maanantai 30. syyskuuta 2013

Pitkin pihamaata huivit kainalos

Kaks valmist huivii on olt kaapis ja nyt aamusel läksin niit kuvvaamaa tuonne pihamaalle.
Paikkaa hakies tul räpsittyy kuvvii sielt ja täält ,täs huivit ensin seppelvarpu puskan pääl.


Miul on noit seppelvarpuikii  kymmen kunta, ne ko saap helpost lissääntymmää, painaa oksan vaa maan sissää kevvääl ni syksyl siin on juuret jollo sen voip leikata irti ja istuttaa uutee paikkaa.
Täs sit samat huivit siel värjäyspaikan aidal


Näis on käytetty sitä Kauhavan kangas-aitan lankaa ja jukolanpoikaa , kaik värit on isse värjättyi.
Ruskian ja punasen  kirjava lähtöö kauas toisee maaha, vihriä männöö pukin konttii, ainaki toistaiseks.
Lankaa män molempii sellaset 300 rammaa.

Täs kuva siint paikast josta poistelin niit kuunlija puskii


Reunaa jätin viel nuo kevätesikko mättäät ko niille ei oo paikkaa muuvalla. Halluun tähä pelkästää näit havukasvei, ja noit pyöreit tuijii. Aukkopaikois on sipulkukkii, lumikelloi ja narsissei. Ens kesän laitan viel kuorikatetteen mullan päälle, jotta ois mahollisemman helppo hoitoist, eikä tarvii ain olla kyykkimäs ja nyppimäs.
Tälläin tää ol ennen kaivamist, oikias alareunas on ne poistetut kuunliljat.



Kyl niije kaivamises ol hommaa, mut sisul sain ne ylös.
Uppee ruska loistaa pihal ,kivikkopenkis nuo seppelvarvut on nii kommeit sointuut hyvin vuorimäntyin kans.


Kiitoksii taas kaikist kommenteist, ja Maijalle vastaan jotta teen yhen sukan päiväs jos ei tarvii passata ikämiestä, mut ylleesä sukkapari syntyy kolmes päiväs.
Tuomontuvast kyseltii jotta tyykkääks miun nivelet saunomisest, no eivät tykkää, hetki saunomisen jälkee on mahottoman hyvä, mut sit isköö sellain kipu jotta mikkää lääke ei auta.
Nyt alkaa nivelet olla taas hiukan paremmat, tei myötätunto autto ihan selväst kiitoksii.
Seuraavan kerran tavataakii vast torstain, tää alkuviikko on aika kiireinen sillee hyväl taval.

Mukavaa viikko ihan jokkaiselle tään jutun lukijalle.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Hallaa odotellessa...

Jotta on olt kylmää ja kosteaa, jokkaist kipiää nivelt kolottaa ja pakottaa ja niitä nivelii ko miulla on kippeenä monta, ainaskii 20, ni olo on mitä on.
Pihamaalla olen möyriny, kaivanu kuunliljoja ylös, ois nyt monta issoo  paakkuu , kuka halluu ,saa tulla hakemaan, postis en niitä lähetä, ovat nii isoja.
Viimiset jörriinit otin vaasii, ja hyvä nii sillä osa jörriineist onkii jo saant kylmää. Kyl nuo kukkiitkii koko kesä komiast ja ihan ilman esikasvatuksii, kevvääl vaa pistin juurakot multaa ja harson päälle.


Tälviisii niist tulloo tanakampii.
Kukkasipuleit oon istuttant yli kolme sattaa, on niit saant tökkii maaha ja kaks uuttakii paikkaa jouvuin niille tekemää.
Suurin osa sipuleist on narsissei, ko nostin kesäl kukkimattomii puskii ylös. Yhteekii kohtaa laitoin aikonaa 10 sipulii  ja ko otin ne ylös niitä ol 82 . Hyväst lissääntyy nuo narsissit.

Kästyö rintamal on nyt hiljast ko noit ranteitkii kolottaa, mut sen verran vihjaan jotta Kaapolle on tulos kaver.
Mut aikasemmin neuloittui sukkii en oo viel kaikkii näyttänt jote täs ne sit tullee


Nää on tehty yksvärisest jukolanpoikain langast ja tuollasest ruskian kirjavast polkast. Langaa män melko tarkast kaks kerrää.
Sukkiin koko on siin 36-37. Ihastuin tuohon ruskian kirjavaa lankaa  ja meinaan tehä siint lissää sukkii


Sit yhet oma värjäämist langoist tehyt lasten sukat, joije väri tulloo pähkinäpensaan lehist..

kesän viimiset ruusut

Viettäkää oikei mukava viikonloppu, kerätkää voimii varastoo tulevaa viikkoo varte.
Enkeleitä turvaksenne.

torstai 26. syyskuuta 2013

Sydän juttui


Laitan het alkuu yhen kuvan, mei uuven lemmikin varpaist.


Ko tuo rautalangast vääntely ei oo niit parhait puoliain. Ai halluutte nähä lemmikinkii ettekä vaa varpait, no kait miun pitää hänet teil näyttää.


Täs hää on saanko esitellä harvinainen vihriä pöllö, Kaapo nimeltää.Oikein sopusa kaveri


Tännää syntynt kaikist langan lopuist maha täynnä vanhaa tyynyn sisust.

Tää ol helppo tehä, (paitsi ne jalat) ensin neulotaa syvän ja sit se käännetää nurinperin  neulotaa siivet, nokka ja maha jotka ommellaa paikoillee, liimataa silmät ja ripustettaa pöllö lentämää.
Ohje on siint edellisen jutun kästykopast näkyväst  kirjast  Sydämellisiä lahjoja neuloen, tekijä on Benete Presterund Rovik.

Kirjas on mahottoman uppeit neulottui syvämii, mie tein kokkeeks muutaman.


Ovat hurjan helppoi neuloo, kirjas on selkeet kirjotetut ohjeet ja hyvät mallikuvat jokkaiset syvämest.
Jouluks vois tehä tälläsii


Mie myönnän jotta hurahin nyt tähä kirjaa samal viisii ko aikoinaa siihe Norjalaispoikain pääsiäisneule kirjaa.
Kiva ko välil tulloo tälläsii uusii juttui.

Oikei syvämellist ehtoota kaikil, lähen lenkille ko ilmakkii kirkastu, onkii olt kylmää ja satant ain välil, eile tul räntääkii. Pittää ottaa viimiset kukat vaasii jos vaikka männöö yöl pakkasel.
Talvi se jo kolkuttelloo, hui.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kästyö koppa


Meil jokkaisel on jonkiinlaine koppa, kori, vasu tai laatikko jos myö säilytettää tekkeil olevii kästöit, lankoi, puikkoi ja kaikkee mahollist mitä nyt tarvitaa jotta saahaa tehtyy sukkii,  lapasii, pipoi ja vaik mitä.
Vuosiin saatos miul on olt vaik minkälaisii virityksii, mut tää on olt kaikist paras.


Tään talon kellarist löytynt vanha pärekori, täs ol vissii kannettu joskus pottaattii, mut pestynä siint tul miulle tarpeeks iso kästyökoppa.
Vuosii oon pitänt sen tuollaseen, mut nyt se alko tympimää, rumaltkii tuo mokoma näytti, niimpä mie aattelin maalata sen,


valkiaks, mutta maalii ol purkis liian vähä joten sisäpuol jäi ilman uutta pintaa. Niimpä ompelin vanhast verhost siihen sisuksen, joka kiinnitettää kantorivan alle nauhoil.


Jokunen tovi män tuumates tuon sisäpussin ompeluu, mut hyväst se kuitenkii onnistu.
Kanto kahvaakaa en maalant vaa päällystin sen kietomal tiukast kangas- suikaleen sen ympär ja päät liimasin kii kahvaa.


Suikaleen leikkasin verhon ruusu kuviost, koitin saahaa ruusuu ja tekstii näkyvii. Koris pilkottaa uus kirjain,
Sydämellisiä lahjoja neuloen, ihana kirja, koha saan nuo siniset sukat valmiiks alan tutkimaa noit ohjeit jote seuraavaks varmaa tavataa sydänten merkeis.

Kiitos taas teille ihanist ja hauskoist kommenteis, ja Maaritille on sit apulaisen paikka ens kesään auki.
Tuo mei omenoita syövä koiruus on nimeltään Red Lilian, eli Lili, Lilli, LimperinHilma, Hilmuska, Lillukka, piski, rakki, hurtta, hönttiröntti ja murunen.
Uus lukijakkii on liittynt porukkaa, tervetuloo Nina.


maanantai 23. syyskuuta 2013

Peitto

Nyt voin vihdoinkii näyttää teille tään valmiin peiton, ko eile vietii  se tanssija tytölle.


Langan menekkii en muistant punnita, mut kyl sit reilust yl kilon men, enkä mitant kokovakka, mut ruutuloit ain kuus kantillaa, ko nyt teinkii peitost neliön.


Oon tosi tyytyväine tähä lopputuloksee, sillä mietin kauvan tuota ruutuloitten järjestystä. Tuvan lattial ol sellain miettimis paikka, siirtelin lappusii ja vaihoin paikkoi ja sit kekkasin jotta laitankii kulmast kulmaa menemää samanlaisii ja saman sävysii lappusii, ja sit loppu olikii pelkkää ompelemist.
Ol nii mukava iltapäivä tuol mei tyttösen kotoon, kiitoksii vaa hänel ko vanhoi kummiloit nii hyväst kestitsi., jotta se kaakku ol sit hyvvää.

Viikon loppuun siirtelin huoneessain kirjotuspöyvän ja lipaston paikkaa, ain välist tekkee miel kääntää koko huusholli ylös alasin.
Tein kolme uuttaa tauluukii



Vanhoi hajuves ja puuter mainoksii vuuven 1957 kotiliesit, tuo ylimmäinen kuva on aika rohkia sen aikaseks, kassokaa vaik, ku helmoin läp kuultaat pikkupöksyt ja sääret.


osattii sitä sillonkii jo myyvä tavaroit  kauniitten naiste avul. 

Alotellaa myö taas uutta viikkoo ja toivotaa jottei sattais  ku pihamaal ois hommii . Ol pakko laittaa kuva tuost mei koiruuvest, ko se pistelee onnessaa suuhusa mei ainovaa omenaa. Tänä vuon saati kolmest puust kaks omenaa, toisee tul muumiotauti ja toise söi koira.


Eipä tarvii keittää hilloi eikä säilöö mehuloit, täytyy tyytyy niihi viimevuotisii ko niit on jälel viel monta purkkii.

Lepposaa viikkoo kaikil tään jutun lukeneille:)))


perjantai 20. syyskuuta 2013

Sormihuivi

Justiisa sain valmiiksa yhen uuven huivin ja ol het pakko tuuva se teille näytille, enneko mään yöpuulle.


Neuloin tään sormiini avulla ja lankana ol ihanaa paksuu Bravo Big Colorii.
Tälläsest paksust langast ja näil miun lyhyil sormil saapkii nopiast valmist.


Täs kuvasarjas näkkyyt työvaiheet.Alkaa yllält vasemmalt.  Aluks  virkataa sormil 14 ketjusilmukkaa ja sit alotettaa ain oikian neulominen, kiepsauttamal lanka vasemman käen sormel olevast lenkist läp.
Sit se siirretää oikian kään setusormelle (kuva 2 ylläällä oikialla), ko kaikki silmukat on neulottu ni ne kerätää kahen sormen varraa ja siirretää taas sinne vasemalle etusormelle.
Kokkeilin tuos siirtämises myöskii paksuu virkkuukoukkuu ja silkii tuo onnistuu.
Täs ei oo nii vällii onks kaik silmukat ja kerrokset justiisa sammaa kokkoo, silviisii tulloo elävämpää pintaa.


Koha on neulottu omast mielest tarpeeks pitkä kappal, ni päätellää lanka ja ommella päät yhtee, ni saahaa tälläin mukava lenkki, jonka voip sitte kietoo kaulaasa, ko alkaa tuulet ja tuiskut.
Tää on maailman helpoin kästyö, tuon eellisen pontson jälkeen.
Välist pittää tehä näit helppoi ja noppeitkii juttuloit, kyl nuo hankalat oottaat vuoroaa tuol lankakopas..

Kiitoksii teil taas mukavist kommenteist, ja oikee mukavaa viikonloppuu.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Kehittelyä

Taassiisa on uus päivä alkamas, ja halluun näyttää teille miun uuven pontson.
Tää synty hetken oivalluksest, ko olin maanatakina menos sinne hammaslääkärii, ja ei olt mittää mitä ois päällessä laittanu, ei nii yhtää mittää.
Siin kaappii penkoes ja manates sattuu kättee kaks niist virkkamistain huiveist niit siin sit aikain pyörittelin ja kekkasin jotta näähää voipkii ommella yhtee.


Ei muuta ko neula kättee ja ompelemmaa. Mittasin vaa jotta molemmille puolille tul yhtä pitkät saumat.


Vaik molemmat huivit onkii erilaiset ni niist löytyy samoi sävyi, toine on kantattu vihriäl toine lilal.
Mielialan mukkaa voip sit pittää kumpaa puolta tahasa.

isse ottama kuva

Tää on nii mahottoman ihana ja lämmin, jotta kaik muutkii nyt vaa ompelemmaa huiviloit pontsoiks.
Sil hammaslääkär reissul käi nii mukava juttukii, minnuu vielkii hykerryttää.
Mie aattelin kävellä sielt apteekkii ko oli hyvä keli ,minnuu vastaa tul nuorehko nainen ja hää pysähty miun kohal ja sano jotta kyl teil on sit komia pontso, eikää hää oo koskaa ennen nähny mittää noin komiaa.
Mie ihan hämmästyin ja kiitin häntä, ja kerroin jotta täs on kaks kolmiohuivii vaa ommeltu yhtee.
Siin myös sit kävelytiel kaks kästyöihmist haasteltii ja mie häntä opastin kui tää huivi tehhää. Hää tuumas jotta pittääkin koton tutkii kaik lankavarastot ja alkaa virkkaamaa.
Mukava kohtaaminen.

Tälläsii mukavii kohtaamissii mie toivon tännää teil jokkaisel.

maanantai 16. syyskuuta 2013

Voi ei

Otsikkova mietties meinasin ensin laittaa jotta ikämiehen ihmeelliset seikkailut, sillä...
arvaaks kukkaa mikä täst seuraavast kuvast puuttuu?


No mie avitan ,siint puuttuu sellain iso komia tuuhia kirsikkapuu. Muistatte ko myö harvennettii niit pähkinäpensait ja otettii ne kauniit rungot essii, no mie erehyin, sanomaa jotta sitä takapihan kirsikkapuutakii pitäs pikkasen harvetaa, ja ko selkäin käänsin ni moottorisaha hyräht käyntii ja kuulu vaa kaatuvan puun rytinää.
Mie kauhistuneena huutamaan jotta mitä halvattuu sie nyt teit, mänit kaatamaa mei hyvän kirsikkapuun, ko harventaa pit.
Kaatuneen puun vieres seiso ikämies hieman onnettoman näkösen viel savuava saha käjessää ja tuumas jotta kasvaahaa se takas.
No kasvaaha se kaiketi , mut ennen ko se on taas iso ja kommee punasii kirsikoit tuottava puu, ni mie oon varmast vanhainkois tai hautuumaal.
Anna sie miehelle lupa harventaa ni tää kaataa koko puun, voi yhen kerran ja voita päälle.
Hänest ko se puu ol nii rojunen, no sitä vartehaa se pitkii harventaa.
En tiiä itkiskö vai nauraisko, millo hää vetää raivaussahal pensaat matalaks millo rimmer huutaa miun kukkasiin kohall jotta viiuuhh.
Mut eihää tuolle ruojalle voi kauvaa vihanen olla, eihää hää pahhuuttaa tuollasii tee,hää ko ain ajattelloo jot kasvaahaa ne takas.

Lisbet kysel sen runkopisaran kuulumissii, no täs tää on


Siirsin sen jo kasvihuoneesee ko on muutaman kerran ment tuules nurin. Kukkii ja nuppusii on ihan kauhiast.
Koko kesän oon kerran viikos antant sille sitä punast kastelulannotetta ja kastelt ain kahen päivän vällein kunnol,tää ko on aika juoppo.
Talveks sit taas viiää  kellarii.

Miekää en tiiä miks ne pelakuut alkaat kellastuu ko tuuvaa ne sissää, niin ne kellastuut tuol miun kuistillakkii, jospa niijen kuuluukii syksyl kellastuu.

Oikein mukavaa viikkoo taas teil kaikil, mie alotin sen käymäl hammaslääkäris ja olhaa se taas yhen tärinä paikka, mut henkii jäin.
Mukavaa ko on uusiikii kommenttein jättäjii käyhää Anna-L...a toistekkii tarinoimas niiko työ kaik toisetkii jotka minnuu muistatte mukavil kommenteil, kiitos niist kaikist.

lauantai 14. syyskuuta 2013

Koha höpisen


Lauvantait teil kaikil, ja tervetulloo uuvet lukijain, Diina ja Sirpa ja Tiitu, mukavaa ko liityitte porukkaa.

Het alkuu ilosii uutisii, käin veri kontrollis ja hemoglobiini on 134, meinasin pyörtyy, ilmankos mie oon ko se Durasel pupu, virtaa täyn. Toinekkii ilon aihe ostin uvet farkut ko entiset tippu päält ni nyt koko on 42 se on kaks numeroo vähemmän ko ennen, JIPII.

Lupasin viimeeks jotta haastellaa  kukkasist, no täs on pelakuut , nostin ne jo kuistille pihamaalt.



Kukkasist käyp nää seuraavatkii työt, on ne nii värikkäit.


Toine huivi niist Kauhavan kangas-aitan langoist, lisänä täs on (tuo ruskia) sitä kesällä kirpparilt löytämääni Norjalaist lankaa.
Tääkii on lähös maailmalle
Tanssija tytön peiton lappuset on virkattu, nyt alkaa sit se kassaaminen, ja miettiminen jotta käypks tää tähä vai otanko tuon tuost pois, vai mitä mie näist oikee teen, vai teenks mie mittää.


Lappusii on yl 40 koko siin  22x22 senttii. Viikon mie näit väkersin ko Durasel pupu, ko päätin että nyt mie sen teen.
Lanka on sitä jukolanpoikain lankaa ja värit suoraa luonnost. Peiton näytän sit joskus koha se on maailmal.

Vot siltää, oonhaa mie tehny isselleinkii jottai......tään patalappusen, vanhoist langanpätkist,


ihan tavallinen yksinkertain patalappu, mut kuvas onkii kommeemp  tuo vanha silitysrauta, tuollasil konneil sitä miun mummoin ja äitiinkiin silittiit, tään sisälle laitetaa sellain rautain  rauvan mallinen kiekko joka ensin lämmitettää liital (puuhellalla). On se olt rankkaa, nyt myö vaa kevveil sähkösil rauvoil hipastaa kurttust paitaa ja hyvä tul.

Täst mie pääsenkii sit pajattammaa näist konneist, voi yhen kerran, mite meit kuluttajii veetää linssii, niiko nyt täs mei uuves astianpesukonneeskii. Myyjä puhu niin hienost jotta täs on sit sellain säästöohjelma se ko on nyt nii ekologista jottahaa. No miehän kokkeilin, juu... säästää se jottain, mut mitä?? Ohjelma kestää 2 tuntii 35 minuttii, ni mitä tää säästää, sähköö mennee koko ajan ja vettäkii. Kaiketi se säästää miun selkää ja jalkoi, muuta mie en keksi.
Nii normaali pesu kestää 30 minnuuttii ja ko käsin tiskaan ni se sujjuu 15 minnuutis. Halloo ja kovast.
Nii ja pyykkikonneen säästöohjelma rumpsuttaa lakanoit yli kolme tuntii????
Ja myö uskotaa jotta nyt myö säästetää luontoo ja maaailma pelastuu näije eko konneitten avulla.

Mut nyt mie lähen täst säästämää ja laitan lakanat konneesee, vien petivaatteet pihalle ja alotan siivouksen.
Mukavaa viikonloppuu.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Haaste



Sain tään haasteen Rynttyliisan ihanalta Maijalta ja samaten taitavalta liinantekijältä Sinipellavaiselta, KIITOS teille kummallekkii.  Täs pitäs kertoo issestää ykstoist asiaa ja sit vastailla kysymyksii.
Mie vähä oijon nyt mutkii suoriks ja kerron ensin jottai issestäin ja sit vastailen muutamii kysymyksii kummaltakkii haastajalt.

1, Nuoren ja nättin tul oltuu työväen näyttämöl näyttelijänäkii, ja tykkäsin kovast. Sit selkä hajos ja tuo taidelaji sai jäähä

2. Mutta runon lausuntaa harrastan vielkii, ennää en tosin kule pitkin pitäjää lausumas niiko enne.

täs mie lausun niis miun 60 vuotisis Pohjanpäätä


3. Mussiikki makuin on vähä outo ,sillä rakastan heviä, mitä rankenpaa sitä parempaa, siin hevin rytkees ko on vaa jottai mahtavaa.
4, En oikein ossaa uija kunnol, pelkään vettä, näen painajaisii hukkumisest.

5. Kävelen ja touhuvan unissain, viimeeks hävitin toisen korvikseni lukon??

6. Haluvaisin niin mieleläin olla mummo, jote aikamiespoika alaha akan essimiseen:))

Muutapa miulla ei sit ookkaa ennää issestäin kertomist, sit vastailen noihi tyttöin kysymyksii, ensin viis Maijalt.

1. Mistä unelmoit?
   no siint mummona olost.
2.Maaseutu vai kaupunki?

Arvatkaapa lukijain kumpi on miulle tärkeemp paikka.

3.Mitä hankkisit 500 euron lahjakortilla?
   Tää on helppo ,no tietyst lissää lankaa.



4. Millasia blogeja luet?
    No kaikenlaisii, kästöistä, puutarhast, sisustuksest ja elämäst kertovii.

5. Parasta elämässä?
   Parasta elämässä on isse elämä, iloinee ja suruinee, kipuinee ja särkyineen.

Sit Sinipellavaiselt  toiset viis kysymystä.

1. Viini vai vesi
    Vesi vanhin voitehista, mie oon absolutisti.

2. Mille nauroit viimeeksi?
   Omalle höperyydelleni, ko köpöttelen tääl öisin unissain.

3. Kaunein käsityösi?
    No sehän on tää kummitytölle tekemäni peitto, Purolangasta.


4. Pesetkö itse ikkunasi?
   En pese se on ikämiehen hommii, mie ko en lyhyen yletä  ja tikkail alkaa heittämää päästä.

5. Mitä tavoittelet bloggaamalla?
    Tää on miulle sellaist mukvaa harrastusta jossa tapaan uusii ihanii ihmisii, ja saa ystävii ympäri maailmaa.
   
No nii homma tehty, tälkertaa mie en jatka tätä etteenpäi ko tää on olt jo aika monel.

Oikei mukavaa loppupäivää jokkaiselle, työ ootta kaikki nii mahottoman mukavii, ilman teit en viissis tääl pagista mittää. Kiitoksii jällee kerran kaikist kommenteistakii.
Tavataa taas toisel kertaa ja haastellaa sit vaik kukkasist.


sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Ruskaa huivis

Mie oon hypistelt noit värjäämiäin  lankoi ja huokailt, jotta mitä tekis, vähä on nyt inspiraatio hakuses, ko miel halajaa vaa pihamaalle.
Mut yhen huivin sain tehtyy, ja se lämmittää jo miun vanhimman kullanmurun harteit


Nakkasin sen kuvaust varte kiiruust seppelvarpuin päälle. Täs on pääasias sitä kauhavan kangas-aitast tilattuu lankaa, tuo kirkas vihriä on jukolanpoikaa.


Menekkii en ossaa sannoo ko en kerint punnitsemmaa ko tyttö jo kaasuttel autovaa lähtöö ko mie viimisii lankoi päättelin, en kerint siin tohinas ees pingottammaa, ko pit saa tää hänel mukkaa.

Aurinko hellii meit vilekii lämmöllää, toivottavast viel tuleval viikolkii saahaa iloita näist uppeist keleist.

Oon unhotant näyttää teille kaks mei puutarhas talvehtivvaa harvinaisuutta.


Tään muratin ostin joskus neljä- viis vuotta sitte iha kukkakaupast ja syksyl istutin sen kokkeeks tuoho kiven kuppeesee, ja siin se on hyväst säilynt , nyt meinaan ottaa siint juurtuneit alkui ja siirtää muuvallekkii.
Sit toinen joka talvehtii hyväst on tää miun puksipuu,


tääkii on jo neljä talvee olt ulkoon, ko ikämies kyllästy siihe jotta se ain syksyl kanettii kuistil, ja sit kuisti tuoksu kissan pissil. Puksipuuhaa tuoksuu niiko ois kissa käynt asial. Ensmäisen syksyn ko en tient tuosta hajust, ni jopa pesin tuon kasvin ruukkunee, multinee, ko luulin naapurin kollin käyneen asioil kukkaruukus.Tää on olt miul jo kaheksan vuotta.
Tän mie peitän ain syksyl havuloil ja kevvääl viskaan tän ja muraatin päälle vanhan viholais säkin, jottei aurinko polta näit. Muute en tee niille mittää, vettä annan ain välil ja siin se on.
Myöhää olla ykkös ja kakkos vyöhykkeen rajamail, jot sekkii auttaa varmast näije talvehtimises.

Mukavaa uutta alkavaa viikkoo taas jokkaiselle ja Sailan toivottelen tervetulleeks mukkaa lukijoihi.
Nii ja kästyöimmeisen blogis on arpajaiset, ottakaapa ossaa.

torstai 5. syyskuuta 2013

Kranssi

Onkii mänt aikaa ko viimeeks tein kranssin, mut nyt on oves syksyn kunniaks uus komistus.


Olkii mukava kieputella tät kransii ihanas alku syksyn sääs, aurinkokkii lämmitti, nii mukavast.
Pohjana täs on ohvist tän kesän pajuist kieputettu rinkula ja kimpuis on,


lännen heisiangervon eri värisii siemenkotii, orapihlajan ja aronian marjoi ja nukkapähkimön kukintoi.
Eihää tää ulkoon kauvan kestä näin hyvän, mut ei oo tarkotuskaa. 

Hiljallee alkaa ruskaa tulemaa niiko näiskii sanijaisis jotka hehkuut kilpa auringon kans.


Komiast hekuut viel  viimiset kehäkukatkii.



Lupas viel lissää näit ihanii päivii, nyt pittää kerätä varastoo tätä lämpöö jotta jaksetaa sit ko ne kurjat kelit alkaat meit piinaamaa.
Oikei mukavaa loppu iltaa kaikille.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Lämpöä jaloille

Syksy vaa hiljallee etenee ja varpaitkii alkaa palelee, villasukkii on tult iltasella neulottuu ja vihdoinkii oon saant ne pääteltyy. Tuo päättely se on sit kurjaa hommaa, kumpa siihe joku keksis vaik jonkiinlaisen aparaatin ni ostasin het paikalla semmosen.
Täs ensmäiset varpaitte lämmittimet, vaalianpunaset körttisukan tapaset. Nää on jo maailmalla ja lämmittäät
ystäväin jalkoi.


Lanka on sitä tuttuu jukolanpoikaa koko naisten 36-37 lankaa män minkä män.


Nää on sit ne joissa sitä päättelyaparaattii ois tarvinnu. Varret on neulottu kaikist lankoin lopust. Koko on näiskii jottai 37 paikkeil ja viel yhet sammaa kokoluokkaa olevat sukat.


Nää on neulottu Novitan valmiist kirjavaks tehyst keräst,mut kauhian valjut siks piristin näit noil oransseil varre suil ja kantapäil.
Mie en ymmärrä miks Novita laittaa ain näit mustii ja mustavalkeit rantui lankoihi, ko ne on vaa kamalii.

Miult on ussein kysytty jotta mite ihmees mie kerkiin tehä näit kästöit ja värjyyksii.
No ko mie en ossaa olla joute, kasvit kiehuut paas isseksee, koha muistaa laittaa puita paan alle ja sil aikaa ko pata porisee ni hoijan puutarhaa, samoin sillo ko langat muhhiit liemes.
Iltapäivisin ko leppuutan selkää, kasselen ussein kotimaisii vanhoi elokuvvii ja huokailen kui maailmas se Tauno Palo olkii kommee mies, siin  hänt ihhailles neuloskelen tai virkkaan.
Iltasel ko kasselen emmerdaalii ja isä Matteoo ni taas teen kästöit. Eihää tää sen kummempa. Nii ja kyl on sellasiikii päivii jollo en tee mittää muuta ko valitan ja marisen ko koskoo selkää ja jalkoi pakottaa,sillo vaa kärvistellää pillerit poskes ja toivotaa parempii päivii.

Sit täs tulloo siulle Tuula Iiris kuva siit tuulimyllyst.



Oon saant tään ikämiehelt kerra tulijaisiks, tää ol sellain isse kasattava, joten ihan omil pikku kätösil oon tään kasant ja maalant, ikämies laitto kattohuovast palaset kattoo. Hyväst se on tuos kannon pääl kestänt nii tuulet ko tuiskut. Kuvates huomasin jot kesäl onkii myllys olt asukkei ,


katon sisäl ol pikkunen linnun pesä. Kukaha lie sinne pesän laittant, on mahtant poikaset saaha tuulisel päiväl aika kyytii.

Kiitos teil taas kaikist mukavist kommenteist, pagistaa lissää toisel kerral, siihe asti voikaa hyväst ja herkutellaa syksyn antimil.