Kolme vuotta

Siint on jo hyväst kolmisen vuotta ko aikamiespoika sai miut puhuttuu ympär tähä blogin pittoo.
Alukshaa mie aattelin vaa iha kaverloille kirjutella, mutta kui sit kävikää, nyt teit lukijoit on koht 200 ja päiväs käyp sellaset 300-450 vierast näit miun juttuloit lukemas.
Mahtavaa. Mie kiitän teit jokkaist täst ihanast ajast.

Ilma teit ei ois tätä blogiakkaa.
Kommentit on sit aina nii mukavii ja niist mie en ossaa tarpeeks kiitellä. Mie koitan parantaa tapain ja vastailla tei kommenteihi vähä usseimmin.
Jossai vaihees piän teille viel kiitos arpajaisetkii, koha pääsen hankkimaa palkintoi ko nyt käi nii ikäväst että tuo ikämies ruoja toi miulle tauvin. Hävytön mies ko pyrki flunssaseen liian likkeelle ja nyt miekii sit pärskin ja kurlutan.
Niihää se käyp, niiko entinen pappi ain vihkipuhhees sano jottahaa, jos toisen silmään kyynel saa, ni kuivaks ei jää toisenkaa. Eli jos toisel kurkku kurluttaa ni terveeks ei jää toiselkaa.

Mut sit niihi hattuloihi

Korvaläpällinen huopu tosi huonost, ko täs ol niit erilaisii  huopuvii langan loppui, Joitaa kohtaa huopu ko semetiks ja joistaa kohtaa päivä läp paistaa, jouvuin vähä sit niihi aukkoihi pujottelemaa täytettä.
Lämmi tää on ko mikä, hiki tulloo lenkil hiuksii.

Lierihattu onnistu hyväst, oon tosi tyytyväine tuloksee.
Ohjeeks sen verran että jos teettä ni kannattaa se alotuspatalapun halkasia olla 22-23 senttii.
Sit vaa virkkaatta ilman lisäyksii nii kauva ko aihio yltää ommaa leukaanne, sen jälest teette korvaläpät tai lierin.

Mut nyt mään ootamaa roppii ja saijuu ja jatkamaa joulun purkamist.
Mukavii härkäviikkoi kaikil.

Vielä joulusia

Kiitoksii kaikist uuven vuuven toivotuksist ja tervetulloo Kivipellon Saila mukkaa lukijoihi.

Näytän viel kaks joululahjaa jotka on jo saajillaa

Kälyskä sai tälläsen vaalia pohjasen ja ystävällein lähti punain. Molemmat on virkattu Nallest joka soppii hyväst tälläsen huivin tekemissee.

Viime vuuven aikana tätä mallii tulkii tehtyy  7 kappaletta, muita huivei 3 sekä 3 keeppii ja 3 nuttuu.
Jos mie lopetin eellisen vuuven hattuu ni samal aiheel alotan tään uuvenkii.
Nää kaks aihioo on just pesukonnees huopumas

                                                Tää on kokonaa sitä joki-lankaa

ja täs kaikii mahollisii huopuvii langan loppui. Kännykkä on siin vieres niiko vertailuun.
Kassotaa sit tuleval viikol mite nuije siel konnees käi.

Mukavaa viikonloppuu ja tulevaa loppiaist, pagistaa sen jälest tään miun blogin kolme vuotisest taipaleest.

Vuoden viiminen

Täs enne jouluu sain ystävältäin Katjalta lahjaks lankoi kiitos viel kerran.

Ja jotensakkii nuo langat alkoit muuttumaa pipoiks ja hatuks.Pipot on jääneet kuvvaamatta, mut ne olikii sellast miesten mallii, yks oikee ja toine nurin tyylii neulottuu.

Issellenikii halusin uuven hatun ja siiehe käytin nuo violetit Joki- langat.

Mutta voi ryökäle sentää hatust tulkii sit ihan liian suur, sinne hävis koko pää. No eipä voint sannoo jotta ois pipo kiristänt.

Onneks on olemassa pesukone tuo jokkaisen naisen verraton tover ja apu. Hattu sinne farkkuin kanssa 40 asteesee tunniks pyörimää ja....täti nukkumaa, kunnes aamul viijen mais heräsin ja muistin, jotta halvattu  se hattu on konees. Kääk, kiiruust vaa paitasillaa kellarii ja kassomaa mitä voip pelastaa. 

Onneks ei käynt hullust, vaik hattu olkii  huopunt tosi hyväst, koha sitä aikain venyttelin ja vanuttelin, survoin ja sovittelin

Ni sain ko sainkii sen pääni kokoseks. Aamupäivän kulin sit kostia hattu päässäin jotta sain siihe hyvän muodon. Ikämies nauro ko lokki, ja virnuil jottai tunteit viilentäväst päähineest.

Loppu kuivatus tehtii hattu täynnä serlaa ja uunin kuppees ja nyt miul on uus lämmin hattu. Eikä taatust jää ainovaks.

Lanka ol siis Novitan  Joki, koukku numero 5.

Nyt ollaa sit saatu tää vuos pakettii. Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille ja tääl satunnaisest piipahtaneille ja kiitokset kaikist uppeist,kommenteist.

Saan viel toivottaa Piipon VirpiKatariinankii mukkaa lukijoihi.

Toivotan teille kaikille oikein ,oikein onnellist ja siunattuu uutta vuotta.

Tavataa sit tulevaan vuoteen uusiin juttuin äärel.

Kaikenlaista pientä

Tässä män muutama päivä vähä niiko kärvistelles, päähä mokomaa tul taas migreeni, ja olo ol sit sitä myöte. Tul syötyy liikaa suklaatii, muutakos sitä tarvii.

Eile illal sit virkkasin muutaman huovutetun lumihiutaleen ko ,Heleenakkii ol tehnt nii nättii hiutaleit.

Miul on vähä tukevamp malli. Lanka ol Novitan Joki ja koukku kokkoo 6.
Mie huovutin nää ihan käsin, vanhal viisii pyörittelemäl.

Ajatukseen on käyttää näit pakettiloijen koristukseen.
Tännääkää en oo oikiastaa tehny muuta ko ettiny kottii tavaroijen keskelt. On se kumma, ko emäntä kaatuu pettii, ni yks mies saa jokapaikan sekasi, ja koiran karvoikii löyty aamul juustorasiast. No kyl mie sentää , siivomisen jälest ,tuunasin ruukkui kynttelille, pitihää sitä siistii kottii saaha jottai mukavaa.

Tälläsen kukkaruukun ympärille kieputin nuoraa ja siihe sit peltine tähti. Ruukun sisäl on karkiaa suolaa joho kyntteli on helppo laittaa pystyy. Näit tein kaks iha samanlaist ja sit löysin laatikost pitkii kaneltankoi joist liimasin viel tähen

Tänä syksyyn ja jouluun tuo tähti on alkant jotenkii kiehtomaa minnuu.

Kiitoksii teille kaikkille kommenteist ja alkakaa vaa teippailemmaa. Mie alan lukemaa mitä työ ootta tehny sil aikaa ko mie vaivanen makasin.

Kassi

Muistin täs eile aamul jotta miulhaa on kaks arkkii sellast oikee paksuu huopaa.
Ja ne alkoit sit jotenkii tuol ajatuksis pyörimää ja vaatimaa tekemist.

Aluks kuvittelin kirjovain jottai, mut hyvä ko sain pykäpistot tehtyy,Neulaa pit lykätä isol napil jotta män läp.

 Just tuollasel mie sitä neulaa lykin, ja siint huolimatta sormet tul kippeeks.
Lopuks otin sit konneen ja surautin muutaman sauman ja täs tää on, tää miun uus kästyökassi. Nyt mahtuut kaik hyväst mukkaa ko mään kästyökahvilaa.

Kirjomisen sijast ompelin muutaman kukkasen, ja yläreunan taitoksen kiinnitin harsimal, ko kone alko temppuilee, tais olla sillekkii raukal liian paksuu materiaalii.

Toisel sivul ompelin taskun jossa voip kulettaa vaik kännykkää ja rahapussii, eikä tarvii niit ain essii kutimen seast.
Korkeutta kassil on 31 senttii ja leveyttä 38.

Pohjaa tul napakkuutta ko taitoin kulmat sissääpäin .Aluks aattelin viel pahviikii pohjaa tukevoittamaa, mut ainakaa viel sitä ei tarvii, nii tanakast tuo kestää paikoillaa.
Tännää ois taase kahvila, mut kassotaa määnkö, ko nilkka vähä muljaht.

 Viel tuost edellisest jutust, jotta jos teettä sellasen tähen ni sitokaa ne kepit hyväst kii, liimaus ei pitäntkää vaa koko komeus romaht illal lattiille. Nyt se on liimattu ja sijottu, pitäs kestää.

Avaimet onneen

Huomenta, täss enne kastelu urakkaa aattelin näyttää eiliset askartelut, joihi idean oon löytäny joskus jostain tuolt netist.
Sitä ko alko tuo villalangan virkkaaminen hiostammaa kässii täs kuumuuves ja niiko Liiolii sano ni iha selväst haisoo lanka lampaalle.
No villaa on näis askarteluiskii, mihinkä sitä koira karvoistaa ja täti villoistaa....

Aluks ripustin vanhaa avvaimee keramiikkasen syvämmen, näithää mie sain kevvääl Elinalt.

Sit purkasin yhet huovuttamani helmet ja ripustin ne tälviisii lankaa ja lopuks yhistin avvaimen ja pallot

ja  viel ko löyty lissää noit syvämmii tuolt piironkin laatikost ni ... onnen avvain ol valmis

No oikastaa mie teinkii näit kaks, oisin tehny kolmannenkii, mut ikämies ei antant ottaa pihasaunan ovest avvaint, sitä ko muka siel tarvitaa. Mihi muka, pyssyyhää se ovi kii ilman avvaintakii ja mitä varastamist mei saunas ois, jos nyt varkaitten takia pittää oves olla avvain.

Nää tulloo aikoinaa sit koristammaa miun kammarin oviaukkoo koha saan virkattuu sihe muutaman kukkasenkii.
Nää ol kyl mukavat tehä, vaik hiki valukii ko vuoripuro, mut kesälhää hikkoillaa.

Kiitoksii taas kaikille kommenteist ja Vanha rouva kyl mie kohvit keitän siulle ja kaikil muillekkii. jos joskus tavataa.

Ei mennyt kuin Strömsössä

Sain enne pääsiäist sitte tojella mainion haasteen tuolt AnneMarin blogista, täs pittää kertoo niist töist jotka ei menneetkää just niiko siel Strömsöössä, niil ko siel kaik onnistuu just eikä melkei, ja nui vaa nopiast.
No vuosiin varrel on tult tehtyy sutta ja sekuntaa, usseimat on jo purettu tai vaivihkaa hävitetty, muutama nyssykkä löyty, siis

     Ei täst liivii tultkaa

eikä täst tult kassii

eikä täst huivii

ja tääl on iso kasa ompeluksii joist ei tult mittää.

Sanotaa jot tekemäl oppii, no tottahaa se on, mutta joskus se pääs oleva kuva valmiist työst on jottai muuta ko se valmis työ, niiko nääkii tossut

jotka huopuit konnees muotopuoliks.

Tätä en ossaa laittaa etteenpäin ko miust teil kaikil ain onnistuu kaikki, mut jos joku usklataa tunnustaa jotta kaik ei aina mää kuten Strömsöös, ni nappaappa täst ja kerro meillekkii.

Oikei mukavaa viikonloppuu, nautitaa uppeest kelist, ropsutellaa varovast pihamaata ja iloitaa kevvääst.

Tää syntymä ol pitkä

No nii nyt sitä saap huokasta onneliiseen ja tyytyväisen, sillä uus tonttu on syntynt mei perheesee.
Synnytys ol pitkä ja hikinen urakka.
Aluks viskattii villapaita pyykkikonneeseen kutistummaa.

Hyvinhää se siel kutistukkii. Sit eile käin ystäväin Sirpan luona jotta hää tekis tulevalle tontulle pään ja vihdoin tänä aamuna kello 4.45 alkoi oikein kunnolla polttelemmaan, pakkohan se ol antaa synnytyksen lähtee käyntii

Äkkiä vaa keittiön pöytä muutettii  synnytyspöyväks.

Hyväst suju kaik tähä ast, mut sit se pää ,se ei meinant millää syntyy, vaik valmis olkii.
Sitä pit ommella ja irrottaa, aukasta ja työntää lissää täytettä ja silti siint jäi liian pien, tais olla raukka liian kauan puristuksiskii

Vihdoin kello yheksän tul mailmaa uus tonttutyttö, pittuutta hiukan yl metri ja painoo par killoo, äit ja laps voivat hyvin, isä on vielkii toipumas hillittömäst naurun remakast.
Jostai sielt naurun seast kuulu jotta katohaa siinhää on sit selväst Topiorvokki

Oikei mukavaa tiistait ihan jokkaiselle toivottaa Topiorvokin onnelliset vanhemmat:))

Ompelukorin uus elämä

Vihjasinkii jo, jotta vanha ompelukoppa joutuu uusii hommii, ko sain sen ihanan rasian,

Tää koppa on varmaa 50 vuotinen, miulkii olt käytös jo yli 20 vuotta, löyty aikonaa mei entisen kesämökin vintist. Aika on tehny tehtäviää, mut en mie tuota raaskint poiskaa heittää.
Niinpä maalii vaa pintaa ja vanhakii näytää nuoremmalt, sanottii joskus mainokseskii.

Nykyjää  laitetaa pitsii joka paikkaa ni pithää pärekorinkii reunaa sellast liimata.
Vanhast ompelukopast muistuttaa ennää toise puole kaks neulahuovutettuu syväntä,

joihi liimailin nappei ja muutaman helmen. Aika soma täst tulkii.
Ja käyttöö tää männee ,täs vähä vihjailuu kopan uuvest hommast

Kukkakorihaa siint tullee, koha löyvän siihe vaa mieluisii kukkasii, tuo joulutähti on siin vaa kuvaust varte.

Mie toivotan teille kaikil oikei hyvää itsenäisyys päivää, ollaa kiitollissii täst mei maast , juhlitaa jokkainen  tavallaa.
Ja kiitoksii teil ihanist kommenteist.
Seuraaval kerral sit sukkii.

Töppöset kuin appelsiinit

Vihjailinkii jo eellises jutus jotta tossut oottaa huovutust, ja nyt ne on sit valmiit.
Oon ihhaillu tälläsii pesukonnees huovutettui tossuloit mones blogis ja vihdoinkii sain tehtyy sellaset issellenikii.
Ohje löyty uusimast KodinPellervo lehest ja hyvä ohje olkii, vaik siint muutama virhe löytykii, käsketää kaventaa ko pittää lisätä silmukoit, ja silmukka määrät on vaihtaneet paikkoi.

Neuloin tossut yhes illas ,kaksinkertaset huopasest, kaheksan numeron puikoil. Kuvast näkkee tossun aihion koon.Senteis n. 39-40

Ompelun jälkee virkkasin reunaa vihriän kerroksen, ohjees käskettii ommella pykäpistoi, ja mie jätin myöskii ohjees olevat pilkut ompelematta. Nuo lankat tuos tossun pääl estäät nauhan reikiin umpeen menon pesukonnees.

Pyöritin tossut 40 asteen normaalipesus pulverin kans ja mukaan ol muutamat vanhat farkut ja verkkarit.
Pesun jälest oijoin tossut ja käytin ommaa 36 numeron jalkaa lestiin jotta sain mallin hyväks.
Virkkasin nyörit kahest huopaset, pujotetelin paikoilee ja annoin kuivuu. Nyt pittuuta on 24 sentii, jote hyväst män kassaa huovuttaes.

Nää on sit ihanat jalas, pehmiät ja lämpimät, taatust miun lempi töppöset.

Lankaa näihi män 200 rammaa, jote hintaa niille tulloo yl 10 euroo,jos huopaset tekkee, miul ol onneks varastos tätä oranssii joka ol kesäl puolee hintaa.Mut ei tuo mikkää paha hinta oo, näi mukavist jalkineist. Suosittelen näije tekkoo, meinaan issekkii viel muutamat neuloo, ovat mukavii joululahjoi.

Mukavaa isänpäivää jokkaiselle.

Kalaverkkoko se siinä...

Viikonlopun alkuu vaa kaikille, tää päivä ko jaksetaa pakertaa ni sit saahaa par päivää levätä ja tehä mukavii juttui.
Tää höperrys on sielt sormen potemis ajalt ko pit saaha jottai tehä. Nyt kykenen jo neulomaakii ja sukkii tulloo urakal, nii mut nyt siihe höperryksee.

KodinPellervos ol kuva uppeest huivist joka ol tehty hahtuvalangast, just tälviisii vaa lankoi ristii rastii lakanan päälle vejettynä, mut ko miul ei olt hahtuvaa ni käytin kaik jämät jotka niije huiviin teost ol kevvääl jääny, etupääs, puroo ja huopast.

Tuon jälkee kieputin lakanan tiukaks pötköks ja solmin sen monest kohtaa oikein napakast, nakkasin pesukonneesee, muutamiin vanhoin farrkuloijen kans, pyöräytin heijät 40 asteen hienopesus , ohjees sanottii jot linkous pit olla 700 kierrost, ja sit ko tuon paketin purkas ni sielt tul tälläin verkko

joka on hyvin kaukaan siint Pellervon ohjeest, mut aika metka kuitenkii. Hyväst ol nuo langatkii huopuneet kiinni toisiisa. Mittaa täl verkol on sellaset 70x140 senttii.
Mitä sit tuol tekkee on toine juttu, täl hetkel se on vaa koristeena noije tikkaijen pääl, voishaa tuon heitää kenties harteillekkii, mut tuskin sil yhtää kallaa saap, vaik verkolt näyttääkii.

Oikei  levollist viikonloppuu , tavataa taas maanantain.

Syksysiä tunnelmia

Voi että ,täs on olt kaks nii mahottoman komiaa päivää, aurinko lämmittää viel mukavast, mut kuitenkii ulkon leijuu jo syksy.
Viljat on koht  puitu, ja pelloil kulkee näit uppeit lintui

Nää mie kuvasin ikkunastain, mut het ko ikkuna kolaht ni lentoohaa nuo lähtiit. Issoi kurkiparvii on iltasin mänt suolle, ja huutaat nii jotta sieluu riipii.
Vuosii sitte ,sillo ko viel kykenin huovuttammaa ilman kipui, ni tein ison seinä tekstiilin, jonka aiheena ol  yksinäinen kurki

Tätä tehes purkasin myös ommaa oloain, olinhaa just jäänt töist kottii sairauven takia ja elämä tuntu pysähtynneen.
Tää on olt ennenkii tääl blogis, ihan tuol alkumetreil, mut nyt soppii hyväst uuvestaa, ko täyskuukii mollottaa ja pittää herreil.

Syksy vähä hankaloittaa värjyyksii, alkaa tosissaa iltasin kässii kolottammaa ko kylmil vesil huuhon lankoi.
Iso pata on pesty ja laitettu oottamaa ens kessää, sen minkä värjään ni se emal kastrulli riittää.

Nää hailakat kerät on värjätty kaikil liemen lopuil, siin on kultapiiskuu, koivuu/horsmaa ja saniaist.Varmast rantulangas käyp, sit vihdoinkii keittelin pois se punapuu jauheen jonka ostin kesäl niilt keskiaika markkinoilt.

Sitä jauhetta ol sellaset 20 rammaa, keittelin ohjeen mukkaan ja puretin alunal. Nuijen punertavan ruskeitten pohja on just tuota edellä kerrottuu hailakkaa, sit on kaks vyyhtii luonnon valkiaa jukolanpoikaa ja luonnos väri on lähellä aprikoosii, Vaalian punanen on valkiaa jukolanpoikaa ja toist vyyhtii pein vähä aikaa rautaliemes, aavistuksen verran taittaa violettii.
Limee jäi viel värrii ja tännää kaajoin se toisen liemen joukkoo, mut siit sit toisel kertaa.

Lunssa viel vähä härnää minnuu ,mut eiköhä tuokii tuost taltu.
Oikei mukavaa keskiviikko ehtoota, ja syksysii tunnelmii teil kaikil.