Kaikenlaist asiaa ja asian vierest

Toissapäivään tuoho pellol ol ilmestynyt sitte outoi munnii, liekö isse dinosaurus ne käynt siihe vääntämäs.

Mei Lillin mielest nuo ol hirviöit, niille pit haukkuu ja murist. Varovast hää kassel kasvihuoneen takkaa mokomii hirvityksii, häntä roikku koipiin välis ja pikkuin koira ol nii peloissaa jotta iha täris. Pakko ol viiä toine tuppaa herkkuloijen luokse toipumaa. Nyt sit taas uskaltaa olla pihal ko paalit on korjattu pois.
Hassu koira.

Vanha rouva kysel miult kuvvii mongolian vaahterast, ota sit istuttaes huomioo jotta siint kasvaa iso

Siis oikeest iso ja joka suuntaa.
Syksysin siihe tullee komia ruska.

ja tämmöin on sit se pikkuruine alku

Huomen ikämies ja mie juhlitaa mei hääpäivää, 36 vuotta tullee täytee tätä tyyntä ja myrskyy.
Sain tälläsen komian hortensian

"ko siul ol sillo sininen mekko ja sinisii orvokkei ja miul ja pojal ol siniset paijat"
Jotta tuo mies muisti viel väritkii, vai kävikö hää valokuvist kurkkaamas.

Oikein mukavaa viikonloppuu teille

Lapset kasvaa

Oikee mukavaa juhannuksen jälkeist elämää. Juhannus män kokkoo kasselles ja mansikka kaakkuu syyves,
myö ollaa seurailtu innol nuije linnupoikii kasvuu, nyt ovat jo tälläsii. Kannattaa napsauttaa kuvaa isommaks ni näkkyyt paremmin.

Pojat alkaat olla jo nii issoi että huonost mahtuut pessää. Viis niit siel on.
Saisivat koht lähtee lentoo, alkaa nimittäin  olemaa siivoo ja kärpäsii.
Jokapäivä noit pittää käyvä tervehtimäs.

Kästöit oon tehny kolme myssyn verran.

Lanka näis on Novitan niitty, mukavan pehmiää keinokuituu. Värit on iha ko kessäiselt niitylt.

Puutarhas jatketaa kitkemist ja kassokaas mitä löyty.

Nui monta pient alppikärhön taimee. Mie surin kevvääl ko talven aikaan ol hiiret järsineet emokasvin iha hengilt, mut näist mie saan monta uutta kärhöö tilalle.
Muitakii löytöi ollaa tehty, niiko mongolian vaahteran taimii, ja pähkinäpensaijen alkui.
Mukavaa ko kasvit lissääntyy ominee.

Oikei mukavaa kesäkuun loppuu ja lepposaa heinäkuun alkuu.

Ai nii kiitos Vekille vinkist, mut jätin täl kertaa vällii, oon nii vähä jaksant ennää värjäillä.

Pihatöitä ja lintusia

Nyt alkaat nuo suurimmat pihatyöt olla taas pulkas. Kieloi riittää viel tulevillekkii polvil, mut saatii ko saatiikii yks kohta puhtaaks. Ikämies poisti tuost yhe vanha kannon ja tuo polku oottaa ennää kattamist.

Mikkäähää ei oo mukavampaa ko yhes puuhastella pihamaal, tai no saattaa joku homma olla mukavampaakii.
Ikämies sai tuost jonkuulaisen puutarha herätyksen. Hää kulki ja kassel puit ja pensait sill ilmeel jotta mie huolestuin. Ja ko kuvioihi ilmesty moottorsaha ja muut pörisevät työkalut ni minnuu alko tosissaa huolettammaa.

" Mitäs jos kaajettas tuo toine pähkinäpensas ni saatas hyväst valloo
No ei hiivatis kaajeta tiiät sie ukko kui kaua nuo kestää kasvaa tuoho mittaa.
-äkkiähä nyt pensaat kasvaat
-juu äkkiä, nuokii on tuos olt 16 vuottaa, jotta älä sie unta nää.
-Mite sit tuo ,mikä se lienekää ko on nii ouvon värinekkii.
Mää matkoihis sen sahas kanssa ,ethää sie nyt tuota kaaja senhää pittääkii olla just tuollanen.

Tuon tapasii keskustelui käytii pitkii viikkoo, mies kulki innost täristen jotta sais jottaa leikata.
Jote lopul suostuin ja annoin luvan nurmen leikkuuseen.
Sen urakan jälest hää iha sovinnol mänkii korjaamaa autovaa.
Huh, taas yks kriisi selvitetty.

Tuos punases lännenheisiangervos olkii hauska yksityiskohta, ko yhen oksan kärki onkii vihriä.

Empä oo enne moist nähny.
Tänä vuon ei saaha nauttii kärhölöijen kukinnast ko jänikset ja hiiret kerkis syyvä melkee kaikki uuvet versot maata myöte. Muutaman kerkisin verkottaa ja ne on hyväs kasvus.

Yhen yön aikaan ol loput jyrsitty ja järsitty. No jos sit ens vuon ois paremp onni ja mie noppeempi ko elukat.
Orvokit kukkiit viel komiast ruukkulois

ja kohtsillää päästää juhlimaa juhannust, mut aittaa ei oo mänemist, ettei mei vuokralaiset häiriintys.
Kassokaas ko siihe oven kukkakranssii tekikii harmaasieppo pesän ja nyt siel jo poikaset kerjäät ruokaa.

Noppeest käin nappaamas kuvan ettei vaa emot hermostus.

Oikee mukavaa juhannust teill jokkaisel, toivottellee  Lilli ja myö

Ennen ja nyt

Oikee, oikee mukavaa tätä päivää teil kaikil ja kiitoksii ihanist kommenteist, jotta tek hyvää niije lukemine, ja uusiikii kommentein jättäjii ol joukos, kiitos teillekii,.

Niihää tää elämä männöö jotta välist ollaa siel murhee montus ja välist vuorehuipul, mie oon nyt jossai siin puoles välis.  Nää miun elämän kippeet assiit nousoot ain välist nii vahvast mielee jotta ne lamauttaa iha tyysti, ja ne on vaa pakko ain käyvä läp.
Mut sit männnää asiaa.

Kästyöt on elleekii levällää ko ne kuuluisat Jokisen evväät, ollaa ikämiehen kans möyritty puutarhas.
Tarkotus on elleenkii tehä siit miulle hellpohoitoin.
Mut tuol viidakos työskentelemine on aika hankalaa, sitä ko ei sillo aikoinaa tajunt jotta kasvit kasvaa isoks.

Kymmene vuotta sitte tehtii oikee nätti kivikkopenkki, siel on seppelvarpui, kääpiövuorimäntyi ja kaikenlaisii koristuksii. Eiks vaa ookkii nättii tuo sorapinta

Mut nyt tilanne on sit tää

ja tää

tuonne ei oikee sekkaa mahu. Mite ihmees nuo vuorimännytkii on tuollasii vaik joka kesä leikkaan nuo vuosikasvaimet keskelt poikki.
Ne pienet nätit seppelvarvutkii on tälläsii jumalattomii puskii. Nuo ikämies leikkaa joka kolmas vuos iha alas muute mistää ei tuu mittää.

kukkapenkitkii alkaat olla kaik tälläsii

Kukat leviit ominee ja poissa on selkee järjestys, pakko on nostaa käjet pystyy ja myöntää jotta tää taistelu on hävitty.
Toki tuollasis viidakois ei rikkakasvit oikee viihy, paitsi se mei pihan vitsaus se toiste rakastama kielo.
Sillo ko pihhaa tehtii ni olevinnaa myö kitkettii kaik kielot poi, mut paskanmarjat, anteeks ko noijun, mut nyt niit kieloi on joka paikas ja taas myö kaivetaa ja kitketää.

Tätä se on elämäkkii yhtä rikkakasvein kitkemist.

Ai nii mie lupasin näyttää niit värjättyi lankoi, täs kaks vyyhtii revonpavul värjättyy keltast.

Tänä kesään värjyykset jää nyt vähä sivvuu, tuon pihamaan takkii.

Nähhää taas viiko pääst ja jatketaa juttuu pihamaast ja muustkii.

Kesäkuu

Täällä taas, jottahaa tuo loma tekikii hyvvää. Sai rauhas kasat issesä ja ladata akkuloit.
Sai istuu ja ihhailla komiast kukkivii omena, ja kirsikkapuit. Niijen katvees ol hyvä itke surut ja pettymykset.

Vielkii on voimat aika heikos hapes, ja suru painaaa ko myllynkivi kaulas.
Älkää huoliko kukkaa ei oo kuolt. Mut yks hyvä ystäväin on alkant juopottelemaa ja siint on sit seurant hylätty mies ja surulliset lapset.
Omat jo voitetuiks luullut muistot alkoholisti äitist nous pintaa . Nekkii pit täs käyvä taas läp. Ei kai niist kippeist muistoist pääse koskaa erroo.

Kästöistkii pein lommaa, yhe ainuan tyynyn virkkasin tuonne aittaa.

Se aitta on kyl olt sellain lepopaikka jottahaa paremmast ei vällii.
Oon nukkunt siel päivä nokoset ja nauttint.
Toukokuushaa miul on mukavii vierait ko viis serkkutyttöö, ol kyläs. Vai voiks viiskymppisii rouvii ennää tytöiks kussuu. Meil ol ni mahottoman lystii, saunottii ja syötii aikamiespojan tekemää hyvää ruokaa.
Heillehää mie niit peittoloit sillo talvel tein ja kyl olliitkii mielusii ko saunan jälkee saivat oman peiton harteillee.
Päätettii jotta tavataa joka vuos toukokuun alus ain jonkuu luona.

Mie kiitän teit kaikkii kärsivällisyyvest ja tuest.Eiköhää täs taas ensviikol pagista  vaikkapa siint joka kessäisest lankoin värjyyksest. Siintkii hommast pein lommaa.

Oikei mukavaa kesäkuuta teil kaikil, pitäkää huolta issestänne ja enkeleit kulkemaa vierellenne.

Jälkiä lumessa

Ko mie aamusel heräsin ni hetke aattelin jotta nyt on tät-rukka varsi halvaantunt ko mikkää paikka ei liikkunt, mut sit alko tajuntaa vyörymää iha älytön kipu ja eiliin päivä.
Tää juttu on sarjaa...Eiks aikuin ihmiin ikänä opi.

Nuit tuon kuvan jälkii ei oo tehny sit mikkää elukka  vaa mie isse.

Huomasin jotta pähkinäpensaan oksat ol taipuneet lumest, alppiruusun päälle, tuon haaskan joka näkkyy taustal. (kannattaa nyt klikata kuvvii suuremmaks) Mie lähin sitä sit avittamaa ja varistammaa pähkinäpensaast lumet,  mut voi halvattu lunta ol valehtelematta minnuu haarusii ast.
Siel mie möyrin hanges ko mäyrä, mut pääsin pelastammaa sen mitä pelastaa pysty. Kevvääl nähhää mitä jäi alpparist jälel.
Takaspäin olkii jo helpomp möyrii, ko ol valmiit jälet.

Nää jälet tul taas siitä , ko huomasin pupujussein käyneen napsimas mustikkapensait, yhe olvat jo kalunneet  matalaks. Tuost mäyrään olost opin jotta ennää en möyri ,vaa loisto ajatuksen saaneena kömmin navetan vinnil essimää suksii. Ko talvelhaa hiihetää eikä möyritä.

Tuumast toimee ja sukset jalkaa, nuo ikämiehe retkisukset osottautu miul liian pitkiks ja rankoiks ni pakko ol essii viel monotkii jotta sain omat iänikuset sivakat jalkaa.
Hiihtohaa suju entisee muistii, ja sain viritettyy navetas löytämäin kanaverkon mustikkapensaije päälle.

Koittakaas nyt ristihuulet syyvä miun pesait.
Sit tulloo se tyhmyys, mie sain jostain päähäin jotta ko nyt on jalas sukset ni lähenkii hiihtää.
Sellasen 400 metrii ko tarvoin umpihanges ni muistu mielee jotta enhää mie oo ikänä hiihtämisest tykänt, jotta miks ihmnees mie täs rämmin.  Ei ko takas pihhaa.

Ja nyt tuo tyhmyys tuntuu lonkis, seläs, pohkeis ja iha ouvois lihaksis. Tekis miel itkiä niiko lapseen ko pakotettii hiihtämää.

tosin itken siks ko veljel ol monot ja miu huopatossut ja mäystimet

Nyt joku teist kyssyy jotta miks ei ikämies tehny nuit hommii, no mitä tää tekkee muuta ko istuu pilkil, niiko tännääkii ja kahe ahvenen takkii.
Isse se on vaa möyrittävä .

Mukavaa hiihtoloman loppuu niille joil se on ja mukavaa alkuu niille joille se on tulos. Mut älkää mänkö hiihtämää siint tulloo kipu ja itku.

Uus tuttavuus

Oikeen mukavaa kolmatta adventtii ja Lucian päivää.
Joulun valmistelut senkun jatkuut ja tännää kerron teil kahest uuvest tuttavuuvest, toine tuol lankamaailmas ja toine muuvalt.
Niiko lapust näättä tää lanka on tuolta Ruottin puolelt.

Täskii on 75% villaa ja 25% polyamidii. Hieman löysäkierteist, mut äkkii sen oppi neuloes huomioimaa.
Tälläsii sukkii täst tein.

Vihriät on mei miesväelle ja siniset männöö pukin konttii.
Keräs on 100 rammaa ja hyväst se riittää sukkaparrii. Langast löytyy yksvärisii ja näit kirjavii.
Kassotaa miten kestäät käytös, ni se ratkasee jotta teeks täst mittää muuta.

Sitä ko pittää olla nuuka, ni otin pihamaalt viime vuotisen joulusypressin.  Koko kesän se ol ulkoon varjosal paikal ja nyt sit saap olla kevvääsee ast sisäl. Toivotaa että säilyy ja saan sen taas vuuven pääst tuppaa.

Kiitoksii teil taas kaikist kommenteist ja Amalia kysy jotta saanks mie koskaa kommentei tuost kepistäin.
No saan mie, ussein lapset huutaat kaupas jotta kasso äit tuon tätin keppii ,ko se on nätti.
Äitit sit koittaat lapsiaa hyssytellä ,ja ovat noloi, mut mitä sitä nolostummaa.
Monet kästyöimmeiset tulloo myös kysymää ja kassomaa miten mie oon kepin päällystänt ja löytypä miulle serkkukii kepin avulla. Se on ihan pakko viel kertoo vaik tarinaa on jo tult.

Täs taannoin kaupas miun luokse tul ihan valtavan iso mies ja kysy jotta oonks mie se joks hää minnuu luuloo. Mie mietin jotta kuka ihme tää on ko tuollasii kyssyy, ei tää voi olla kukka entinen heilakaa ko on ihan liian nuor . Mie varovast sit kysin jotta kukahaa miun pittää olla.
Miestä alko naurattammaaja hää kysy, jotta ootko sie Liisa serkku?? No oonhaa mie jonkuu serkku, mut kuka hiivatti sie oot.
Mies nauro jo äänee ja totes että mie oon siun serkkuis Sami.
Voi hyvä ihme huusin mie ,jotta kauppa raiku, oot sie mei Sami, en ois ikänä tuntent, ko oon nähny siut sillo joskus ko olit laps.
Siit tappaamisest olkii sit mänt aikaa yl 40 vuotta.
Jotta meil ol lustii hastella, aikaa vieräht pitkä tovi.
Serkku kerto jotta hää ol tunnistant miut kepistä, ko ol nähny sen kuvan tuol Facebookis meil serkuil ko on siel oma ryhmä.

Jotta tälläsii tuttavuuksii täl kertaa.

Lumi tuli

Jipii nyt meilkii on lunta, tosin se lähtöö viel puhaltamalla poies, mut valkiaa se on vähänenkii valkia.
Nii ja illoo tuottaa sekkii, jotta ei ain tarvii olla pimiäs ja märäs.
Ulkoont löyty viel vähä värriikii, nuo jäätyneet lehet iha loistaat ko niihi ossuu pikkasenkii aurinkoo.

Siivosin kästyölootaani ja voi mahoton siel ol monta työtä joit en oo kuvant  täs yks

Huivin oon tehny jo kesäl, mut mite lie unohtunt tuonne lootaa. Niiko ain ennekii nii tääkii on tehty Nallest, ja lankaa män hituse yl 400 rammaa. Huivi lähtöö tuottamaa jouluu hyväntekeväisyyven kautta.

Koha nää joulukiireet männee ni pittääkii alkaa taas tekemää huiviloit. Noit raitoi on nii mukava suunnitella ja tehä.

Sit assii jost oon aatelt teil haastaa, nyt ko on nii pimiää ja miul on noit silmäongelmii ni vaik kui ois tehokkaat lamput ja valkiat ni miun on vaikia lukkee muutamii blogei, jote jos miust ei mittää kuulu ja ei tuu kommentei ni en oo teit hylänt, mie en vaa kykene lukemaa tekstii.
Mut koha valo lissääntyy ni ongelmakkii helpottaa.

Oikei mukavaa alkavaa viikkoo, loppuviikost tavataa taas.

Iloista raitaa

Tuol miun omis kuvis olkii viel yks peitto jota en oo teil muistantkaa näyttää. Aloin virkkaamaa sitä näije kolme yhtee ommellun neliön ympärille.

Iha ilman mittää suunnitelmaa ja tälläin siit tul

Tään koko on siin 170x148  ja mäni myöskii siihe miun peittorojektii.

Lepposaa viikonloppuu teil kaikil.

Blogini tarina

Mie sain tuolt, Ilo elää  blogin Sesselt haasteen, jos pittää kertoo mite ja miks alko ylleesä blogia pitämää, ja kertoo myöskii mite blogi on muuttunt täs aikoin kulus ja myöskii jatkoist pit mainita jottai,
No kaikhaa alko siit, ko vuosii sitte löysin sinne tehovirkkaaja Annelin blogii, linnkii ei voi laittaa ko hää on blogisa lopettant.
Käin aina kasselemas häne töitää ja mietin josko miekii ossaisin.

Kuvas on ihka ensmäinen kästyö joho otin mallii Annelilt, ja eihää täst sellast tult ko hänel,

Sit mie löysin, tään Maahiskan mahtavan blogin ja sitä myöte monta muutakii.
Niit lukies alko mius itämää ajatus jotta jos vaikka miekii.
Aikamiespoika sit viel oikee usuttamal usutti, jotta laita vaa isselles blogi, mut kuitenkii arvelutti jotta lukiskohaa kukkaa miun juttui ja mist mie sit kirjuttelisin ja mite niit kuvvii sais ja jne.
Lopult sit assiit män silviisii jotta jahkaaminen loppu ja tammikuus 2012 aikamiespoika tek miulle kaik valmiiks ja sano jotta äet on hyvä ja alkaa kirjuttelemaa.
Alust alkain ol issestää selvää jottahaa mie kirjutan murteel, ko tää on miulle helpoin tapa tuuva ajatuksein essii.
Sisällöks selviity myöskii, kästytöt, kirkko ja puutarha, ko ne on miulle tärkeit asioit.

Blogin sisältö on pysynt suurin piirtein saman, mut alkuajan postaus innostus on hieman laantunt.
Muutaman kerran oon ihan vakavissain aatelt lopettaaki koko jutun, mut toisaalt täst kirjuttelemisest on tult osa miun elämää, ja oon saant monta hyvvää ystävää tätä kautta.
Jote enköhää mie jatka tätä pagisemist, mut varmast ajottain vähä harvemmas tahis.

Nii ja enne kaikkii tät bloggii ei ois ilma teit lukijoit, teit on iha mahtava määrä  236 on kirjoil ja siihe kaik anonyymit päälle.
Mie kiitän teit ihan jokkaist syvämestäin ast, jotta ootta kulkeneet miun kanssain nää vuuvet  ja kiitän kaikist uppeist kommenteist.

Haastetta en laita etteepäi, mut jos kuka tahtoo ni napatkoo ja kertokoo oman tarinasa.

Oikee mukavaa torstait.

Olpahaa viikko

Viikko män että hurhaus vaa käi, täs on ollu kaikenlaist mennoo ja meininkii, jottei oo peräs kestänt.
Puutarhas ollaa kaivettu ja kannettu kasvei paikasta toisee, tai siis ikämies on kaivant ja kantant mie olin assistentiin ja pomoin. Yks valtava kuunliljakii pilkottii kolmee ossaa ja tehtii sille kiven vieruu uus paikka.

On vähä varjosampi ko eellinen. Mie istutin sit narsissei tuonne ymärille ni voin hyvin sannoo jotta myö tehtii.

Oon tok tehny kästöitäkii ja yhen peiton sain valmiiks. Käytin tähänkii noit ommii värjyyksii,

koko on sellaset 150senttii kanttiisa.

Tää alotusruutu on tehty iha sillo ensmäisen värjyyskesän langoist. Miul ko on sellain tavote jotta toukokuuhu mennes ois kaheksan peittoo valmiina, yhtä suunniteltuu juhlaa varte. Kassotaa nyt totteutuuko juhla ja jaksanko virkata viel seissämän peittoo.

Viikkoo mahtuu myös ikämiehen viralliset eläkejuhlat, häne työpaikal, että olkii sit mukavat kestit.
nauroin nii jotta veet vaa silmist valu ko hänest ol tehty metka rallatus.
Syötii kaakkuu ja muit herkkuloit ja nautiskeltii olost

Kiitoksii kaikil juhlan laittajille, työ teitte komiat kestit.Nyt pääsöö miun suntio sit virallisest vappaalle, ei tarvii ennää kirkonkelloi soitella.

Eläviskuviskii tul piipahettuu. Pojan kans, käytii kassomas se kätilö. Jotta olkii mahtava kappale,mie ihan mykistyin siint Krista Kososen roolityöst. Ossaa tyttö hommasa. Käykää kassomas.

Lopuks viel muutama kuva puutarhast, täs nauhukset

ja täs nää aurigonhatut

Toivottavast tää uus viikko ois vähä rauhallisemp, jotta kerkiisin käyvä konneelkii ja tei blogiloit kassomas. Kiitän kaikist kommenteist ja koitan jossai vaihees tehä teille kuvasarjan ranssilojen tekemisstä.
Nautiskellaa

Kukkia

Jopa olkii tauti, vielkää en oo ihan kunnos, voimat on männeet tykkänään ja flunssalääkkeen mentooli särki vassan. Koko viikko täs män poties.
Mut nyt hiukan helpottaa ja näytän teil kuvii puutarhast, nauhukset kukkiit justiisa kommeimillaa

ovat ko keltasii kynttelii tummuvas illas.
Ja kärhötkii alkaat olla kukas, omenapuus kiipeilee Piilu

Uus viinikärhö on harmaan käenkukan kaveriin pionipenkis

Pink Fantasy on kärhöportin ehoton kaunotar

ja sen kaveriin kukkii tälläin pien kellonen kärhö jonka nimi on hävint jonnekkii. Muistaakseen tää on kans joku viinikärhö.

Vanha kunnon Jakmannikii on täynnä uppeit issoi kukkii

Tänä kesän on kaikkiin kärhölöitten kukat ihan mahtavan kokosii, niiko tääkii pensastava sinikukkain

Kirsikoitkii tulloo ihan mahottomast, toivottavast kerkiin ne saada talteen enne rastait.

Oikee mukavaa viikonloppuu ihan jokkaiselle tääl käyvälle ja kiitoksii kaikist kommenteist.
Ensviikol sit taas kästöit.