sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Adventti

Oikein hyvvää adventin aikaa ja joulun odotusta teil kaikil. Hiljalleen tuo kipu alkaa kaikkoammaa ja suru muuttuu helmiks elämän helminauhaa.



En oo vielkää tehny päätöstä tään blogin suhteen, välist meinaan jatkaa ja välist laitan pillit pussii ja lapun luukul.
Mut ei pohita sitä nyt vaa keskityttää joulun odotuksee.




maanantai 26. syyskuuta 2016

Rakkaat lukijat

Tääl mie oon eelleenkii vaik oonkii olt hissuksee, kassokaas ko miust on nyt puhti poissa.
Ja nuo elämän pitkospuut on vähä niiko korjuuta vaille.


Herkkään ihmiseen otan kaik nii kovast isseeni, ja nyt tuo toiste kuormiin kantamine katkaskii tään kamelin selän.
Säkki on ihan tyhjä eikä oo mittää annettavaa eikä kerrottavaa.
Niimpä otan nyt pitemmän aikalisän ja mietin tarkkaa mitä teen tään blogin kans.
Tiiän että täst tykätää kovastkii ja uusii lukijoitakii on tult,,mut ko mie en vaa nyt kykene.
Työ kaikki ootta nii mahottoman ihanii ja kannustavii, mutta...

Tuol fasebookin puolel mie oon ja sielt voip seurata kuulumissii, ja jos joku halluu liittyy kaveriks ni se oiskii mukavaa, mutta laittakaa vähä viestii kuka oot ja mist yhteyksist tunnetaa. Oon muutaman kaveripyynnön hyläntkii ko en millää osant yhistää kissan kuvvaa ja nimmee :)

Oikein mukavaa syyskuun loppuu ja illoo koko syksyy.
Toivottelloo tei Koso-täti joka löytyy fb.stä  nimellä Liisa Kosonen

lauantai 3. syyskuuta 2016

Lauantai illan ratoksi

Lauantai iltaa teille rakkaat lukijat, tääl yks höpsö täti-ihminen taas teit naurattaa, mut sitä enne näytän yhen huivin.
Tein sen jo aikoi sitte, mutta ko tää män lahjaks ni en voint enne esitellä.


Huivi on iso ,siipiin väl on sellaset 270 ja korkeutta jottai 170 paikkeil. Lanka sitä Novitalaist veljest ja värit saajan mieliväreist napatut.

Ennen nauratust kuva puutarhan ainovast auringonhatust, kaik muut viime talvi tuhos.


No sitte, onks hyvä asento, vessas käyty (vanha rouva) .

Mie oon ain vähä niiko ihmetelt ja pikkasen pilkantkii niit naisii jotka huutaat ko hirviöt ko näkkeet pienen hiire.
Mitä tuot huutamaa, ko napauttaa vaik kengäl ni henki lähtöö mokomalt rääpäleelt.
No pilkka käikii sit  ommaa nilkkaa.
Meil on pyykkikone kellaris ja siin konneen vieres sellain sininen maitolaatikko joho voip ain korin laskee käsistää. Mie mänin viikol pyykille ja voi halvattu kellarin oven eest juoks hiiri.
Mie hyppäsin siihe maitolaatikolle ja helmat korvis huusin ko syötävä jotta, IIKIIII !!!!!!
Ikämies rynni kellarii huutaen jotta mikä siul tul, kaatusitko.
No mie mittää kaatunt mut tääl on HIIIRIII!!!!
Jotta tuo ukko taas pääs kuittaillee, hirviö hiirest ja mammast.

Empä taija ennää ilkkuu hiirille huutajii.

Oikei mukavaa syyskuuta ja kiitoksii kommenteist.
Siint kävelykepin kasvatuksest viel sen verran jotta poika isse tilas sellasen haltian sauvan, ko hänelkii on tää sama vika seläs ko miulkii , hää voip sit vanhan siihe nojata kulkiessaa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Hame ja keppi

Mie oon monta vuotta jo haaveilt sellasest lämpimäst villasest hammeest jota voip talvel pittää paksuin sukkahousuin kans. Mummo aikoinaan sellasii miulle tek, mutta ko ennää ei oo mummoo ni pit sitte taas yrittää isse.
Niiih , taas ,viime talveenhaan siint yrityksest tul se pontso joka pääs nytkii kuvvaa


Harmi ko nuo isse värjätyt värit ain haalistuut valokuvis,ko niit pienetää. Ainovastaa tuo kirkas keltain on just oika, mut kuvitelkaa kaik värit kirkkaiks.
Alotin hammeen teon vyötärölt ja sit yrityksen ja erehyksen kautta pääsin loppuu.
Mont kertaa pit purkaa ja miettii jotta mite se nyt olkaa ja mite se nyt menkää.



Ko helmast pit saaha leviä ja vyötäröst kapia, ja nuo lisäykset ja kavennukset pit saaha pysymää koko ajan samal kohal. No melkee onnistuin.

Lankaa tähä män sellaset 600rammaa ja rapiat.

Seuraavas kuvas on sit toine yritys, kasvatan tuost aikamiespojalle kävelykeppii..


Luitta iha oikee , kasvatan kävelykeppii. Oon kietont nuorii pähkinäpensaan alkui yhtee ja ajan kans ne kasvaat kii toisiisa ja paksuneet. Sit vaa käännetää latvus kippuraa ja keppi on valmis, nii mie ainakii luulen. Poika sit joskus vanhaan saap köpötellä äiteen tekemän kepin kans.

Elokuu on lopullaa ja sen huomaa, ulkoon sataa ja tulee, mut niihä se kuuluukii tehä.
Nähhää taas syyskuus.
Nii ja tervetulloo Hannele mukkaa lukijoihi

lauantai 20. elokuuta 2016

Syksy tulee

Kiitos teille taas tuest ja rohkasust. Viel ois viis päivää kuurii, läntti on melkee poissa. Vassa viel kunnos, mitä nyt vessas juoksuttaa tihiää, mut eipä ainakaa oo koval.
Eile ol ensmäinen päivä ko oikeest tuntu, jotta täst selvitää ja siint ilost tein kranssin.


Käytin siihe kultapiiskuu, nukkajäkkärää, kärhön siemenhapsui, unikon siemenkottii, punasen heisiangervon siemenii ,maksaruohoo ja angervon punasii kukkii.
Hyväst passaa mei ulko-ovvee.  Tervetulloo toivottaa nii vieraille ko syksyllekkii.


Oikein mukavaa alkavaa syksyy teillekkii.                                                                                             
Leila kysel ,jotta mist tuo Koso tullee, no se on lyhennys miun sukunimest Kosonen. Entisen assuinpaikan naapurin tyttö tupes minnuu kutsumaa Koso-tätiks, siint mie sen sit nappasin. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Hevoskuuri

Tänä kesän ei mikkää tunnu sujuvan, just ko luulee jotta helpotti ni eikös vaa tuukkii uutta lunta tuppaa, niiko nyt tääkii, läikkä tuos käes.


Minnuu on purast punkki tai borrelioosii kantava paarma, ja nyt sit ollaa hevoskuuril. 3000mg antipiottii vuorokauves. Saatta uskoo jotta olo on ko sil entisel likal jota juna tönäs.
Ko en tiiä oonko mänös tulosuuntaa vai tulos menosuuntaa, pääs humisoo ja väsyttää. Ajatukset ei kestä kasas jotta silviisii nyt männää.
Mut mieluust mie tän kolme viikkoo nuit pillerlöit popsin jotta säästyn pahemmilt vaivoilt.

Ei täl kertaa muuta tavattaa ko tää kuuri on kärsitty, nii ja piristykses kuva kommeist langoist joit neulekahvilan naisten kans värjättii.


kaks paperkassillist ol sipulinkuorii ja näit ihanuuksii sit paast nous


Oikee mukavaa elokuuta kaikil, kiitoksii kommenteist .

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Värjärin poika

Hei kaik rakkaat lukijat, myö kiitetää teit syvämmen pohjast  kaikist ossaanotoist ja lohutuksen sanoist. Kipu alkaa helpottammaa, mut viel mie aamusin ootan Lillii hakemaa juustoo ja joka päivä käyn hauval. Mut eiköhää tää täst lähe rullaamaa.

siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli
Mut sit tuoho otsikkoo.

Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii  mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.

Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika  ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.


Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.

Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.


Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.

Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.

Paa hyvä mies se akkuna kii.

Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.

Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.


Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii


                                          Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin


Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hiljaisuus

Siellä siun on hyvä olla, nurmen alla uinahella, juosta taivaan tantereella.


Ei oo kipu kiusanasi, eikä tauti tuttunasi.
Meillä suru syvämmissä, murhe mieltä kalvamassa.
Kiitos siulle koira kulta, yhteisistä vuosistamme.

Rakas Lillimme jouduttiin täännää lopettammaa, hänel ko ol aika äkänen syöpä,


joka levis nopeasti koko roppaan.

On nii hiljast ja tyhjää, tuossa vielä kuppi, tuossa pallo, tuolla tukko karvoja.
Veet silmissä kuletaa , ei maistu ruoka ei saiju, eikä herkut.

On alkanu aika ilman Lilliä.


perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pakkopullaa

Kiirettä on pitänt ja muutakii harmii on olt. Siin välis oon koittant saaha tehtyy nuit rästis olevii kästöit, käyvä mustikas ja kaikkee sellast.
Mite sitä voikii joku mieluin homma muuttuu äkistee iha pakkopullaks niiko nyt tääkii peiton tekele.


Talvel virkkasin peiton viikos ja oikee innost täriste, mut tätä mokomaa oon tehny jo kolme kuukaut.
Ko se ei vaan vientkää mukanaa niiko ne muut.
Oisko olt sit siin , ko tälle ei olt mittää selvää kohetta jotta kuka tän saa.
Mut siin se nyt on.


Kokkoo sil on sellaset 165x165 senttii.Nyt aamusel virkkasin loppuu ja saisin kuvattuu enne satteit.
Langat on etupääs 7-veljest mut joukos on muitakii saman vahvusii.


Vähää aikaa en peittoloit tee, nyt saap riittää.

Niist harmiloist sen verran jotta miul on uus nikama rappeutumas ja se vaikuttaa istumissee sen verran kipiäst jotta en voi täs konneel kauvaa aikaa ain viettää. Jotta ei piä pahastuu ko en ain käy tei muije juttuloit kassomas.

Mut kaikest huolimatta oikee mukavaa viikonloppuu, mänkää messää kerräämää mustikoit, nyt niit sit on iha mahottomast.
Miekii hupakko siel kepin ja poimurin kans touhotin ja muutaman litran sainkii. Ikämies uhkas sittoo miut omenapuuhu kii ja piilottaa kepit ,etten toist kertaa messää mee. No en mee , ol se sen verra rankkaa.

Tavataa taas

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Kaikenlaist asiaa ja asian vierest

Toissapäivään tuoho pellol ol ilmestynyt sitte outoi munnii, liekö isse dinosaurus ne käynt siihe vääntämäs.


Mei Lillin mielest nuo ol hirviöit, niille pit haukkuu ja murist. Varovast hää kassel kasvihuoneen takkaa mokomii hirvityksii, häntä roikku koipiin välis ja pikkuin koira ol nii peloissaa jotta iha täris. Pakko ol viiä toine tuppaa herkkuloijen luokse toipumaa. Nyt sit taas uskaltaa olla pihal ko paalit on korjattu pois.
Hassu koira.

Vanha rouva kysel miult kuvvii mongolian vaahterast, ota sit istuttaes huomioo jotta siint kasvaa iso


Siis oikeest iso ja joka suuntaa.
Syksysin siihe tullee komia ruska.


ja tämmöin on sit se pikkuruine alku


Huomen ikämies ja mie juhlitaa mei hääpäivää, 36 vuotta tullee täytee tätä tyyntä ja myrskyy.
Sain tälläsen komian hortensian


"ko siul ol sillo sininen mekko ja sinisii orvokkei ja miul ja pojal ol siniset paijat"
Jotta tuo mies muisti viel väritkii, vai kävikö hää valokuvist kurkkaamas.

Oikein mukavaa viikonloppuu teille

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lapset kasvaa

Oikee mukavaa juhannuksen jälkeist elämää. Juhannus män kokkoo kasselles ja mansikka kaakkuu syyves,
myö ollaa seurailtu innol nuije linnupoikii kasvuu, nyt ovat jo tälläsii. Kannattaa napsauttaa kuvaa isommaks ni näkkyyt paremmin.


Pojat alkaat olla jo nii issoi että huonost mahtuut pessää. Viis niit siel on.
Saisivat koht lähtee lentoo, alkaa nimittäin  olemaa siivoo ja kärpäsii.
Jokapäivä noit pittää käyvä tervehtimäs.

Kästöit oon tehny kolme myssyn verran.


Lanka näis on Novitan niitty, mukavan pehmiää keinokuituu. Värit on iha ko kessäiselt niitylt.

Puutarhas jatketaa kitkemist ja kassokaas mitä löyty.



Nui monta pient alppikärhön taimee. Mie surin kevvääl ko talven aikaan ol hiiret järsineet emokasvin iha hengilt, mut näist mie saan monta uutta kärhöö tilalle.
Muitakii löytöi ollaa tehty, niiko mongolian vaahteran taimii, ja pähkinäpensaijen alkui.
Mukavaa ko kasvit lissääntyy ominee.



Oikei mukavaa kesäkuun loppuu ja lepposaa heinäkuun alkuu.

Ai nii kiitos Vekille vinkist, mut jätin täl kertaa vällii, oon nii vähä jaksant ennää värjäillä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Pihatöitä ja lintusia

Nyt alkaat nuo suurimmat pihatyöt olla taas pulkas. Kieloi riittää viel tulevillekkii polvil, mut saatii ko saatiikii yks kohta puhtaaks. Ikämies poisti tuost yhe vanha kannon ja tuo polku oottaa ennää kattamist.


Mikkäähää ei oo mukavampaa ko yhes puuhastella pihamaal, tai no saattaa joku homma olla mukavampaakii.
Ikämies sai tuost jonkuulaisen puutarha herätyksen. Hää kulki ja kassel puit ja pensait sill ilmeel jotta mie huolestuin. Ja ko kuvioihi ilmesty moottorsaha ja muut pörisevät työkalut ni minnuu alko tosissaa huolettammaa.

" Mitäs jos kaajettas tuo toine pähkinäpensas ni saatas hyväst valloo
No ei hiivatis kaajeta tiiät sie ukko kui kaua nuo kestää kasvaa tuoho mittaa.
-äkkiähä nyt pensaat kasvaat
-juu äkkiä, nuokii on tuos olt 16 vuottaa, jotta älä sie unta nää.
-Mite sit tuo ,mikä se lienekää ko on nii ouvon värinekkii.
Mää matkoihis sen sahas kanssa ,ethää sie nyt tuota kaaja senhää pittääkii olla just tuollanen.


Tuon tapasii keskustelui käytii pitkii viikkoo, mies kulki innost täristen jotta sais jottaa leikata.
Jote lopul suostuin ja annoin luvan nurmen leikkuuseen.
Sen urakan jälest hää iha sovinnol mänkii korjaamaa autovaa.
Huh, taas yks kriisi selvitetty.

Tuos punases lännenheisiangervos olkii hauska yksityiskohta, ko yhen oksan kärki onkii vihriä.



Empä oo enne moist nähny.
Tänä vuon ei saaha nauttii kärhölöijen kukinnast ko jänikset ja hiiret kerkis syyvä melkee kaikki uuvet versot maata myöte. Muutaman kerkisin verkottaa ja ne on hyväs kasvus.


Yhen yön aikaan ol loput jyrsitty ja järsitty. No jos sit ens vuon ois paremp onni ja mie noppeempi ko elukat.
Orvokit kukkiit viel komiast ruukkulois



ja kohtsillää päästää juhlimaa juhannust, mut aittaa ei oo mänemist, ettei mei vuokralaiset häiriintys.
Kassokaas ko siihe oven kukkakranssii tekikii harmaasieppo pesän ja nyt siel jo poikaset kerjäät ruokaa.


Noppeest käin nappaamas kuvan ettei vaa emot hermostus.

Oikee mukavaa juhannust teill jokkaisel, toivottellee  Lilli ja myö



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Koti kylä

Viel mie yhen itkuvierren täs itken ja surujain ja kaipuutain pagisen.
Käytii viime pyhän miun vanhempiin havual ja samal reissul ajettii kassomaa miun vanhaa kot kyllää, tuol Haminan kuppees


Niiko näättä mie oon lähtösin makkeest kyläst, ikämies ain vitsailee jottahaa hänel on Suomen makkein muija, Hillost kotosin.

Jo alkumetreil tul nii ankee olo, kylän raitti on vuosiin saatos muuttunt, ne isot mäetkii jois lapsen mäkkee laskettii olkii vaa pienii nyppylöit.
Kaik paikat ol umpee kasvaneet ja pusikoituneet.


Jossai tuost kopin kohalt käännyttii enne mei pihhaa, mut en vaa löytänt sitä kohtaa tuolt pusikon keskelt.
Monet talot ol tyystin kavonneet, monet ol autioin. Täskii kohtaa ol enne miun tätiin koti. Ihana talo ja miulle sellain toinen kot. Siel sai ain turvaa ja kaikkee sitä mist kotoon jäi paitsi.


Tuoho ast mie selvisin kuivin silmin, mut sit repes, mie itkee tyrskin iha ko toiset siel karjalas kivijalkoi kassoessaa. Hyväst mie heit ymmärrän, mut miulle ei olt ees kivijalkaa jätetty jossa itkee, vaa tuollain tasain läntti pusikos.
Ja nuit länttilöit olkii kylä täynnä.
Tuollain härvel ja hakattu messä näky likkeel peräkylä rantaa.


Kylähää perustettii het sovan jälkee ja sinne asutettii karjalaist siirtoväkkee, melkee kaik ol Säkkijärvelt.
Poitsilan kartanon maist lohkottii jokkaiselle se oma tila tai tontti.
Jotta sillo lapsuuvessain tuo kylä ol täynnä nauruu ja illoo, kakarat juoksiit pitki raittii ja tuntu ko kaikil ois olt valosa tulevaisuus. Pellot anto satovaa, merest sai kallaa ja työpaikkoi ol Summan tehtaal ja satamas.
Miun pappain ja issäinkii raivas messäst pellot ja kaik pit olla hyväst,
täl hetkel issäin pellot kasvaa koivikkoo


Mitä oikee tapahtu. No ihmiset vanhen, pieniin tilloin pito ei kannattant, Summa lopetti ja lapset muuttiit muuvalle työn peräs. Haminal ol tarkotus laajentaa satamaa just sinne peräkylän puolee.
Talloi ei saant korjata ja ko kaupunki sit osti talot ja maat ni nuit surullisii länttilöit alko ilmaantuu.
Yhtää ihmist ja autoo ei nähty koko matkal.
Miun lapsuuven kot on viel pystys ja kuulemma hyväskii kunnos, mut sinne miul ei oo ennää mittää asiaa, siel määräät nyt muut. Enkä mie tiiä oisinks mie kyvent sinne mänemääkää.

Hyväst sie ilonen kylä, hyväst. Sie elät miun muistois.

Seuraaval kerral sit ilosempii juttuloit.
Oikeii mukavaa tätä päivää kaikil.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Ennen ja nyt

Oikee, oikee mukavaa tätä päivää teil kaikil ja kiitoksii ihanist kommenteist, jotta tek hyvää niije lukemine, ja uusiikii kommentein jättäjii ol joukos, kiitos teillekii,.



Niihää tää elämä männöö jotta välist ollaa siel murhee montus ja välist vuorehuipul, mie oon nyt jossai siin puoles välis.  Nää miun elämän kippeet assiit nousoot ain välist nii vahvast mielee jotta ne lamauttaa iha tyysti, ja ne on vaa pakko ain käyvä läp.
Mut sit männnää asiaa.

Kästyöt on elleekii levällää ko ne kuuluisat Jokisen evväät, ollaa ikämiehen kans möyritty puutarhas.
Tarkotus on elleenkii tehä siit miulle hellpohoitoin.
Mut tuol viidakos työskentelemine on aika hankalaa, sitä ko ei sillo aikoinaa tajunt jotta kasvit kasvaa isoks.


Kymmene vuotta sitte tehtii oikee nätti kivikkopenkki, siel on seppelvarpui, kääpiövuorimäntyi ja kaikenlaisii koristuksii. Eiks vaa ookkii nättii tuo sorapinta


Mut nyt tilanne on sit tää


ja tää

tuonne ei oikee sekkaa mahu. Mite ihmees nuo vuorimännytkii on tuollasii vaik joka kesä leikkaan nuo vuosikasvaimet keskelt poikki.
Ne pienet nätit seppelvarvutkii on tälläsii jumalattomii puskii. Nuo ikämies leikkaa joka kolmas vuos iha alas muute mistää ei tuu mittää.


kukkapenkitkii alkaat olla kaik tälläsii


Kukat leviit ominee ja poissa on selkee järjestys, pakko on nostaa käjet pystyy ja myöntää jotta tää taistelu on hävitty.
Toki tuollasis viidakois ei rikkakasvit oikee viihy, paitsi se mei pihan vitsaus se toiste rakastama kielo.
Sillo ko pihhaa tehtii ni olevinnaa myö kitkettii kaik kielot poi, mut paskanmarjat, anteeks ko noijun, mut nyt niit kieloi on joka paikas ja taas myö kaivetaa ja kitketää.

Tätä se on elämäkkii yhtä rikkakasvein kitkemist.

Ai nii mie lupasin näyttää niit värjättyi lankoi, täs kaks vyyhtii revonpavul värjättyy keltast.


Tänä kesään värjyykset jää nyt vähä sivvuu, tuon pihamaan takkii.

Nähhää taas viiko pääst ja jatketaa juttuu pihamaast ja muustkii.