Isojalka

Iha tähä alkuusa, oikee mukavaa ystävänpäivän jälkeist aikaa teil kaikil ,uppeille ystävil.

En malttant eile olla yhtää konneel ko virkkasin ja virkkasin. Peitto numero 8 on valmis mut näättä sen loppuviikost.

Otsikkoo viittaa tuo ylemp kuva, iso on käpälä , mut kene lienee. Liekö tuost alemmast  kuvast mittää appuu.

Vai auttaskoha tää paremmin, selväst joku elläin syntymäs.

Mutta kellähää sitä on tuollaset jalat ?
No Karoliinallahaa ne ja hyväst hää niil taapertaakii

Tok pittää välist istuukii

etenkii ko saap vieree kaverin. Kaver tul tehtyy vuos sitte, mut hyväst hyö soppiit vieretyste.

Tälläsel kanamaisel jutut alkaa tääkii viikko, käin siel keuhkopolil. Ottiit sen massiinan takas ja nyt suunnitellaa toisenlaisii hoitoi, koha ensi pääsee tohtorille.

Joulukuun ensimäinen

Nyt alko sitte joulukuu, ja maa eelleenkii ihan vihriä , mut siit huolimatta alkaa nurkis kuuluu sipinää  ja ikkunoijen takkaa supinaa.

Meil sipisee ja supisee piirongin pääl, eile sinne ilmesty Isonenä

seuraavaks tul  pottunokka

ja viimosena piironkille kapus  nöpönenä

Tänä vuon tontut on tään näkösii, tää malli ol viime vuon oikia hitti, tuol naamakirjan virkkuuryhmäs.
Mie tein nää ulkomuistist ilman mittää mallii.
Täytteenä on riisii ja pumpulii.
Sukkelii nää on virkata lankaan ol sitä Novitalaist veljestä.

Oikei iloist joulukuuta, ei surra lumetont maat, eikä pakkasiin olemattomuutta, tulloo se joulu ilman niitäkii.

Tosi ihanaa

Oi että mie oon sit onnelline ja iloin, ko onnetar olkii miulle suosiolline,  tuol pajupirtin arpajaisis, mie nimitäin voitin tään ihanan syvämmen

Se on niin mahottoman komia ja taijokkast tehty.
Paketis ol viel yllätykseen kohvin tuoksusii kynttelii ja lautasliinoi ja mukava kortti jossa istuskellee nallukoit.

Nyt pittää sit viel toveta jotta kyl tää maailma on pikkuruine, kassokaas ko tää Pajupirtin Kaisa assuukii tuos naapur kyläs,, jotta kiitoksii sinne naapurii täst ihanast voitost.

Tälviisii syksyl tääl maal alkaat nuo hiirulaiset tulla sissää, iltasin kuuluut ko rapisoot seiniin välis ja kellaris. Miun kammariikii tul kaks, mut en raassint heit nitistää lossal ko olliit nii söpösii

Nää hyppäs ostoskärrii tuolt paikallisest Prismast. Näit ol punapukusiikii, mut miust nää harmaaat on nii kommeit.

Kästyörintamal ei mikkää evisty, ko pittää tehä kolmii sukkii ,parrii kranssii ja yht peittoo vuoronperrää, taitaa vissii tulla se kuulusa ahnee loppu.

Mut kiitoksii teil rakkail lukijoil ja satunnaisil vierailijoil kommenteist.
Mukavaa viikkoo.

Pupusii ja paastoo

Kuinka ussein meil onkaa tapan tehä sammoi asioit joka vuos, niiko jouluks sitä, ja vapuks tätä.
Miulle on tult nyt tavaks näi pääsjäisen alla neuloo muutama pupunen. Sen Norjalaispoikain Arnen ja Carlosken  kirjan ohjeitten mukkaa.

Tänä vuon teinkii oikiat jättipuput, lanka ol isooveljee ja sitä män kumpaakii pupusee just tupsunverran yli 100 rammaa.

Ko lanka ol paksuu ni muutin ohjetta sen verran että tein jaloist ja käsist 10 kerrost pitemmät ja vartalookii lisäsin muutaman silmukan ja kerroksen. Pittuutta näil on sellaset 50 senttii.
Mukavii muksuin kantaa kainalos.

Ko pupu on iso ni pittäähä hännälkii olla kokkoo ja näkköö. Tää pupunen on tehty viimekesään  luonnonpiiskul värjäämistäin langoist korviin alapinta ja tupsun väriläiskät on krapin juurest saatuu oransii.

Toine jääp kottii tuoho kuistin kommuutin päälle, toine lähtee pääkaupuntii.

Mie ja pupuset toivotettaa Nemira mukkaa lukijoihi, ja samal myöskii kiitellää kommenteist.

Intsu kysel täst paastost, no miun kohal ko oon tälläin vaivanen vatsastain ja nivelistäin ni en saa paastota niiko terveet, miun vatsalle on maitotuotteet välttämättömii joten koitan sit jättää jottai muuta pois, niiko herkkui.
Paastoshaa luovutaa lihast, maitotuotteist kanamunist ja eläinperäsist rasvoist.
Jos meen vierailulle, ni toki mie otan vähäsen emännän laittamii herkkui, kohtelias pittää olla, mut mässäillä ei tarvii. Mut kotoon en leivo mittää ko vasta pääsjäiseks.
Paaston aikaan on tärkiää tutkailla isseään ja tekemisiää, käyvää kirkos usseimmin, otetaa ossaa katumuksen sakramenttii, autetaa appuu tarvitsevii jne.
Paasto loppuu sit pääsiäisyön palveluksen jälkee ja sit juhlitaakii pitemmän kaavan mukkaa kokonaist 40 vuorokautta.

Kot kot kanasein

Niiko teil viimeeks luppailin ni täl viikol sit kaakatettaa, mut iha enstee, kiitoksii kommenteist työ nyt minnuu kehutta, jotta täs mennee täti raiska iha hämillee.
Moni kysel sen häkin alkuperrää, no mie oon saant sen lahjaks yhelt hyvält ystävältäin ja hää on sen ostant jostai messuloilt.

Sit kaakatuksii....

Muutama päivä män tuota Catania puuvillalankaa virkates, kaikenlaisii kananjalkoi tul tehtyy ja kasattuu niist kaks kannaa. Ohjeena ol taas netist löyvetty kuva

Nuo pienet osat olkii sit hankalii tehä, ko näil jäykil sormil ja kakkosen koukul yritin taiteilla, jotta saisin osist tarpeeks tiuhat.
Täytteenä on vannuu ja osat ommeltii täytön jälkee yhtee. Vartalon täyttöaukko jäi käteväst piiloo pyrstö alle,

Täs sit kanarouvat takkaapäin, nuo pilkut on leikattu huovast ja liimattu ,

vaik siin ohjekuvas ne ol ommeltu, mut näil miun kopril ei kykene nuin pient ompelust tekkee, mut onneks on kuumaliimaa, auts!!!

Muutaman munankii nuo kanaset kerkis pyöräyttää, kassotaa tulleeks niist mittää valmist, ko taitaat olla ylvuotisii.

Oikei mukavaa alkavaa viikkoo, teil kaikil ja tervetulloo Koiviston Hannele mukkaa porukkaa.

Tänä aamun muute tuntu enskertaa jotta on kevät, joelt kuuluu joussenten toitotust ja lintusetkii ol äänes ja iha ko ois peippokii laulant. Lunta tääl ei oo ko pohjois puolen pelloil. Mahtavaa, vihdoinkii on kevät.

Pii pii pikkunen lintu

"Pii pii pikkunen lintu,
pakottaako jalkojas,
koivun oksalla ollessas, marjan varrella maatessas."

Kyl se on vaa kevät ,ko kuistiikii ol lehahtant pikkunen lintu. Siin se joulusen kranssin pääl istuu nakotti ja laulaa lurittel. Eikä mänt kauvaakaa ko kuistin tasol olkii jo pesä ja pesäs neljä munnaa

Eile sit alko kuuluu piipityst ja nälkäset poikaset nokka levällää kerjäsiit ruokaa.

Alko tuo emolintu olla aika heltees nuije poikaste kans, mut onneks tulkii isälintu hättii, ja autto ruokinnas.

Niiko tiiättä ihminen on aika ussein julma luontokappaleille, niin olin nyt miekii, nappasin nimittäi nuo linnut ja pistin ne kaik häkkii, jotteivat vaa karkaa.

"Tiritiri teijaa, tiritiri teijaa ne lauloi kaiken kesän"...

Näihinkää lintusii ei oo mittää ohjetta, yhtä kuvvaa oon kuukaus tolkulla kasselt, tuol netin ihmemaas ja miettint näije tekemist.

Yritykse ja purkamise kautta pääsin tähä versioo .

Kiitoksii teille kaikist kommenteist, ja tervetulloo Pohjolaisen Leila mukkaa lukijoihi.
Ens viikol sit kukkoillaa ja kaakatettaa.

Kettu ja voitto

Alotellaapa tätä uutta viikkoo elläimellisissä merkeis, ko nuo eellisen jutun kettu/sopulit jäi vähä kaivertammaa ni täs on sit iha oikiastaa kettu

Tämmönen Keikar tul väsättyy, kahest valmiist oranssist lapust, joist kiitos vaa sinne Pirjon suuntaa.
Päätä varte taitoin lappusen kolmioks, josta nostin korvat muutamalla pistolla ylös.
Vartaloon neuloin vähä lissää jotta sain ketulle pulleutta. Raajat virkkasin, hännän neuloin ja ompelin sitte kaikki yhtee.

Pittuutta keikarilla on 53 senttii ,joten ihan mukava tätä on ystäväperheen laste  kainalos kannella.

Perjantain sain mukavaa postii voitin Leenan käsityöt blogin arpajaisist, täältä näi, ihanii kankaisii kestorättei. Vaikka on suur vääryys sannoo näitä ihanuuksii rättilöiks.

Yhtä jo testasin ja toimii tosi hyväst, pittää vaa ensin kostuttaa ,ni sit pyyhkii.

Kortis Leena kirjutti että nää voip pestä pesukonnees 60 astees. Suuret kiitokset täst ihanast voitost, jota vähä sallaa toivoinkii.

Kiitoksii taas kommenttiloist , flunssa alkaa helpottaa jote täst pääsee huomen jo neulekahvilaakii.
Uus lukijakkii on tult numero 199 on Sari, tervetulloo siullekkii.
Nähhää taas loppu puolel viikkoo.

Poro vai hiiri

Mukavaa marraskuun loppuva ,eile ko tääl taas nää nettiyhteyvet ei toimineet ja kelikii ol sitä mitä nää nyt marraskuussa on ni pit jottai piristystä touhuta. Siinä sit tul tehtyy uus kaver, jolla on punanen nenä

                                                    sekä hiiren korvat ja pässin sarvet

                                                 näin se makkaa

                                              tältä se näyttää takkaa

ja täs hää istuu ja ihmettellee jotta onkohaa hää porohiiri vai pässirotta

kumpikii nimi soppii ,eikö totta.
Esikuvan tähän elukkaan löysin kerran netistä, siinä alkuperäsessä kuvassa se ol selvästi poro, miun käsissä ja muistissa siint tul tuollanen outo olio.

Tervetulloo, metsätonttu ja annelitar mukkaa lukijoihi ja oikei rauhallist ensmäistä adventii teille kaikille.
Tännää miun poikain täyttää 38, monia armorikkaita vuosia siulle lapsein.

Pupuset

Pupulla on pitkät korvat ja pöperöpää....

Pupujussikat, pupujussikat ne lystikkäitä on, on korvia,...

ja hännän typykkä..

Hyppää pois, hyppää pois

hyppää pois nyt jänönen..

Oikee mukavaa viikonloppuu teil kaiki, lumetkii sullaat ja jänösil alkaa olla kevvään lemmenleikit mielis, ko niije jälkii on pelloreunat tulvillaa.
Nää miun puput syntyit hetken hulluuvest eilise päivä aikaan.Aikuist ihmist ko joskus lapsettaa, ni tekköö sit pupusii.

Ensviikol sit näytän neulomuksii.

Nurmilintu

                                               Nuku nuku nurmilintu

                                              väsy, väsy västäräkki......

tälläset pienet lintuset pyrähtiit miun kammariin, ja toivat toverinkii  muassaa

"Pii pii pikkunen lintu, paleltaako varpaitas, koivun oksalla ollessas, marjan varrella maatessas "

Ohjeen löysin täältä, ja kuvvii kassomal yritin sit virkata, no eihää nää oo lähelläkkää alkuperäsii, mut nää onkii suomalaisii, vilulintusii.

Mukavaa päivää jokkaiselle ja tervetulloo Helena mukkaa lukijoihin.

Monet kysel jotta mistä mie sain tuota ruostunutta peltii, sitä löyty syksyl messäst, tääl maalla ko on enne aikaa viety kaik roskat messää, ja sit näit aartehii ain välil löytyy.

Ilolinnut

Tääl sitä toivutaa, sormi alkaa muistuttammaa sormee, onhaa tuo viel mustan ja neulepuikot ja sormi ei eelleenkää tykkää toisistaa.
Aika alkaa käyvä pitkäks, eile siirtelin huonekalui, ja tein  leikkaa liimaa tekniikal vihdoinkii Aapolle ja Kaapolle ne tyttökaverit, ko niit aikasemmin neulottui syvämii ol tuol kopas. Mut tulkii tehtyy oikiat ilolinnut, ko tääl on ihan kauhia raketia, no miepä haastan,

Ens meil lentel Lempi, mikä lie pöllön ja kakadun risteymä.

Väärä säärinen ja hiukan sellanen hui hai typykkä,sen hää näkköö jo varpaije asennost.

Sitte pirttii pyräht Hilmuska, pitkän sorttinen töyhtöpää, liekö joku hyyppä, ota näist selvää

Sit alkokii oikia sirkus, teline sai kyytii ko nää typykät alkoit vikittelemää noit poijan jössiköit

 

Tityy ja huhuu

Aapo ja Hilmuska löysiit toisesa aika nopiast ja ovat nii lope onnellissii jottahaa vähä katteeks käyp, ja löyshää nuo Kaapo ja Lempikii sit lopulta toisesa.

Mut tää onni ei sit kestäntkää kauvaa, vaik aluks näytti jotta kaik on just niiko pittää, mut kuvioihi tul oika musta hevoin, tai sanotaako täs tappaaukses sininen pöllö, Herra TV.(Topivilhelmi)

Jolla ol viel oma vihriä oksakii mukaan ja niihää täs käi jotta tuo vääräsäärinen neitonen lens tuolle oksalle kujertelemaa, mokomakkii ilolintu, ja kehtas jättää Kaapon rannalle ruikuttammaa. Hävytön pulu

Kaapo parka karjumaa jotta hälle pittää saaha uus eukko, mie en luvant mitää mut kassotaa kuin kauvan kestän kuunnella tuota huhuiluu ja huokailuu.

Tälläst tääl meil. Kiitoksii taas teil ihanist kommenteist ja Maahiskalle kiitos tikun poisto ohjeest, varmast 

seuraaval kerral kokkeilen. 

Mukavaa ko ol uusiikii kommentoijii, löysit sie Rikke sinne Annelin blogii tuon sivupalkin kautta, (Annelin käsityöt2)

Mukavaa viikonloppuu  toivotaa ettei viel tuu lunta tuos vessatteeskii on kestämist lemmen tuskasen pöllöpojan huhuilles taustal.