keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Lapset kasvaa

Oikee mukavaa juhannuksen jälkeist elämää. Juhannus män kokkoo kasselles ja mansikka kaakkuu syyves,
myö ollaa seurailtu innol nuije linnupoikii kasvuu, nyt ovat jo tälläsii. Kannattaa napsauttaa kuvaa isommaks ni näkkyyt paremmin.


Pojat alkaat olla jo nii issoi että huonost mahtuut pessää. Viis niit siel on.
Saisivat koht lähtee lentoo, alkaa nimittäin  olemaa siivoo ja kärpäsii.
Jokapäivä noit pittää käyvä tervehtimäs.

Kästöit oon tehny kolme myssyn verran.


Lanka näis on Novitan niitty, mukavan pehmiää keinokuituu. Värit on iha ko kessäiselt niitylt.

Puutarhas jatketaa kitkemist ja kassokaas mitä löyty.



Nui monta pient alppikärhön taimee. Mie surin kevvääl ko talven aikaan ol hiiret järsineet emokasvin iha hengilt, mut näist mie saan monta uutta kärhöö tilalle.
Muitakii löytöi ollaa tehty, niiko mongolian vaahteran taimii, ja pähkinäpensaijen alkui.
Mukavaa ko kasvit lissääntyy ominee.



Oikei mukavaa kesäkuun loppuu ja lepposaa heinäkuun alkuu.

Ai nii kiitos Vekille vinkist, mut jätin täl kertaa vällii, oon nii vähä jaksant ennää värjäillä.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2016

Pihatöitä ja lintusia

Nyt alkaat nuo suurimmat pihatyöt olla taas pulkas. Kieloi riittää viel tulevillekkii polvil, mut saatii ko saatiikii yks kohta puhtaaks. Ikämies poisti tuost yhe vanha kannon ja tuo polku oottaa ennää kattamist.


Mikkäähää ei oo mukavampaa ko yhes puuhastella pihamaal, tai no saattaa joku homma olla mukavampaakii.
Ikämies sai tuost jonkuulaisen puutarha herätyksen. Hää kulki ja kassel puit ja pensait sill ilmeel jotta mie huolestuin. Ja ko kuvioihi ilmesty moottorsaha ja muut pörisevät työkalut ni minnuu alko tosissaa huolettammaa.

" Mitäs jos kaajettas tuo toine pähkinäpensas ni saatas hyväst valloo
No ei hiivatis kaajeta tiiät sie ukko kui kaua nuo kestää kasvaa tuoho mittaa.
-äkkiähä nyt pensaat kasvaat
-juu äkkiä, nuokii on tuos olt 16 vuottaa, jotta älä sie unta nää.
-Mite sit tuo ,mikä se lienekää ko on nii ouvon värinekkii.
Mää matkoihis sen sahas kanssa ,ethää sie nyt tuota kaaja senhää pittääkii olla just tuollanen.


Tuon tapasii keskustelui käytii pitkii viikkoo, mies kulki innost täristen jotta sais jottaa leikata.
Jote lopul suostuin ja annoin luvan nurmen leikkuuseen.
Sen urakan jälest hää iha sovinnol mänkii korjaamaa autovaa.
Huh, taas yks kriisi selvitetty.

Tuos punases lännenheisiangervos olkii hauska yksityiskohta, ko yhen oksan kärki onkii vihriä.



Empä oo enne moist nähny.
Tänä vuon ei saaha nauttii kärhölöijen kukinnast ko jänikset ja hiiret kerkis syyvä melkee kaikki uuvet versot maata myöte. Muutaman kerkisin verkottaa ja ne on hyväs kasvus.


Yhen yön aikaan ol loput jyrsitty ja järsitty. No jos sit ens vuon ois paremp onni ja mie noppeempi ko elukat.
Orvokit kukkiit viel komiast ruukkulois



ja kohtsillää päästää juhlimaa juhannust, mut aittaa ei oo mänemist, ettei mei vuokralaiset häiriintys.
Kassokaas ko siihe oven kukkakranssii tekikii harmaasieppo pesän ja nyt siel jo poikaset kerjäät ruokaa.


Noppeest käin nappaamas kuvan ettei vaa emot hermostus.

Oikee mukavaa juhannust teill jokkaisel, toivottellee  Lilli ja myö



keskiviikko 15. kesäkuuta 2016

Koti kylä

Viel mie yhen itkuvierren täs itken ja surujain ja kaipuutain pagisen.
Käytii viime pyhän miun vanhempiin havual ja samal reissul ajettii kassomaa miun vanhaa kot kyllää, tuol Haminan kuppees


Niiko näättä mie oon lähtösin makkeest kyläst, ikämies ain vitsailee jottahaa hänel on Suomen makkein muija, Hillost kotosin.

Jo alkumetreil tul nii ankee olo, kylän raitti on vuosiin saatos muuttunt, ne isot mäetkii jois lapsen mäkkee laskettii olkii vaa pienii nyppylöit.
Kaik paikat ol umpee kasvaneet ja pusikoituneet.


Jossai tuost kopin kohalt käännyttii enne mei pihhaa, mut en vaa löytänt sitä kohtaa tuolt pusikon keskelt.
Monet talot ol tyystin kavonneet, monet ol autioin. Täskii kohtaa ol enne miun tätiin koti. Ihana talo ja miulle sellain toinen kot. Siel sai ain turvaa ja kaikkee sitä mist kotoon jäi paitsi.


Tuoho ast mie selvisin kuivin silmin, mut sit repes, mie itkee tyrskin iha ko toiset siel karjalas kivijalkoi kassoessaa. Hyväst mie heit ymmärrän, mut miulle ei olt ees kivijalkaa jätetty jossa itkee, vaa tuollain tasain läntti pusikos.
Ja nuit länttilöit olkii kylä täynnä.
Tuollain härvel ja hakattu messä näky likkeel peräkylä rantaa.


Kylähää perustettii het sovan jälkee ja sinne asutettii karjalaist siirtoväkkee, melkee kaik ol Säkkijärvelt.
Poitsilan kartanon maist lohkottii jokkaiselle se oma tila tai tontti.
Jotta sillo lapsuuvessain tuo kylä ol täynnä nauruu ja illoo, kakarat juoksiit pitki raittii ja tuntu ko kaikil ois olt valosa tulevaisuus. Pellot anto satovaa, merest sai kallaa ja työpaikkoi ol Summan tehtaal ja satamas.
Miun pappain ja issäinkii raivas messäst pellot ja kaik pit olla hyväst,
täl hetkel issäin pellot kasvaa koivikkoo


Mitä oikee tapahtu. No ihmiset vanhen, pieniin tilloin pito ei kannattant, Summa lopetti ja lapset muuttiit muuvalle työn peräs. Haminal ol tarkotus laajentaa satamaa just sinne peräkylän puolee.
Talloi ei saant korjata ja ko kaupunki sit osti talot ja maat ni nuit surullisii länttilöit alko ilmaantuu.
Yhtää ihmist ja autoo ei nähty koko matkal.
Miun lapsuuven kot on viel pystys ja kuulemma hyväskii kunnos, mut sinne miul ei oo ennää mittää asiaa, siel määräät nyt muut. Enkä mie tiiä oisinks mie kyvent sinne mänemääkää.

Hyväst sie ilonen kylä, hyväst. Sie elät miun muistois.

Seuraaval kerral sit ilosempii juttuloit.
Oikeii mukavaa tätä päivää kaikil.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Ennen ja nyt

Oikee, oikee mukavaa tätä päivää teil kaikil ja kiitoksii ihanist kommenteist, jotta tek hyvää niije lukemine, ja uusiikii kommentein jättäjii ol joukos, kiitos teillekii,.



Niihää tää elämä männöö jotta välist ollaa siel murhee montus ja välist vuorehuipul, mie oon nyt jossai siin puoles välis.  Nää miun elämän kippeet assiit nousoot ain välist nii vahvast mielee jotta ne lamauttaa iha tyysti, ja ne on vaa pakko ain käyvä läp.
Mut sit männnää asiaa.

Kästyöt on elleekii levällää ko ne kuuluisat Jokisen evväät, ollaa ikämiehen kans möyritty puutarhas.
Tarkotus on elleenkii tehä siit miulle hellpohoitoin.
Mut tuol viidakos työskentelemine on aika hankalaa, sitä ko ei sillo aikoinaa tajunt jotta kasvit kasvaa isoks.


Kymmene vuotta sitte tehtii oikee nätti kivikkopenkki, siel on seppelvarpui, kääpiövuorimäntyi ja kaikenlaisii koristuksii. Eiks vaa ookkii nättii tuo sorapinta


Mut nyt tilanne on sit tää


ja tää

tuonne ei oikee sekkaa mahu. Mite ihmees nuo vuorimännytkii on tuollasii vaik joka kesä leikkaan nuo vuosikasvaimet keskelt poikki.
Ne pienet nätit seppelvarvutkii on tälläsii jumalattomii puskii. Nuo ikämies leikkaa joka kolmas vuos iha alas muute mistää ei tuu mittää.


kukkapenkitkii alkaat olla kaik tälläsii


Kukat leviit ominee ja poissa on selkee järjestys, pakko on nostaa käjet pystyy ja myöntää jotta tää taistelu on hävitty.
Toki tuollasis viidakois ei rikkakasvit oikee viihy, paitsi se mei pihan vitsaus se toiste rakastama kielo.
Sillo ko pihhaa tehtii ni olevinnaa myö kitkettii kaik kielot poi, mut paskanmarjat, anteeks ko noijun, mut nyt niit kieloi on joka paikas ja taas myö kaivetaa ja kitketää.

Tätä se on elämäkkii yhtä rikkakasvein kitkemist.

Ai nii mie lupasin näyttää niit värjättyi lankoi, täs kaks vyyhtii revonpavul värjättyy keltast.


Tänä kesään värjyykset jää nyt vähä sivvuu, tuon pihamaan takkii.

Nähhää taas viiko pääst ja jatketaa juttuu pihamaast ja muustkii.

torstai 2. kesäkuuta 2016

Kesäkuu

Täällä taas, jottahaa tuo loma tekikii hyvvää. Sai rauhas kasat issesä ja ladata akkuloit.
Sai istuu ja ihhailla komiast kukkivii omena, ja kirsikkapuit. Niijen katvees ol hyvä itke surut ja pettymykset.


Vielkii on voimat aika heikos hapes, ja suru painaaa ko myllynkivi kaulas.
Älkää huoliko kukkaa ei oo kuolt. Mut yks hyvä ystäväin on alkant juopottelemaa ja siint on sit seurant hylätty mies ja surulliset lapset.
Omat jo voitetuiks luullut muistot alkoholisti äitist nous pintaa . Nekkii pit täs käyvä taas läp. Ei kai niist kippeist muistoist pääse koskaa erroo.

Kästöistkii pein lommaa, yhe ainuan tyynyn virkkasin tuonne aittaa.


Se aitta on kyl olt sellain lepopaikka jottahaa paremmast ei vällii.
Oon nukkunt siel päivä nokoset ja nauttint.
Toukokuushaa miul on mukavii vierait ko viis serkkutyttöö, ol kyläs. Vai voiks viiskymppisii rouvii ennää tytöiks kussuu. Meil ol ni mahottoman lystii, saunottii ja syötii aikamiespojan tekemää hyvää ruokaa.
Heillehää mie niit peittoloit sillo talvel tein ja kyl olliitkii mielusii ko saunan jälkee saivat oman peiton harteillee.
Päätettii jotta tavataa joka vuos toukokuun alus ain jonkuu luona.

Mie kiitän teit kaikkii kärsivällisyyvest ja tuest.Eiköhää täs taas ensviikol pagista  vaikkapa siint joka kessäisest lankoin värjyyksest. Siintkii hommast pein lommaa.

Oikei mukavaa kesäkuuta teil kaikil, pitäkää huolta issestänne ja enkeleit kulkemaa vierellenne.