lauantai 22. kesäkuuta 2019

Sillä sipuli

Koko talven oon aina kauppareissul keränt sipulinkuorii, ihan kauppiaan luval. Onhaa tää hilpeyttä herättänt ko muut ostaat sipulii ja mie kerrään pelkkii kuorii. Ikämies ei enää kehant tullakkaa miun kanssain kauppaa ko ain vaa keräsin kuorii ja kuorii.
Kassakii kysy jot mihi ihmeesee naiset näit kuorii kerää, ko  hää on huomant jotta  monel naisel on matkassaa pussilline kuorii. No mie hänel sit kerroin, jotta myö värjätää niil lankoi.


Sit vaa  kaks paperkassillist kuorii pattaa ja pata porisemmaa , ja mahoton ko tulikii taas kommeit värilöit.


Tul  punaruskeeta, keltast eri sävylöis, oranssii taittavaa, tulloo vihriää ko käyttää harmaata lankaa.


Niist kahest kassist tulkii värrii yl kolmee killoo lankaa.


No työ varmaa mietitte jotta mitä mie noist teen, no viimekesän keitoksist tein tään jakun


Täl kertaa en viel tiiä mitä tulloo tehtyy, se selvii ko päästää talvee.

Oike hyvvää juhannukse jatkoi kaikil, kiitoksii kommenteist ja tarinoijaa taas toiste.

perjantai 31. toukokuuta 2019

Juuret

 Kaikil kasviloil on juuret joil ne ravitseet isseään, niiko nyt nää pihamaan kukkasetkii. Ilma juurii ne nuutuis ja kuolisit hyvinkii noppeest


Meil ihmisilkii on juuret, kenel missäkii, miul Karjalas, toisel Hämmees, jollai Lapis. Mei on yle tärkeetä saaha tietää ja tuntee mist myö tullaa ja ketä myö ollaa.
Mie oon ain tient issäin puolen suvust jotta hyö on Karjalast Säkkijärvelt, Ristsataman kyläst, olleet samal paikal jo 1500 luvult.
Mut äitin puol olkii sit sellain mysteer, jost vaa kuiskittii, ja vihjailtii. Ja vast viime kesän sain sit virallisest tietää jottahaa miun ukki, äitin isä onkii rommaani.


Niiko kuvastkii näättä, hänel on selvät rommaanimiehe piirteet, ja tumma iho. Tuo tieto, käynnisttikkii mius aika rojektin, sellase hyvän rojektin. Oon ensinnäkkii tosi ylpiä juuristain, vaik oonkii tälläin "haalee kaalee"( valkia mustalain).
Mut nyt mie tiiän miks mie oon ain tuntent issein vieraaks muije joukos, ja miks oon tuntent outoo mieltymist roomaanien parrii,.
Tähä viimekesän löytöö liittyy myöskii yks tärkiä taulu, joka ystäväin Maahiska miul maalas.


Täs kuvas on mustalaiste suojelupyhimys, Kurki Saara.  Ja ko mie tän taulun laitoin seinällein, siihe parraati paikal, miun syvän niiko asettu aloillee. Saara tul kottii ja mie löysin issein.

Eihää tää ulkosest minnuu mitenkää muuta, mut se tieto siint jotta kuka mie oon ja miks elo on mänt niiko on mänt. Ni se selvitti paljo.
paljo täs on sellasii asioit joit en voi tääl kirjuttaa, enkä halluu kaikkee  kertookaa. Ne on nii henkilökohtasii kokemuksii, jotta vaa aikamiespoika niist tietää, hänelt ko löytyy tät sammaa herkkyyttä ko miult ja ukin äitilt, tummalt Annilt.

Mut vaalikaa työ tei juurii, olkaa niist ylpeit .

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Kuulumissii

Tervehys teil kaikil, täs onkii mänt jokunen aika ko on tult kirjuteltuu, mut nyt alko tuntuu silt jotta voisin jottai teil haastella.

Meil kuuluu noi niiko ylleesä ihan hyvvää, mie teen kästöit ja hoijan puutarhaa sen mitä kivuilt kerkiin ja kykenen. Kunto on mänt huonommaks, nyt on sit käsiskii nivelrikkoo, mut silti mie yritän jottain puuhastella,  äskettäin  keppi sai uuvet koristukset



ja pithää siihe tehä sopiva kolttukii, vanhaa hautajais mekkoo vähä tuunailin iloisemmaks.  On noit hautajaisii täs oltkii ihan liian kans, enkää ennää jaksant kassella ja pittää täys mustaa.


Ikämies on jo eläkeel ja näyttää hyväst viihtyvän, mootorsaha on vielkii käytös, mut ennää ei katkota kirsikkapuit.


Aikamiespoika  on elleenkii akaton ja soitteloo  ja lauleloo toine levykii on jo tekkeil. Hänel ol vähä harmii ko yhest luomest löytykii syöpä, mut onneks kaik saatii kahel leikkauksel poistettuu. 



Täs leppäilee mei vanha Lilli, hänel tul lähtö satteenkarsillal, ol nii mahottomana kippee ettei mittää muut konstii ennää olt ko laskee toine pois kärsimäst. Uutta koiraa meil ei ennää koskaa tuu. 

 
Kiitos teil kaikil jotka ootta uskollisest tääl käyneet kurkkimas, ja laitelleet miul viestilöit, ja pitäneet muutenkii yhteyttä.   Jatketaa tarinointii toisel kerral ja varmaa täs tän kesän aikaan.

perjantai 26. tammikuuta 2018

Kesäsii hommii muistelen

Nyt ko tää vuos on taas vierähtänt käyntii ni aatokset siirtyyt kessää, ja sihe jotta vielköhää jaksais värjätä lankoi.
Viime kesä tek sil saral tiukkaa. Sairautein on edent jo kässii ja niije kans on välit aika vaikiaa.

Mut sain mie muutaman kilon värjättyy ja jottain niist langoist tehtyykii


Ikämies makkoilee nytkii päivänokosii tälläse peiton al ja miul taas on tälläin


kaikkii töit ei tult kuvattuu, mut kummitytön huivist muistin napata kuvan



Oon mie alkant jo sipulinkuorii hamstraamaa, niist ko saap tuota komiaa keltast ja punaruskiaa.

Oikee lepposaa alanutta vuotta teil kaikil.
Mie tuun taas joskus jottai kirjuttelemaa.

perjantai 8. joulukuuta 2017

Jouluiset terveiset

Oikein rauhallista ja siunattua joulun aikaa teil jokkaiselle jotka ootta tääl käyneet kurkkaamas. Oon iha hämmästynt jotta päivittäi käyp vielkii yl 100 .

Elämä soljuvaa samal viisii ko ennenkii, mitä näist vaivoist haastamaa.
Tulevast en sano mittää kassotaa mite täs männää etteepäi.

Mut iloitaa elämäst ol se sit millast tahaa.
rakkauvel teijän Kosotäti

torstai 30. maaliskuuta 2017

Rakkaat ystävät

Nyt sit ollaakii täs viimoses jutustelus. Oon jahkailt ja jahkailt, mut kaikel on aikasa ja nyt jahkailu loppu. 


Oon jakant tei kans nii ilot ko surut, ja oon kokent monta ihanaa hetkee tääl tei kans,ja oon niist hetkist nii lopen kiitollinen ko olla vaa voi.
Monist teist on tult miulle ystävii,ja siintkii mie kiitän.

En sule tätä lopullisest , onhaa tääl paljo sellast juttu joit halluun issekkii käyvä kassomas ja varmast monet halluu myös.

Täs on takaan nii monta asiaa, viimene vuos on olt äärimäisen rankka nii fyysiset ko henkisestkii, on olt läheste kuolemii ja sairauksii ja muutakii harmii, ja välist tuntu ettei oo mittää ilost kerrottavaa, ja ei niit iänikusii villasukkikaa kukkaa jaksa ain kassella.
Nyt alan olla kunnos ,mut en vielkää jaksa ja halluu jakkaa elämmäni enää tääl..

Miut löytää elleenkii päin tuolt namakirjast se soppii miul nyt kaikist parraite.


Niimpä oikee mukavaa kevättä ja pääsiäisen odotus teil kaikil, siunatkoo teit Ikiaikainen Suur Jumalamme.
Rakkaudella tei Koso-täti eli Kososen Liisa

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Adventti

Oikein hyvvää adventin aikaa ja joulun odotusta teil kaikil. Hiljalleen tuo kipu alkaa kaikkoammaa ja suru muuttuu helmiks elämän helminauhaa.



En oo vielkää tehny päätöstä tään blogin suhteen, välist meinaan jatkaa ja välist laitan pillit pussii ja lapun luukul.
Mut ei pohita sitä nyt vaa keskityttää joulun odotuksee.