maanantai 26. syyskuuta 2016

Rakkaat lukijat

Tääl mie oon eelleenkii vaik oonkii olt hissuksee, kassokaas ko miust on nyt puhti poissa.
Ja nuo elämän pitkospuut on vähä niiko korjuuta vaille.


Herkkään ihmiseen otan kaik nii kovast isseeni, ja nyt tuo toiste kuormiin kantamine katkaskii tään kamelin selän.
Säkki on ihan tyhjä eikä oo mittää annettavaa eikä kerrottavaa.
Niimpä otan nyt pitemmän aikalisän ja mietin tarkkaa mitä teen tään blogin kans.
Tiiän että täst tykätää kovastkii ja uusii lukijoitakii on tult,,mut ko mie en vaa nyt kykene.
Työ kaikki ootta nii mahottoman ihanii ja kannustavii, mutta...

Tuol fasebookin puolel mie oon ja sielt voip seurata kuulumissii, ja jos joku halluu liittyy kaveriks ni se oiskii mukavaa, mutta laittakaa vähä viestii kuka oot ja mist yhteyksist tunnetaa. Oon muutaman kaveripyynnön hyläntkii ko en millää osant yhistää kissan kuvvaa ja nimmee :)

Oikein mukavaa syyskuun loppuu ja illoo koko syksyy.
Toivottelloo tei Koso-täti joka löytyy fb.stä  nimellä Liisa Kosonen

lauantai 3. syyskuuta 2016

Lauantai illan ratoksi

Lauantai iltaa teille rakkaat lukijat, tääl yks höpsö täti-ihminen taas teit naurattaa, mut sitä enne näytän yhen huivin.
Tein sen jo aikoi sitte, mutta ko tää män lahjaks ni en voint enne esitellä.


Huivi on iso ,siipiin väl on sellaset 270 ja korkeutta jottai 170 paikkeil. Lanka sitä Novitalaist veljest ja värit saajan mieliväreist napatut.

Ennen nauratust kuva puutarhan ainovast auringonhatust, kaik muut viime talvi tuhos.


No sitte, onks hyvä asento, vessas käyty (vanha rouva) .

Mie oon ain vähä niiko ihmetelt ja pikkasen pilkantkii niit naisii jotka huutaat ko hirviöt ko näkkeet pienen hiire.
Mitä tuot huutamaa, ko napauttaa vaik kengäl ni henki lähtöö mokomalt rääpäleelt.
No pilkka käikii sit  ommaa nilkkaa.
Meil on pyykkikone kellaris ja siin konneen vieres sellain sininen maitolaatikko joho voip ain korin laskee käsistää. Mie mänin viikol pyykille ja voi halvattu kellarin oven eest juoks hiiri.
Mie hyppäsin siihe maitolaatikolle ja helmat korvis huusin ko syötävä jotta, IIKIIII !!!!!!
Ikämies rynni kellarii huutaen jotta mikä siul tul, kaatusitko.
No mie mittää kaatunt mut tääl on HIIIRIII!!!!
Jotta tuo ukko taas pääs kuittaillee, hirviö hiirest ja mammast.

Empä taija ennää ilkkuu hiirille huutajii.

Oikei mukavaa syyskuuta ja kiitoksii kommenteist.
Siint kävelykepin kasvatuksest viel sen verran jotta poika isse tilas sellasen haltian sauvan, ko hänelkii on tää sama vika seläs ko miulkii , hää voip sit vanhan siihe nojata kulkiessaa.

maanantai 29. elokuuta 2016

Hame ja keppi

Mie oon monta vuotta jo haaveilt sellasest lämpimäst villasest hammeest jota voip talvel pittää paksuin sukkahousuin kans. Mummo aikoinaan sellasii miulle tek, mutta ko ennää ei oo mummoo ni pit sitte taas yrittää isse.
Niiih , taas ,viime talveenhaan siint yrityksest tul se pontso joka pääs nytkii kuvvaa


Harmi ko nuo isse värjätyt värit ain haalistuut valokuvis,ko niit pienetää. Ainovastaa tuo kirkas keltain on just oika, mut kuvitelkaa kaik värit kirkkaiks.
Alotin hammeen teon vyötärölt ja sit yrityksen ja erehyksen kautta pääsin loppuu.
Mont kertaa pit purkaa ja miettii jotta mite se nyt olkaa ja mite se nyt menkää.



Ko helmast pit saaha leviä ja vyötäröst kapia, ja nuo lisäykset ja kavennukset pit saaha pysymää koko ajan samal kohal. No melkee onnistuin.

Lankaa tähä män sellaset 600rammaa ja rapiat.

Seuraavas kuvas on sit toine yritys, kasvatan tuost aikamiespojalle kävelykeppii..


Luitta iha oikee , kasvatan kävelykeppii. Oon kietont nuorii pähkinäpensaan alkui yhtee ja ajan kans ne kasvaat kii toisiisa ja paksuneet. Sit vaa käännetää latvus kippuraa ja keppi on valmis, nii mie ainakii luulen. Poika sit joskus vanhaan saap köpötellä äiteen tekemän kepin kans.

Elokuu on lopullaa ja sen huomaa, ulkoon sataa ja tulee, mut niihä se kuuluukii tehä.
Nähhää taas syyskuus.
Nii ja tervetulloo Hannele mukkaa lukijoihi

lauantai 20. elokuuta 2016

Syksy tulee

Kiitos teille taas tuest ja rohkasust. Viel ois viis päivää kuurii, läntti on melkee poissa. Vassa viel kunnos, mitä nyt vessas juoksuttaa tihiää, mut eipä ainakaa oo koval.
Eile ol ensmäinen päivä ko oikeest tuntu, jotta täst selvitää ja siint ilost tein kranssin.


Käytin siihe kultapiiskuu, nukkajäkkärää, kärhön siemenhapsui, unikon siemenkottii, punasen heisiangervon siemenii ,maksaruohoo ja angervon punasii kukkii.
Hyväst passaa mei ulko-ovvee.  Tervetulloo toivottaa nii vieraille ko syksyllekkii.


Oikein mukavaa alkavaa syksyy teillekkii.                                                                                             
Leila kysel ,jotta mist tuo Koso tullee, no se on lyhennys miun sukunimest Kosonen. Entisen assuinpaikan naapurin tyttö tupes minnuu kutsumaa Koso-tätiks, siint mie sen sit nappasin. 

maanantai 15. elokuuta 2016

Hevoskuuri

Tänä kesän ei mikkää tunnu sujuvan, just ko luulee jotta helpotti ni eikös vaa tuukkii uutta lunta tuppaa, niiko nyt tääkii, läikkä tuos käes.


Minnuu on purast punkki tai borrelioosii kantava paarma, ja nyt sit ollaa hevoskuuril. 3000mg antipiottii vuorokauves. Saatta uskoo jotta olo on ko sil entisel likal jota juna tönäs.
Ko en tiiä oonko mänös tulosuuntaa vai tulos menosuuntaa, pääs humisoo ja väsyttää. Ajatukset ei kestä kasas jotta silviisii nyt männää.
Mut mieluust mie tän kolme viikkoo nuit pillerlöit popsin jotta säästyn pahemmilt vaivoilt.

Ei täl kertaa muuta tavattaa ko tää kuuri on kärsitty, nii ja piristykses kuva kommeist langoist joit neulekahvilan naisten kans värjättii.


kaks paperkassillist ol sipulinkuorii ja näit ihanuuksii sit paast nous


Oikee mukavaa elokuuta kaikil, kiitoksii kommenteist .

keskiviikko 3. elokuuta 2016

Värjärin poika

Hei kaik rakkaat lukijat, myö kiitetää teit syvämmen pohjast  kaikist ossaanotoist ja lohutuksen sanoist. Kipu alkaa helpottammaa, mut viel mie aamusin ootan Lillii hakemaa juustoo ja joka päivä käyn hauval. Mut eiköhää tää täst lähe rullaamaa.

siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli
Mut sit tuoho otsikkoo.

Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii  mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.

Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika  ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.


Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.

Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.


Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.

Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.

Paa hyvä mies se akkuna kii.

Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.

Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.


Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii


                                          Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin


Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.

tiistai 19. heinäkuuta 2016

Hiljaisuus

Siellä siun on hyvä olla, nurmen alla uinahella, juosta taivaan tantereella.


Ei oo kipu kiusanasi, eikä tauti tuttunasi.
Meillä suru syvämmissä, murhe mieltä kalvamassa.
Kiitos siulle koira kulta, yhteisistä vuosistamme.

Rakas Lillimme jouduttiin täännää lopettammaa, hänel ko ol aika äkänen syöpä,


joka levis nopeasti koko roppaan.

On nii hiljast ja tyhjää, tuossa vielä kuppi, tuossa pallo, tuolla tukko karvoja.
Veet silmissä kuletaa , ei maistu ruoka ei saiju, eikä herkut.

On alkanu aika ilman Lilliä.