Koti kylä

Viel mie yhen itkuvierren täs itken ja surujain ja kaipuutain pagisen.
Käytii viime pyhän miun vanhempiin havual ja samal reissul ajettii kassomaa miun vanhaa kot kyllää, tuol Haminan kuppees

Niiko näättä mie oon lähtösin makkeest kyläst, ikämies ain vitsailee jottahaa hänel on Suomen makkein muija, Hillost kotosin.

Jo alkumetreil tul nii ankee olo, kylän raitti on vuosiin saatos muuttunt, ne isot mäetkii jois lapsen mäkkee laskettii olkii vaa pienii nyppylöit.
Kaik paikat ol umpee kasvaneet ja pusikoituneet.

Jossai tuost kopin kohalt käännyttii enne mei pihhaa, mut en vaa löytänt sitä kohtaa tuolt pusikon keskelt.
Monet talot ol tyystin kavonneet, monet ol autioin. Täskii kohtaa ol enne miun tätiin koti. Ihana talo ja miulle sellain toinen kot. Siel sai ain turvaa ja kaikkee sitä mist kotoon jäi paitsi.

Tuoho ast mie selvisin kuivin silmin, mut sit repes, mie itkee tyrskin iha ko toiset siel karjalas kivijalkoi kassoessaa. Hyväst mie heit ymmärrän, mut miulle ei olt ees kivijalkaa jätetty jossa itkee, vaa tuollain tasain läntti pusikos.
Ja nuit länttilöit olkii kylä täynnä.
Tuollain härvel ja hakattu messä näky likkeel peräkylä rantaa.

Kylähää perustettii het sovan jälkee ja sinne asutettii karjalaist siirtoväkkee, melkee kaik ol Säkkijärvelt.
Poitsilan kartanon maist lohkottii jokkaiselle se oma tila tai tontti.
Jotta sillo lapsuuvessain tuo kylä ol täynnä nauruu ja illoo, kakarat juoksiit pitki raittii ja tuntu ko kaikil ois olt valosa tulevaisuus. Pellot anto satovaa, merest sai kallaa ja työpaikkoi ol Summan tehtaal ja satamas.
Miun pappain ja issäinkii raivas messäst pellot ja kaik pit olla hyväst,
täl hetkel issäin pellot kasvaa koivikkoo

Mitä oikee tapahtu. No ihmiset vanhen, pieniin tilloin pito ei kannattant, Summa lopetti ja lapset muuttiit muuvalle työn peräs. Haminal ol tarkotus laajentaa satamaa just sinne peräkylän puolee.
Talloi ei saant korjata ja ko kaupunki sit osti talot ja maat ni nuit surullisii länttilöit alko ilmaantuu.
Yhtää ihmist ja autoo ei nähty koko matkal.
Miun lapsuuven kot on viel pystys ja kuulemma hyväskii kunnos, mut sinne miul ei oo ennää mittää asiaa, siel määräät nyt muut. Enkä mie tiiä oisinks mie kyvent sinne mänemääkää.

Hyväst sie ilonen kylä, hyväst. Sie elät miun muistois.

Seuraaval kerral sit ilosempii juttuloit.
Oikeii mukavaa tätä päivää kaikil.

Ystäväkirja haaste

Sain kaimaltain tuolt, Liisan kotoa blogist ystäväkirja haasteen, jossa vastaillaa erlaisii kysymyksii.
Tää on alkujaa lähtent Napsaduksia-blogist.

No nii vastaillaapa sitte.

1.Pituutesi ilman korkkareita?
No enne mie olin157,5 senttii lippa pystys, mut

nyt oon kutistut puoltoist senttii,eli oon tälläin tuumahaaru.

2.Lempinimesi ja mistä se on peräisin?.
Monet ystävät kutsuut minnuu Kososkaks, tulloo sukunimest ja etunimi kääntyy ussein Lissuks mut tääl omas kotoon mie oon, IppeKätkä, ihana pätkä, hassunhauska muija.

3.Minkä ruuan valitset lauantai-illalle jos ei tarvitse miettiä kaloreita.?
 No jottain syntisen hyvää ja makiaa

4.TOP-4-asiaa, joita arvostat ystävyydessä?
    Rehellisyyttä,reiluutta ja reiluutta ja rehellisyyttä.

5. Telkkarista: Moderni perhe, Kimmo, Salkkarit Greyn anatomia vai hottis?
   En mittää näist, kaik nii joutavanpäiväsii höpötyksii, tykkään kassella erilaisii elokuvvii ja polliisisarjoi.
6. Rakkaimmat harrastukset ja onko sinulla haaveissa aloittaa jokin uusi harrastus.
 
 

Tietyst tää lankoin värjyys ja erlaiset kästyöt ja puutarhan hoito

Uusii harrastuksii en ennää tohi ottaa ko kunto on mikä on.

7. Haaveita joiden toivot toteutuvan lähitulevaisuudessa.?
Oikskohaa tuo lottovoitto mittää ?

8. Hattara vai pehmis?
No pehmis, ko miekii oon tälläin pehmis.

9. Ripsiväri, kestoväri, vai nauturelli?

Luonnollisuus on parasta, tok jos pittää männä etustammaa ni sit otan kestovärin ripsii.

10. Mottosi?

NO HÄTÄKÖ TÄS VALMIIS MAAILMAS.

Sit mie oon ihan kauhian tyly ko en laita tätä muille, antakaa laiskalle anteeks.

Loppuviikost sit jottai muuta.
Pitäkää huoli issestänne.
 

Hauska haaste

No nii neljäis adventti alkaa kallistummaa kohti iltaa, huomen on Tuomaan päivä ja myö alotettaa joulun viettoo, mut viel keritää vähä pagista ja samal kassella kuvvii .

iso havupallo toivottaa vieraat tervetulleeks

Sude nakkas miulle mainion haasteen, jos pittää kertoo niit älyttömmii joululahja toiveit.
Alotettaa sit sil jota en oo koskaa saant enkä taija ilman lottovoittoo saahakkaa.
Ikämies ko ain kyssyy jotta mitä sie mamma halluut lahjaks ni mie vastaan , no jos sen kahen tonnin timatti sormuksen.

Muutama pikkunen tonttu lissää.

Toinen älytön toive on , sellain aparaatti joka tekis kaik miun hommat, mie vaan sohvalt kaukosäätimen kans sitä ohjailisin.
Kolmas toive on sit iha tavallinen , halluisin vanhan hirstalon, järven rannalt keskelt kaupuntii ja kolmannest kerrokset.

Mie toivottelen teil kaikille oikein rauhallist ja siunattuu jouluu.

Niiko ain ennekii piän jouluajan lommaa, tok käyn teijän blogei kassomas, mut vast Tahvanana postaan isse.

Mukavat jalassa

Täs on taas hikkoiltu verta ja hikkee, manattu oikee kunnol ja pitemmän kaavan mukkaan. Oltu epätoivosii ja kiukkusii, sillä miun pit saaha uuvet kengät, ko nilkat alkaat muljahtelemaa ja ne on pakko saaha tiukan varren sissää jotta voin kävellä.

nää on ne uuvet

Ikämihen kans lähettii sit ostoksille mikä jo sinnääsä on harvinaist että hää tullee mukka.
No ensmäises kaupas miulle ehotettii kamalan rummii, painavii ja kolhoi vaelluskenkii, hei halloo ja sillee, mitä mie niil teen ko vaellan postlootalle ja takas.
Seuraaav kenkä ol sit ihana, ja vasempaa jalkaa se niiko sujaht, mut oikiaa ei. Miul ko tuo oikia jalkaterä on vähä isomp ko vasen.
Kolmannes kaupas ol kyl passelit kengät mut hintaa niil ol 169 euroo, en ikimaailmas laita kenkii nui paljo rahhaa.
Neljännes kaupas ol ne samat kengät ja 30 euroo halvemmal, olin niit jo ostamas, ko ikämies kysy jotta mites nää edulliset kotmaiset

No anna tänne mie tiuskasin ja olin jo valmis hylkäämää nuokii, mut tiiättäkö näähää ol ko miulle tehyt, ei puristant eikä painant, vars just oikian korkunen vetoketju sivus ja nyörit joil saap varret tiukattuu.
Eikä hintaakaa olt ko, euroo vaille sata.
Ihana ikämies, hää pelast mei perherauha.
Onhaa nuo sellaset mummokengät mut väliäkö hällä ko miun jalat niist tykkää, enkä mie issekkää oo ennää mikkää teinityttö.

Kotoon sit sain vihdoinkii pääteltyy ikämiehelle (vihriät) ja pojalle  neulomain sukat

Nyt meil kaikkiin jaloil on hyvä ja mukava olla.

Oikee mukavaa viikonloppuu teil kaikil.

Olpahaa viikko

Viikko män että hurhaus vaa käi, täs on ollu kaikenlaist mennoo ja meininkii, jottei oo peräs kestänt.
Puutarhas ollaa kaivettu ja kannettu kasvei paikasta toisee, tai siis ikämies on kaivant ja kantant mie olin assistentiin ja pomoin. Yks valtava kuunliljakii pilkottii kolmee ossaa ja tehtii sille kiven vieruu uus paikka.

On vähä varjosampi ko eellinen. Mie istutin sit narsissei tuonne ymärille ni voin hyvin sannoo jotta myö tehtii.

Oon tok tehny kästöitäkii ja yhen peiton sain valmiiks. Käytin tähänkii noit ommii värjyyksii,

koko on sellaset 150senttii kanttiisa.

Tää alotusruutu on tehty iha sillo ensmäisen värjyyskesän langoist. Miul ko on sellain tavote jotta toukokuuhu mennes ois kaheksan peittoo valmiina, yhtä suunniteltuu juhlaa varte. Kassotaa nyt totteutuuko juhla ja jaksanko virkata viel seissämän peittoo.

Viikkoo mahtuu myös ikämiehen viralliset eläkejuhlat, häne työpaikal, että olkii sit mukavat kestit.
nauroin nii jotta veet vaa silmist valu ko hänest ol tehty metka rallatus.
Syötii kaakkuu ja muit herkkuloit ja nautiskeltii olost

Kiitoksii kaikil juhlan laittajille, työ teitte komiat kestit.Nyt pääsöö miun suntio sit virallisest vappaalle, ei tarvii ennää kirkonkelloi soitella.

Eläviskuviskii tul piipahettuu. Pojan kans, käytii kassomas se kätilö. Jotta olkii mahtava kappale,mie ihan mykistyin siint Krista Kososen roolityöst. Ossaa tyttö hommasa. Käykää kassomas.

Lopuks viel muutama kuva puutarhast, täs nauhukset

ja täs nää aurigonhatut

Toivottavast tää uus viikko ois vähä rauhallisemp, jotta kerkiisin käyvä konneelkii ja tei blogiloit kassomas. Kiitän kaikist kommenteist ja koitan jossai vaihees tehä teille kuvasarjan ranssilojen tekemisstä.
Nautiskellaa

Huivi ja harmii

Oikein mukavaa torstait teil rakkaat lukijain ja satunnaiset piipahtajat, kiitos jokkaisest kommentist,niit on aina nii mukava lukija.

Noit isse värjättyi lankoi riittää, tulhaa niit värjättyy sellaset seissämän killoo ja rapiat päälle.
Tähä huivii uppos puolisen killoo lankaa.

Vihriä on huopaohdakkeel värjättyy, keltain kultapiiskul, punaruskee seitikil, tummavihree punasipulil ja harmaa on kaupast.

Kokkoo täl on sellaset 167x92 senttii ja tää männöö joulumyyjäisii.

Sit tiedotus kaikille niille sukulaisille ja ystäville jotka oottaat meit kyllää, ei myö tuolla vissii ikänä ko ikämies ryökäle on purkant sen kassastetun auton koko etupään, molemmat lokasuojat männöö kuulemma uusiks ko niis ol jottai pient ruostetta.

Mie kyl sanoin jottahaa ruoste on sitä rustiikkii ja kovastkii muodis, mut ei ko vaa uutta tilalle.
Miul alkaa olla mitta täys ja koitan pittää kielein kuris jotta en sanois kovin pahast tuolle puoliskolle.

Mut harmeist huolimatta oikein mukavaa loppuviikkoo ,nautitaan auringost ja lämmöst.
Seuraavaks kerronkii sit siit ko kaik ei aina mää niiko siel Röpsöös.

Miehet ja autot

Voi ei ,en tiiä itkiskö vai nauraisko, huutant  ainakii oon ihan sielun pohjast, sillä meil on olt puhetta jotta lähetää het reissuu ko ikämies jääp eläkkeelle. Piti männä sukulaisii ja ystävii sekä Hämmeenlinnaan että Ouluu jossa Vanha Rouvakii meit vuotti.
Matkailuautokii läpäs katastuksen, mitä nyt muutaman huomautuksen sai ja niit ikämies on sit korjaillu,

mut puhukoo kuvat mie en kykene. Konepelti on yllällä

ja konneest puuttuu selväst jottai tärkiää

Puskur on tallin peräseinäl

akut lattiilla

toine ovi ja muita osii kokonaa irti

Tunkilla nostettu etupyörä ja etuosa ilmaan

lamputkii jossaa muuvalla ko omal paikallaa

Tankin letku vuotaa, joku hihna huutaa ko piesty sika, jousii pittää hitsata, siis mite tuo läpäs katastuksen.
Ei taijettu lähtiä reissuu ainakaa vähhää aikaa ja mie oon eellenkii sanaton.

Elämän muutos

No nii, nyt se sit käi meilkii jottahaa miulta  läks mies, reppusa otti ja sano jotta terve. Hyvä ko kerkisin aamul assiita tajuammaa ja kuvan napata muistoks.

Siin hää mennee, hartiat vähä kasas, mut onneks sentää viel kerran vilkutti miulle

ja tuttuu tyyliisä hihkas jotta koitahaa sie mamma pärjätä.
Haikialtahaa tuo tuntuu ku ei enää tuota näkkyy koskaa nää, ei ainakaa aamusele kello seissämän kolmekymmentä.
Viel kerkisin ikkunast kassomaa viimosen kerran ko auto männöö pitki aamust  pihatietä.

Yks vaihe elämäst on loppu ja uus alkamas sillä.......  IKÄMIES JÄÄP ELÄKKEELLE,   mitä työ muuta luulitta, anteeks jos vähä säikyttelin.
Mukavaltahaa tää tuntuu, ko ennää ei tarvihe miunkaa olla pitkii päivii yksinää, ja helpottaa mones asias ko kaver on kotoon jelppimäs ja sit assii jost mie oon ni  ilonen, kassokaas ko miun ei enää tarvihe huoltaa näit, valkosii paitoi.

Näit on vuosiin saatos tult pestyy, silitettyy, tärkättyy varmastkii satoi kertoi. Ko noit paitoi on ain ollu iha liikaa.
Mut eihää yks mies tarvi ko kaks valkiaa paitaa, yhen lyhyel hihal ja toisen pitkäl, ja ne hää ossaa huoltaa issekkii.  Ai tätä onnee.

Monet on kyselt jo ikämiehelt jotta mite hää saap nyt ajan kulumaa, no mikä huoli heil siint on. Kyl mie järjestän ukollein hommii, listankii oon jo laatint, ei hää jouva työpaikkasa perrää haikailemmaa, nii ja jos nyt hälle lope ikävä tulloo ni taputelkoo ohikulkiessaa tätä työpaikkasa vanhaa roskist.

Oikei lepposii eläkepäivii siulle ukkosein.

Värjärin välähys.

Keskiviikon iltaa teille rakkaat lukijain, täs tulloo tän viikon postaus.
Kertomus siitä kuinka sen langan vois saaha helpommallakii.

Olin lukent jotta matarakasviin juurist tulis komiaa värrii, niiko työ tiiättä oon mie tunnetust halukas kokkeilemmaa kaikkee uutta, niimpä sit lähin tienvieree kaivelemmaa näije kesäl kukkiviin mataroijen juurii.

kuva on otettu netistä.

Helppohaa niit turpehii ol nostaa ja juurist näk het jotta niis on punast värrii. Mut pitihää ne saahaa puhtaaks mullast ja hiekast. Täs kohtaa sit tulloo se älynvälähys, niiko ois lappu syttynt miun pään pääl, ja kekkasin jotta koval paineel ko ruiskuttaa vettä turpeesee ni multa poistuu ja tila jääp puhtaat juurakot.
Joopa joo, tätä ei sit kannata tei toisten kokkeilla, idea ol aika kehno.
Tokihaa multa läks ko rusakko puskast, mut ei suinkaa jonnekkii kauas etteepäi,  vaa kaik multanen ves kimposkii juurakost miun päällein.
Voi ryönä ja miljoona perinneloitsuu päälle. Mie olin niin kuras ko vaa olla voip. Pääst varpaisii ast .
Nii ja tietyst tuo miun ikämiehein sattu paikalle, mite hää ain vaistookii jotta nyt on mamma taas touhunt omiaa.
Hää nauro ko lokki, ja totes jotta ai tuollastko tuo värjääminen sit onkii, kertalaakist kunnon musta kuorrutus.
Virnuil viel, jotta muta on kuulemma hyväks kasvoille, enempää en kuunnelt vaa suuntasin sen vespaineen kohti puolisoo.
Jo hävis ukko virnuilemast.
Mut periks en antant, ko kerran olin jo märkä ja kurain ni pesin kaik turpeet tuol isse keksimälläin toimival ideal.

Tälläsii sit ne pestyt juurakot ol, nuije annoin kuivahtaa muutaman päivän ja sit silppusin ne pattaa.

Liottelin ja keittelin ja sitte värjäämää.
Jotta onnistukkii hyväst, kassokaas näit värilöit.

Siin on 900 rammaa upiaa lankaa. Oikialt ko lähetää ni tuo tummin on ykkösväri, sit kakkonen ja lopuks kolmas keitto.

Mut iha oikeest kyl sen langan saap helpommal kaupast, eikä tarvii pestä kurasii vaatteit ja kunnella miesväen virnuilui.

Oikein ihanaa loppuviikko teil kaikil ,tääl värjyykset jatkuut ja väli neulon sukkiikii.

Koivu

Koivu tuo mei suomalaisten oma puu, jonka valkiast runkosest  mummomme ottiit ainekset tuokkosiin, ja taatot puno jalkineita ja konttei.Sen oksit tehyl vastal ,saunan lempiäs löylys kippeit jäsenii hauvottii ja kylvetettii. Sen runkoo vaste neitoset kesä illoin nojasiit haaveillen sulhasist.

Miult jääp virsut ja kontit tekemättä, sulhanenkii on jo kymmenii vuosii olt olemas, tuokkonen ja vasta saattaa just syntyy, mut jottai miekii sain koivust issellein. Nimittäin ihanaa värrii lankoihi.
Ikämies ko justiisa tekkee talven puit ja rojautti yhen koivun nur ni mie sit het riipiää lehtii.
Kolme ämpärillist niit tul riivittyykii. Niit sit keittelin ja täs tulokset

ja niiko ain ennekii ni kuviin pienenys tuol paint ohjelml muuttaa värilöit.
Oikiast tuos vasemmal on syvän keltaist keskel vihriää, sellast just kuivahtanneen ruohon vihriää ja oikial  sit vaaliampaa keltast. Kokonaismäärä on 900 rammaa lankaa.
Nuist sit syksyl ja talvel tehhää peittoloit.

Sit se pakolline puutarhakuva,

Viimiset narsissit kukkiit saskatonin juures. Tuo paikka männoo kesäl remonttii, het ko narsissit on kukkineet ni ikämies saap alkaa kaivamaa. Tuos on niin kauhiast kieloi, joita mei mäel on ihan riesaks ast, ja muutakii rikkaruohoo.

Oikei mukavaa toukokuun viimist lauvantait ja kiitos kaikist kommenteist.
Nyt ko alotettaa kessää, ni mie päivitän bloggii vaa kerran viikos, ain torstain tai perjantain.
Sit syksyt palataa taas kahtee kertaa viikos.

Unohtuneet käsityöt ja ötökät

Sitä ko on vaa yks pää kesät talvet ni välist unhtuut kaik assiit, nääkii työt on olleet valmiin jo aikoi, mut en vaa oo muistat niit näyttää.

Lähetää täst vauvanpeitost, tää on nyt sit viimonen tätä laatuu, onhaa näit tult tehtyykii.

Sit seuraavaks punavalkoin säpsä

ja oranssit sukat, jotka neuloin Katia, cotton stretch langast. Nää olkii siint metkat neuloo ko puikkosuositus ol 3,5-4.

Mie alotin noil 3,5 puikoil ja sukist tul ko kalaverkkoo ,vaihoin kolmosii ja vähensin silmukoit 44. Sit vasta alko tulemaa tarpeeks tiuhaa. Toivottavast ol saajallee sopivat, tavotehaa ol naisten 37.

Lopuks sit kuvvii pihan pikku ötököist, vaik tätä kaverii ei voi pieneks sannoo, ko pittuutta tuol ol sellaset 4 senttii.

Näit sinitoukohärkii mönki mei pihamaal muutama viikko sitte kolme kappaletta, tuo kaunotar on naaras ja sil voip olla tuhansii munnii tuos takaruumiissaa. Ei oo kuulemma mitenkää vaarallinen.

Luumupuus sit pöris nää veitikat

Syksyn luumusato on turvattu, siksi paljo noit pörrijäisii on kukkiin kimpus.

Oikein mukavaa Toukokuun loppuu , mie lähen huuhtelee lankoi, niist sit seuraaval kerral.

Jotain valmista ja löytöjä

Ai että mie oon täpinöissäin, ko tuol puutarhas on vaa nii ihanaa,kästyöt on jääny iha vaa muutamii sukkii. Nää on tehty siit miun lemppar raitalangast ja ovat kokkoo 40, ovatpahaa valmiina sitte joskus ko joulu tulloo ja lahjoi pittää miettii, mut nyt takas tuonne pihalle.

Mei viimeinenkii murheenkryyni on sit poissa, tuos etelärintees on kaks issoo mäntyy ja niije alla kasvaa kauhiast kieloi ja sellast tumppuheinää. paikka on olt ain nii epäsiisti, mie oon miettint jotta mitä sille tekis, hommaisko kaivinkonneen kaivamaan kaik pois, sit katekankaat, uuvet maat ja kunttaa, no hyvähää tuokii idea ois olt, mut turkasen kallis.
Mut onneks miul ol halvempikkii vaihtoehto olemas , eli ikämies, hää muutaman kerran sellasel vanhal ruohonleikkuril veti tumppuheinät matalaks ja mie pyörittelin toisel konneel kieloist komiat rinkulat mäntyin juurelle.

Eikä tult kalliikskaa, par oikei hyvvää krillattuu makkaraa ja muutama mokkapala.Halaval saap hyvvääkkii.

Haravoimist tuos piisaa, ko monen kymmenen vuuven männynkäpyi ja neulasii on paksus kerrokses, niiko ois patjan pääl kävelt. Nyt ko kolmee kertaa on alue haravoitu ni alkaa jalkoin alla tuntumaa kova maa. Muutamas vuuves siihe kasvaa vahva nurmi.

Par vuotta sitte, nappasin yhest kyläpaikast esikon siemenii taskun pohjalle ja kotoon sit heti ne kylvin maahan ja nyt ne kukkiit. Näije alkujuuret on kuulemma tuol Englannis

on keltast

ja tälläst punertavaa.

Aivan ihanii.voi ko nuo leviäis hyväst puutarhaa.
Sit niit löytöi, ai ai ai, kassokaa mite mahtavii alppikärhön taimii, näit löyty neljä.

Ja sit navetan takkaa pusikost löyty tää

Iänikusen vanha potta, tuoho ko kesäl laittaa pelakuun ni vot ko on komia.Mite ihmees tää on jäänt miun haukansilmilt huomaamatta.
Ja lopuks viel kuva-arvotus, arvaaks kukkaa mitä tää esittää tai mikä asii on kyssees?

Vastauksen kerron sit lauvantain.
Oikein ihanaa iltaa kaikille.