keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Mitä muut eellä, ni mie peräs

Aurinkoist ja vilakkaa keskivikkoo, pakkast on  sellaset -6 astetta.

Niiko tuost otsikost voittekii jo arvailla, ni nyt ei oo kyssees miun oma idea, vaan reilust ja rehellisest kopioin kaimaa ,valokranssin teos.( kaima vinkkas jotta linkki näyttää vika kranssin, se oikia löytyy lokakuun 23 päivän postauksest, En ossaa korjata tuota linkkii mut käyhää tää näinkii,  kiitos kaima :)  )


Hänelt työ saatta parraat ohjeet ,jote mie kerron vaan omastain.

Otin siis 180 suovatinpussii, ja leikkelin niist ympyröit joist sitte kurttailin 60 ruusuu.
Liimailin ne kii sellasee tyroksisee kranssipohjaa ja tietyst muutama liimaantu sormiikii.
Olhaa miul käytös se  ihana kuumaliima.

Valmiisee kranssii virittelin valot, niijen laitos tarvittiikii sit ikämiest ja vanhoi perinneloitsui &&##%%%&&, ko mie neropatti ostin sellaset valot jois olkii valmiina 3 rinkulaa, ja jos rinkula on pienemp ku kranssi ni koita sitä sit saaha hyväst  ja ko yks lenkkura onkii isop ko kranssi ni mihi ne ylmääräset johot saahaa piiiloo.


Mut siin se nyt on, miun ensmäinen valokranssi. Tykkään siit ihan mahottomast ja ikämieskii totes jotta ompa se kommee.
Aikaa miul tärväänty koko päivä, jote en iha het ala toist vääntämää, vaik kui jollai ois synttärit :)

Mut oikei mahtaa ja aurinkist tätä päivää, mie paan mehumaijan porisee mitä sie teet?

lauantai 24. lokakuuta 2015

Iloista raitaa

Tuol miun omis kuvis olkii viel yks peitto jota en oo teil muistantkaa näyttää. Aloin virkkaamaa sitä näije kolme yhtee ommellun neliön ympärille.


Iha ilman mittää suunnitelmaa ja tälläin siit tul


Tään koko on siin 170x148  ja mäni myöskii siihe miun peittorojektii.


Lepposaa viikonloppuu teil kaikil.



tiistai 20. lokakuuta 2015

Punasta ja punasta

Olpa mielenkiintoist jotta muilkii on olt kaikenlaisii hankaluuksii noijen virallisiin paperloijen kans.
Miks ihmees kaik pittää olla ni hankalaa, mut jätetää nyt paperit ja virastot ja siirrytää virkkuuksii.

Kaik alko siit ko sain kaikenlaisii pienii virkattui lappusii niiko kaks tällästä, punavalkoistkii.


Niist toine halus selvästkii tulla mukkaa siihe miun peittorojektii, aloin sit virkkailee siihe lissää ja lissää, erlaisii punasii lankoi. peitto alkokii muudostuu, kunnes yks kummitytöist (joit miul on kaheksa) tul kyllää ja hää ihastu peiton tekeleesee ja pyys jotta tekisink mie hälle nutun noil samoil väreil.
Niimpä ei tult peittoo vaa tulkii nuttu, jota mie tuos kuvas esittelen.


Mut ko se peittorojekt ei sit jatkuntkaa, ni pit alottaa uuvestaa, onneks ol viel toine tuollain lappune ja lankoi. Toist viikkoo urakoin ja tännää sain peiton valmiiks.


Kokoo täl on sellaset 155x155 senttii.
Jonkuu aikaa ihan vakavissain mietin jos pitäsinkii tään isse, ois nii mukava laittaa se jouluks sohvalle, mut sit pitäs taas virkata uus jote mänköö kaappii oottamaa toukokuuta.

Oikei levollist iltaa kaikil, ja nukkukaa makiat unet.




lauantai 17. lokakuuta 2015

Valtion virastossa, noudatettavana työaikana...

No nii viikko män jotta huraht,mittää järkevää ei tullu tehtyy, muuta ko tää kepin uus takki


nuo herkukkapensaan lehet tuos yllääl on oikiastaa vaahteralehtii, mut näillä kömpelöil sormil niist tul mitä tul.

No nii sit siihe virastokäyntii, mie pyyvän het anteeks jos lukijois on joku töis vastaavis virastois, kettää ei oo tarkotus loukata, mut ko tää ol nii koomist.

Miul tul aika hommata uus henkilötovistus, ko se yl 30 vanha paperiin ajokortti ei ennä kelpaa oikiastaa muuhu ko hellan sytykkeeks.

Mänin sit passikuviin kans uutta hommaamaa.
Siel luukun toisel puolel oleva virkailija kysy jotta onks miul passii? No eihää miul sellast, siihe virkailija jotta millä te sitten todistatte henkillölisyytenne, mie varovast ojensin sen vaalianpunasen pahvilapun hälle ja totesin jotta onhaa miul tää ajokortti.
Voi halvattu ko alkokii ilettämmää, ko sain kuulla, että ei tämä ole mikkään henkilöllisyystodistus, tämä on ajokortti.( Tiesinhää mie tään)
Yritin selittää jotta onhaa siin miun kuva, allekirjotus ja kaik tiiot mitä tarvii, ei kelvant selitys.
Miulle todettiin että tällä saa vain ajaa autoa ei tämä muuhun kelpaa.
Melkee itkin ja totesin jotta onhaa tuo hyvin tään 30 vuuven aikana joka paikkaa kelvant.
Virkailija viel selitti miulle tollolle jotta tämä ei todellakaan ole mikään virallinen henkillöllisyys todistus.
Selväks tul, mutta milläs mie sit tovistan olevani mie jos tuo ei kelpaa, pittääks täs lähtii papinkirjaa hommaamaa.
Miulle ojennettii luukust kynä ja paper, ja sanottii jotta täyttäkää se täs miun silmiin alla, miult mittää kysymättä ja mistää mittää lunttaamatta. Kylhää siin tul koulun laskennon koe ja opettaja mielee.

No mie täytin, ja tok mie ymmärrän jot mie kerron kaik omat nimmein, syntymäpaikan ja ajan ja jopa kaik aikasemmat osoitteetkii,vaik tais sielt muutama jäähä pois, ko alko naurattammaa.
Sit pit laittaa ikämiehest kaik vastaavat tiiot, senkii mie ymmärrän, aikamiespojan tietoin kohal minnuu jo alko hymmyillyttämää, ja ko viel kysyttii miun 30 vuotta sitte kuolleitten vanhempiin tiiot ni repesin nauruun, mut kiltist kirjotin hei nimet ja syntymäajat, mut ossoitten jätin pois. Sanoin sille virkailijalle jotta mie en oikee tiiä mis hyö täl hetkel assuut ko ovat olleet kuollein jo vuos kymmenii,
Sain luvan jättää sen kohan vällii.
Lopuks viel pit kirjuttaa velpojankii tiiot.

Eiköhää noil tiioil selvii jotta mie oon mie enkä se naapurin Mari.
Väestörekisterist tulloo miulle sit kirje jos on muutama koodi ja niil mie sit saan sen uuven virallisen henkilökortin.
Nii jos teil jollai on viel se vaalianpunanen ajolupa ni mänkää ihmees hommaamaa uus.

Oikei lepposaa viikonloppuu teil kaikil, kiitoksii tään viikon kommenteist,tavataa taas ensviikol.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Lapion uus elämä

Mie kyl lupasin haastaa teil siitä ko käin valtion virastos, mut ko tiiän jotta yks rouva tuol Oulun seuvul oottaa innol tätä postaust , ni kerron siit virastost toiste,sopiiha se kaikil.

No nii kaik alko täst,   8.10 olleest  Vanhan rouvan posatuksest ,joka  sai miut haukkomaa henkee, sillä mittää nuin komiaa en oo aikoihi nähnt ko tuo häne hankkimasa lapio.

Hethää miunkii pit saaha oma. Onneks oon keränt nuit vanhoi ruostuneit lapioit ja niimpä hain yhen varstostain.


Mutta työ ette uso minkä mäkätyksen tuo miun rakas ikämiehein pitkää, ko näk miun tuota lapioo putsailevan.
"Et kai sie vaan tuota meinaa tuppaa tuuva, tuollast kammotusta, onkos siul ennää järkee ollenkaa",jne. Tälläsii hää mokoma miulle latel, mie kerkisin siihe vällii sanomaa jotta onhaa Vanhal rouvalkii tälläin, siihe ukkoin jotta oishaa tuo pitänt arvata, jos vanha rouva vie tuppaasa vaikkapa raktorin ni vietkö sie peräs,
No loppui en jäänt kuuntelemmaa, ko ol kiirus jo koristelemaa aarrettain.


Ensi liimailin tuon vanhan neulotun liinan ja nuo vahingos ruostuneet sakset,  unohin ne kerran  talveks pihamaalle ja siet tietyst vähä syvämmii, niit pitää olla aina.


Niiko kukkasiikii ja lapio on valmis, koristammaa etteisen lipastoo.
Ikämies on olt ihan hiljaa, kyl hää vilkasoo lapioo, mut ei sano mittää, hiuka saattaa hymmyillä, mut senkii sissääpäi.
Mut mie hykertelen onnest.

Mithää myö seuraavaks keksitää, onkos siul Vanha rouva uusii ideoit.


maanantai 12. lokakuuta 2015

Syyskuun sukat

Mukavaa lokakuist maanantai ehtoota jokkaiselle. Täl kertaa männää viel takas syyskuuhu, ko näytän sillo neulomain sukat. Nää viidakkokuosiset tein aikamiespojalle. Hää valitsi isse tuon langan, ja miust tuo on ihan kauhian rummaa, siks laitoin resorii ja kantapäähä ommii värjyyksii , sävy on koivun lehest.


Aikamiespoka sai myös nuo jois on sinist varrensuus, niis tuo varren resor jatkuu melkee kärkee ast ja pojalt tul kehui jotta ovatkii tosi mukavat jalas.


Vieres tuos on  lahjavakkaa menneet naiste polvisukat koko siin 36-37


Seuraavaks viel kahet, toiset on saant miun hyvä ystäväin, hää ko autto selvittämmää värjäyspaas sotkuu männee vyyhin. Väri näis ihanan keltasis sukis on kultapiiskust ja malli sama ko pojan toisis.


laste sukat on Teteen pallaksest. Muut kaikki Novitalaisii.

Tavataaa taas ja sillo haastan teil millast on käyvä valtion virastos.

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Kesän viimiset

Jo on oltkii kylmii öit,sellast viijen asteen pakkast moneen yön, kukat on paleltunneet ja kesä totisest eletty.
Onneks viel viimeviikol kerkisin tehä kaks ranssii, ne onkii sit kesän viimiset Tää män tuoho naapurii


hei tyttärellee ja tään toiset sait naapurit isse


Toki mie viel kranssiloit väännän mut en ennää nuin korreit.

Viimoset värjyyksetkii on tehty, pata pesty ja värjyypaikka siivottu oottamaa uutta kautta.
Nyt ol vuoros seitikit joita löytykii iha mahtavast, nekkii niit viimisii ko pakkanen on loput varmastkii palelluttant.


Viitisen killoo noit tul akkaporukal kerättyy ja täs mei yhteiset värjyykset


tosi uppeita värilöit. Ruskiat sävyt on saatu harmaalle pohjalle ja nuo punertavat on puhtaan valkialle, oranssit, osa keltaselle ja osa luonnonvalkialle.

Kesä on sit paketis ja nyt aletaa tupatöihi, sukkii ja peittoi tekemää.

Mie sain postii, kolmelt täyvelliselt pohjanmaan naiselt. Voi teit mokomii, mie kiitän ihan syvämmestäin hauskast kortist ja toise kortin sain lukijaltain Lailalt, kiitos siullekkii.
Postit tulkii sopivast minnuu piristämmää, ko oon kiukkunen ko mikä ja kärsin päänkivistyksest, en oo saant juuva saijuu enkä syyvä suklaatii parrii päivää, vast huomen labrakokkeijen jälest saan nuita elämän eleiksiirei nautiskella.
Toivotaa että syy miun uupumuksee löytyy.

Mukavaa loppuviikkoo, teil kaikil ihanil naisil ympär Suomee.

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Tupsupäitä onhan meitä...

Syksy saapuu, varpaitani paleltaa, uuvet sukat jalkaan saan,


korviakkii kylmä vihmoo, tuuli tukkaa tuivertaa ,  pipo auttaa asiaa.


Nauroi ukko pipoain, mutta heti koston sai. Jos on tupsu päässä mulla, niin onhan  kohta myöskiin sulla


Poika hirnui meitä, tupsupäitä vanhuksii. Tuuppa kottii lapsein mun, tuos on myöskin pipo sun.


Lisäks saat sä sormikkaat, kässiis suojaa antamaa. Kylmin sormin hankalaa on kai  soittaa kitaraa.


Kaik nää neuloin Sallasta, Tee Teen ihanasta langasta.

Oikein lepposaa pyhäpäivää ja suuret kiitokset kaikista rohkasevista kommenteista, työ ootta niin mahottoman mukavii ja tervetulloo Niina mukka lukijoihi.