perjantai 31. toukokuuta 2019

Juuret

 Kaikil kasviloil on juuret joil ne ravitseet isseään, niiko nyt nää pihamaan kukkasetkii. Ilma juurii ne nuutuis ja kuolisit hyvinkii noppeest


Meil ihmisilkii on juuret, kenel missäkii, miul Karjalas, toisel Hämmees, jollai Lapis. Mei on yle tärkeetä saaha tietää ja tuntee mist myö tullaa ja ketä myö ollaa.
Mie oon ain tient issäin puolen suvust jotta hyö on Karjalast Säkkijärvelt, Ristsataman kyläst, olleet samal paikal jo 1500 luvult.
Mut äitin puol olkii sit sellain mysteer, jost vaa kuiskittii, ja vihjailtii. Ja vast viime kesän sain sit virallisest tietää jottahaa miun ukki, äitin isä onkii rommaani.


Niiko kuvastkii näättä, hänel on selvät rommaanimiehe piirteet, ja tumma iho. Tuo tieto, käynnisttikkii mius aika rojektin, sellase hyvän rojektin. Oon ensinnäkkii tosi ylpiä juuristain, vaik oonkii tälläin "haalee kaalee"( valkia mustalain).
Mut nyt mie tiiän miks mie oon ain tuntent issein vieraaks muije joukos, ja miks oon tuntent outoo mieltymist roomaanien parrii,.
Tähä viimekesän löytöö liittyy myöskii yks tärkiä taulu, joka ystäväin Maahiska miul maalas.


Täs kuvas on mustalaiste suojelupyhimys, Kurki Saara.  Ja ko mie tän taulun laitoin seinällein, siihe parraati paikal, miun syvän niiko asettu aloillee. Saara tul kottii ja mie löysin issein.

Eihää tää ulkosest minnuu mitenkää muuta, mut se tieto siint jotta kuka mie oon ja miks elo on mänt niiko on mänt. Ni se selvitti paljo.
paljo täs on sellasii asioit joit en voi tääl kirjuttaa, enkä halluu kaikkee  kertookaa. Ne on nii henkilökohtasii kokemuksii, jotta vaa aikamiespoika niist tietää, hänelt ko löytyy tät sammaa herkkyyttä ko miult ja ukin äitilt, tummalt Annilt.

Mut vaalikaa työ tei juurii, olkaa niist ylpeit .