perjantai 26. lokakuuta 2012

Aino ja Saarat

Jopa herättiikii pakkasee -7,3 astetta huh, hiukkasen tuntu viiliält, ikämieskii essi jo pitkät kalsarit.
Talo on nyt  lämmitetty ja on aika taas pagista tei kans.
Eile tul tehtyy taas syvämmii, koittakaa kestää niit viel tää kerta. Näis syvämmis onkii sit tarina
ensimmäiseks esittelen teil Ainon.


Aino on tehty tään talon vinnilt löytyneest vanhast tyynyliinast jonka on joskus kauvan sitten issellee kapioiks tehny talon entinen emäntä Aino. Kangas ol jo nii haurasta, et piti laittaa kaksinkerroin.
Onneks tuo uppee kirjailu ol melkei ehyt.


Eiks ookkii uppee.Mie kuvittelen kui Aino on nuoren morsiimmena kirjaillu tyynyliinaa syvän täynnä unelmii. Lyhyeks jäi hänen onni mies kuol jatkosovas ja hää jäi yksin kolmen pienen lapsen kans,
sillo varmaa kyyneleet kastel täänkiin tyynyliinan.
Tiiättekö ko mie tein tät syvänt ni tuntu ko hää ois kassellu minnuu ja hymmyilly tyytyväisen.
Tää syvän ei lähe sit täst talost koskaa pois.
Seuraavaks esittelen teil Saarat.


Näije kangas on myöskii vanhaa ainaskii 70vuotta, miun ristäitiin (kummitäti) anettii lapsena kasvatiks erräälle yksinäisel naisel, sillo ol sellain tapa vallal, jotta lapsii annettii kasvateiks, ko niit ol kotona paljo, kumminkii koton lapsii ol 12. Tää kasvatiks joutuminen ol kummillein hyvä assii sillä tää neiti kouluttii  kummini kästyönopettajaks, sillo kummi on kutont isse kankaan pellavist


ja kirjaillu tälläsen komian kirjailun. Hää lähti sit Kanadaa ko mie olin viijen vanha, ja jätti miulle näit oma tekemii kapioiks, pyyhelinat ovat kuluneet loppuu mut tää tyynyliina ol viel jälel. Aika on tehny siihenkii jo tehtävänsä ja nyt se jatkaa oloaa näis kahes syvämmes.
Enne tehtii mahottoman kauniit tyynyliinoi, näis molemmis ol komiat nimikoinnitkii, mut valitettavast ne ol nii kuluneet etti niit kannattanu ottaa taltee.

Näi perjantain ajatukset siirtyy jo viikonlopun viettoo, viettäkää se mukavis tunnelmis alkavan talven pakkasis.
Kiitokset taas ihanist kommenteist, seAnneli kakkosen "hieno rouva kartsalla" sai miut nauramaa ja kauan.
Rouva lähtee nyt toppahousuis kartsalle(postilaatikolle).





20 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Voi miten hienot tarinasydämet. Tuolaisia hauraita muistoja voi taustoittaa harso-tmskankaalla jotenkin, etteivät repeä työtä tehdessä. Itse en ole kokeillut. Ihana tapa saattaa tarinat eloon!

MummonPajukori kirjoitti...

Kiitoksia ihanasta postauksesta.. nautinnolla luin:-)
Sydämet ovat herkän kauniita.. tykkään kovasti!

margsan kirjoitti...

Aivan melkein kyyneliin liikutuin noista sydän-tarinoista! Oikein mitallin ansaitsisit tästä hienon kielen ja käsityö/kansanperinteen julkaisemisesta!

Hyvää Viikonloppua sinullekkin!

Lea P kirjoitti...

Tämä stadin tyttö karjalaisista vanhemmista liikuttui ihan kyyneliin Aino-sydämen tarinaa lukiessa ja hymyili sitten hyvästä mielestä Saaran tarinasta.
Kiitos sinulle näistä tarinoista ja mukavaa viikonloppua!

Maija kirjoitti...

Ihanat tarinat! Ja sydämmet! Aino ja Saara nimet on kiva sattuma. Mää olin varmaan 10 vuatta ajatellu, että jos/kun saan joskus tytön, annan sille nimeks Aino. Mut sit ko sain sen tytön, niin Aino olikin muotinimi. Annettiin sitten nimeks Saara. :-)

Anneli kirjoitti...

Voi miten kauniita, ja vielä tarinan kera !
Haluaisin olla kanssasi kaupassa.... katsomassa jääkö ostos YHTEEN punaiseen kerään :)

Sude kirjoitti...

Kaunis tapa säilyttää arvokkaita muistoja ja käsitöitä.

Hilkka kirjoitti...

Kyllä on ihanat sydämet! Ja niin itkettävän kiehtovat tarinat niiden takana! Kyllä näiden menneiden ihmisten muistot säilyvät näissä sydämissä. Enkelit ja me muutkin taputamme käsiämme!!

Nina kirjoitti...

Aivan ihana tarina Ainosta ja kauniit on sydämet! Meillä on pakkasta neljä astetta ja ensilumi satanut maahan yöllä ja voi sitä meidän pikkuisen riemua kun oikein pisti tanssiksi ulkona !Tuosta järveltä vaan käy kauhia jäätävä tuuli,ruskovillan villapöksyt jaloissa jotenkuten tarkenee.Minulla taas on kaikki talvitakit kutistuneet kesäsäilössä,uudet pitää taas ostaa...
No,taas eksyin rupatteleen kaikkee muuta...Leppoisaa viikonvaihetta!

Anttuuna kirjoitti...

Kauniita sydämiä ja kertomuksia!

pappilanmummo kirjoitti...

Niinpä niin toppahousuissa kartsalle eli sille postilaatikolle lähtee tämäkin mummo tarkastelmaan lumen tuloa pakkasessa ja tuulessa.
Hyviä muistoja tuovat nuo sydämet kankaineen.

Riitta Sinikka kirjoitti...

Nuo ovat niin kauniita sydämiä ♥

ArmiL kirjoitti...

Sulla on sydän paikallaan, mukava kun tällaiset tarinat ei jää unholaan ja sitten vielä ovat muistuttamassa olemassa olostaan näteillä sydämmillä.

Mulla meni reissu hyvin KYSissa, mitään hälyttävää ei löytynnä, osallistuin vielä sellaiseen tutkimukseen joka tehtiin ultraäänellä tuosta käsivarresta ja sääriluun kohdalta, katsottiin samalla lailla luuntiheyttä tms. Nyt sitten ootellaan sitä lääkäriaikoo 10.11.

pepita kirjoitti...

kiitos kommentistasi blogissani, kaunis on tuo sydän.Hyvää viikonloppua!

Kaisa kirjoitti...

Kyll'on arvokkahat syrämmet!! Tavarootten tarinat justihin teköö niistä tärkeetä.

Siskohanne kirjoitti...

Kauniita sydämiä ja muistorikkaat tarinat niiden mukana.

Lisbet kirjoitti...

Ihan miulkii syvämmes mukavas ailaht,ko noita syvän tyynyjä kasselin.
Mahottomast niihe muistoloita soppii.

Anneli kirjoitti...

Hihiiii.... minä tunnenkin sinut jo aika hyvin.
Ollaan ilmeisesti "samaa rotua! :))

Smirgeline kirjoitti...

Ihana idea tallettaa vanhoja käsitöitä.

Paula Kristiina kirjoitti...

Aivan ihanat sydämet ja ihanat tarinat niiden kera! Oikein mahtava idea tallentaa vanhat käsityö näin:) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle:))