sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Virboi Varboi

Oikein mukavaa palmusunnuntait teil kaikil, ja mukavaa ko Sannekii on liittynt lukijoihi, tervetulloo.

Tännää kulkeet pienet iloset noijat pitkin katui ja kylän raittiloit, värikkäät oksat kainalos,
pyytäät päästä virpomaa ja palkkaakii oottaat.

Mie aattelin haastaa teil vähä toisenlaisest  virpoma perinteest, alunalkujaaha virpominen on olt vaa mei karjalaisten oma juttu, ja karjalas virpoit nii luterilaiset ko orttodoksitkii sulas sovus.
Ei veikkonen sillo puettu muoskii (lapsii) noijiks, vaa pyhä vaatteis käytii virpomas, ensin oma väki ja sit kummit.
Eikä palkkaa saatu siin samal vaa vast pääsiäispäivän käytii palkka hakemas.
Tätä sammaa perinettä nouvatettii miunkiin koton, ja mie oon sit sen siirtänt etteepäi.


Sovan jälkee alko sit virpominen yleistyy ain niil paikoil joho karjalaiset asettu.
Työhää tiiättekii jot tää nykynen virpominen on kahen perinteen yhistyminen, läns suomalaisten pääsiäis lauvantain trulliin ja mei virpomisen.
Virpominenhaa pohjautuu ihan kristillisee perinteesee, siihe ko Jeesus ratsast aasil Jerusalemii ja kansa levittel vaattehii tielle ja heiluttel palmunoksii ja huusiit Hoosiannaa.
Tääl pohjolas ko meil ei oo niit palmui ni ihmiset alkoit koristelee pajun oksii oikein korioiks, aluks käytettii kankaan suikaleit ja karamellipaperii, nyt meil on sit kaikenlaisii uppeit materiaalei tehä oksii näit kukkasii.
Sitä mie en tiiä miks myö orttodoksit koristellaa vitsat kukkasil, eikä höyhenil, (vaik kyl niit höyeniikii ain sillo tällö näkkee)  tietääks kukkaa?

Palmusunnuntain aatton, eli Lasaruksen lauvantain kirkos siunataa kaik virpomavitsat


        Täs kuvas on osa eile iltases palvelukses siunatuist kauniist oksist


                         Viere on ikoni siint Jeesuksen Jerusalemii ratsastamisest

miun vissakimppu

                                                 
Palveluksen lopus pappi antaa jokkaiselle kauniin oksan, jolla kotoon sit aamusella virvotaa oma väki ja sit  se laitetaa ikonin taakse, tai vieree



Siin ne sit pietää koko pääsiäisen ajan, ihan sinne helatorstaihin asti, jonka jälkee ne hävitettää polttamalla, näi minnuu on aikonaa opastettu.

No nyt työ aattelette jot ompas tuo Koso-täti tiukkapipoin ihminen, ei veikkonen, en mie oo.
Toki mie suon lapsille ilon leikkii noitii ja lasken heijät virpomaa, ainova asia jost mie oon hiuka surullinen on se jot täst mei kauniist perinteest on monis paikois tult iha pelkkää kerjäämist.
Ei tehä kauniit vitsoi, johonkii oksaa kietastaa vähä serpentiinii ja sit kehtaa viel pyytää rahhaa palkaks, ja ei ennää kolikot kelpaa ,paper rahhaa pyytäät.
Ei kiitetä eikä toivoteta siunausta, joka täs on se juju.

                                               Virvon varvon vitsasella
                                                painan pajun oksasella
                                                tuoreeks terveeks toivottelen
                                                pahan poijes karkottelen.
                                                En mie siulta palkkaa vaadi
                                                enkä velkakirjaa laadi
                                                Luoja sinnuu siunatkoo
                                                paljo hyvää antakoo.

32 kommenttia:

Sanne kirjoitti...

No et ole tiukkapiponen. Minä en pidä siitä, että tästä on tullut vastine ameriikan karkki vai kepponen -tapahtumalle. Alkuperäinen ajatus on kaunis ja perinteet kunniaan, niin kuin sanoit. Terkkuja täältä Hämeestä.

Arkimamma kirjoitti...

Voe mahoton mikä mahtava ploki löyty! Pupuset on upeita <3

Noita-akka luudallansa viilettää,
pääsiäistervehdyksen sulle välittää! :)

Sude kirjoitti...

Mielnkiintoista, tuota kaikkee en tiennytkään.
Viime vuonna ostin ison kasan suklaamunia, vaan eipä käynyt kukaan, kun tiesivät että vain suklaata on tiedossa :) Tänä vuonna en ostanut edes munia, ENKÄ aukaise ovea kellekkään (rahankerjääjälle). Oma likka kierteli aikanaan ja oli niin mahdottoman tyytyväinen suklaaseen ja omenoihin ja mihin milloinkin. Äitikin sai aukoa munia ja mukavaa oli yhdessä =)

Sussi kirjoitti...

Kuvastaa aikaamme, raha ohittaa kaiken. Välillä ei kyllä tiedä tämän maailman kanssa...

katjainkeri kirjoitti...

Meillä ei nykyisin enää virpojia kulje, syy on osittain omani...Tein nimittäin niin, että jos normaaleissa asuissa hätäsesti "koristelluilla" risuilla tultiin kerjäämään, en antanut rahaa enkä suklaata, annoin appelsiinejä :))
Ne noidat, joilla oli asianmukainen varustus saivat jonkun lantin ja suklaita/karkkia.
Varmaan sana kiiri, ettei se hullu akka anna mitään ei kannata mennä.

Omat lapset aikanaan kiersivät ja vitsat oli huolella koristettu, muutoin en niitä kelpuuttanut ollenkaan. Yhdessä askarreltiin ja asut laitettiin, naamat maalattiin ja käytöksestä muistutin!

Perinne virpomisesta on mielestäni mukava ja toivoisinkin sen palaavan sellaiseksi, jotta pikkunoidat nielisivät ahneutensa ja panostaisivat vitsoihin ja oikeasti opettelisivat sen virpomislorunkin jota käyttävät!

Kiva kun muistuttelit noista alkuperäisistä meiningeistä! Aika on ne jo mielestä syönyt vaikka lapsena niistä minulle onkin kerrottu.

Valoa ja iloa Palmusunnuntaihin!

Elvenpath kirjoitti...

Täällä näkyy välillä semmosia virpojia, joilla on ehkä yks höyhen siinä tikussa. Mutta ehkä se annetaan anteeksi, kun vanhinkin virpoja on vasta neljä ja kolme vuotta tahtonut tehdä "Ihan ite" ilman äidin apua :D

Saga kirjoitti...

Oi miten kauniita oksia. Ei minun luona ole enää vuosiin käynyt virpojia, enkä ole edes appelsiineja jaellut..... ;O) Täällä vaan ei taida enää niin paljon noita kulkea. Tuo rahapalkka on minulle kyllä asia jota vieroksun, en usko, että antaisin. Toisaalta, ellei muuta ole , niin.... Voisihan sitä titysti itsekin lähteä...siis virpomaan jos vaikka olisi kannattavampi kierros, kuin normaali työpäivä.... ;O) Tosissaan, olen kyllä miettinyt kun näkee joskkus kulkemassa tuollaisia isoja pojankoltiaisia melkein pelkät oksat kädessä, että ei voi olla totta...

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihan tuli lapsuus mieleen. Minäkin vietin pääsiäisyön kirkossa ja vitsat siunattiin. Mukavaa Palmusunnuntaita Sinulle.

Anneli kirjoitti...

Kiitos Sinä runoilija !
Kun minut näin virvoit, toivottavasti pysyn tuoreena ja terveenä :)
Vaikka on se tuoreus tainnut kadota, ja viimeinen käyttöaika lähempänä :D

Kauniita sinun oksasi !

Hyvää Palmusunnuntaita sinne naapurikaupunkiin ♥

Liiolii kirjoitti...

Valoisaa palmusunnuntaita

Virpoi varpoi vitsasesella, tällä pajun oksasella, Jeesuksen Jerusalemiin ratsastamisen muistoks!

Emilie kirjoitti...

Sinäpä se osasit hyvin kertoa tämän päivän tarkoituksen!
Minuakin on joskus harmittanut vitsat joihin just on kietastu yks höyhen teipillä ja lauma lapsia tuomassa sitä.
Vähemmän nykyisin käykin virpojia, en minäkään anna kuin pienet suklaa munat tms. Ei ole tänään näkynyt vielä virpojia :)
Hienoa palmusunnuntaita jokatapauksessa.

Anonyymi kirjoitti...

Bassibo virbomises!

Ortodoksi virbovitsas kuuluu olla kolme haaraa = Pyhäkolminaisuus.
Joka haaras yks kukkane, punavalkone = palmusunnantain värit. Hiukkasen vihriää kukkasen tyves kuvastamas uuven elämän alkuo.
Kukkases tulis olla viis lehtie, ne kuvassetah Kristuksen viittä haavaa Hänen ruumiissaaan.

Tänäaamun kävi meil niitä paikallisie, noita-akoiks puettuloi loitsuloi lukemas.
Namuloi annoin, en anna rahua, väärinkäyttyö varte, suklaat saap kelvata.

Oiken hyviä virbopäivän jatkuo ja Armorikasta Äijänpäivän pruasniekan vuotantua!
Kristus nousi kuolleista, totisesti nousi.
mirjuska

Heleena kirjoitti...

Kaunis on Sinun kimppusi!
Täällä trullit kulkevat lankalauantaina virpomassa tuoreeks terveeks...
Viime vuonna taisi käydä alle 30.
Annan pieniä sulkaamunia ja karkkia muutamia ja vain lähimmpien naapurien lapset saavat Kindereitä.Yhtään rahanpytäjää ei ole vielä käynyt.
Omassa lapsuudessani haettiin pajunkissoja kotiin, mutta ei koristeltu eikä kierretty kylällä.

Ritva kirjoitti...

Tulin toisen riimittelijän blogiin käymään - ja mielenkiintoista asiaa täällä onkin - hauskalla murteella kerrottuna :)

Hyvää Palmusunntaita!

Pirena kirjoitti...

Minulle on tuo virpominen tuttua, olenhan karjalaisten vanhempien lapsi. Meidän lapset kävivät kanssa aikoinaan virpomassa näissä lähikaduilla. Minä itse aluksi ja lapset kasvettuaan, tehtiin niin kauniit okasat kuin suinkin. Kyllä palkkiotkin olivat sen mukaiset eli kannatti nähdä vaivaa.
Itseä on kanssa harmittanut nämä nykyiset virpojat kun ei ole siihen koivunoksaan laitettu muuta kuin yksi höyhen ja joku paperinsuikale. Ei kukaan ole rahaa pyytänyt mutta en ole mitään kindermuniakaan antanut. Pienemmätkin on saaneet kelvata.
Mukavaa pääsiäisenodotusta!

Lisbet kirjoitti...

Niihä sitä miunkii äitiin haasto jot Karjalas virvottii palmusununtain ja palkka nouvetii pääsiislauvantain.

annikki kirjoitti...

kauniita nuo siun virpoma vitsat.miun lapset aikoinaan käivät ja virpomassa palmusunnuntaina ja palkat saivat hakia sitten pääsiäislauvantakena.

Paula Kristiina kirjoitti...

Kauniita nuo virpomisvitsai! Minulle tuo virpominen on vähän jäänyt unholaan, kuitenkin mielestäni ihan hyvä juttu.
Mukavaa sunnuntaiehtoota sinulle♥

Rippa kirjoitti...

Kiitos kauniista kirjoituksestasi virpomisperinteestä.Tulen aina hyvälle mielelle blogiasi lukiessani. Perinteet kunniaan.Hyvää pääsiäistä.

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Todella mielenkiintoista lukea virpomisperinteestä ja sen alkuperäisestä, syvemmästä sanomasta. Perinteet ja niisen eteenpäinviejät ovat tärkeitä, jotta jälkipolvetkin tulevat niistä tietoiseksi ja taas puolestaan jatkavat perinnettä eteenpäin. Keskipohjanmaalla, josta olen kotoisin pääsiäisen perinteenä on kokkojen poltto noitien karkoittamiseksi lisänä trulliperinteelle.

Anonyymi kirjoitti...

Niin oli ennen mut ei nyt...itse muistan kans miten ennen koristeltiin vitsat korreeks.

Ja vitsat vielä päällystettiin vihreelä ja niihin komeet kukat.

Virvottiin kunnolla, ei vaan ovella heiluteltu vitsoja niinkuin nykyään tekevät.

Olen ihan samaa mieltä kanssasi
tuosta virpomisjutusta Kosotäti =)

Kiva virpomis-loru siulla.

Rauhaisaa palmusunnuntai-iltaa Sinulle!!!

-Tuula Iiris-

möhönasu kirjoitti...

Kauniita virpomisvitsoja :) Meillä ei käynyt tänä vuonna kuin yksi virpojanoita.

Kukkaiselämää - My flowering life kirjoitti...

Kiva, kun kerroit perinteestä! Kauniita vitsoja! Hyvää palmusunnuntaita!

Milli* kirjoitti...

Kiitos perinnetiedosta =)
Minä virvoin varvoin kaikki naapurit kun jälkikasvua jännitti niin kovasti. Kauniisti kaikki kiittivät ja samalla tultiin tutuiksi =)

elina kirjoitti...

Virvon sinulle auringon, varvon keväisen päivän.
Tuoreeks, terveeks toivottelen, lauseet kauniit antelen,
vaan en palkkaa pyydä.

Hyvää alkavaa hiljaista viikkoa.

Lea P kirjoitti...

Kiitos tästä, asiaa puhelet!
Minulla ei virpojia käynyt oven takana, onneksi tulin tänne niin sekin on nyt "hoidettu".

Hyvää hiljaista viikkoa minäkin toivottelen.

Sari Räsänen kirjoitti...

Jut töissä luin lapsille virpomisen perinteistä perjantaina. Me päiväkotilaiset koristellaan virpomis oksat monin eritavoin, tosin en ole tiennyut että ordotoksinen tapa on laittaa kukkasia oksaan, kiitos siitä tiedosta. !

Tarina kirjoitti...

Hyvää hiljaista viikkoa!

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ hyvää pääsiäisviikkoa!

Alli-Valpuri kirjoitti...

Jäi virpomiset virpomatta, kun ei oltu paikalla ja siellä missä oltiin ei ollut kenttää. Rauhaisaa kiirastorstaita! Ihana kun lkerrot blogissa myös niistä kristillisistä perinteistä. Käyn aina täältä katsomassa vinkkejä miten toisessa kirkossa tehdään!!
Siunattua pääsiäisaikaa kummi!!!!

Kaisa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Kaisa kirjoitti...

Meillä Etelä-Pohjanmaalla trullit alkoivat virpoa vasta joskus 1980-90-lukujen taitteessa, siihen asti pelkästään trulliteltiin - ja se ei ollut amerikkalaista ideaa, vaikka meininki olikin vähän "karkki vai kepponen" -tyyliä, sillä entisinä aikoina trullit saattoivat oikeasti tehdä jäynää jossakin talossa. Parempi mielestäni kuitenkin, että nykyään toivottavat hyviä asioita, vaikka eivät kaikki siunaakaan. Täällä virpovat trullit kulkevat pääsiäislauantaina, kun muualla Suomessa jo palmusunnuntaina.