maanantai 7. lokakuuta 2013

Tikapuita pitkin...

Ihan het enne ko alan pagisemaa, ni kiitos teil kaikil kommenteist, moni kysyy ain jotta mist mie näit ideoit ain saan, no ne vaa tulloo niiko tuokii eellinen kranssi väläht mielee siel liiteris tuohenkäppyräisii kassoes. Tuohihaa on vanha ja hyvä materiaali, ja viel mahottoman komiaa siks mie sitä käytin.
Nii ja ranssiloit mie oon tehny ihan kakarast ast, ko miun mummoin ol käynt kannaksel ennen sottii seppeleen sitoja kurssin, nii hää sit opetti minnuukii sitomaa seppeleit, millo mistkii materiaalist, havuist, heinist, risuist, ja sit mie vaa aloin sitomaa .
Mut sit tään päivään aiheesee, jottei Maija saa lissää viekkareit:))


Mei navetan vinnil ol tänne tulles heinäseipäit ainakii sellaset 1000 kappaletta, ja niit sit jaettii kuka vaa huol, issekii käytettii ja käytetää niit tuol pihamaal kärhötukiin ja mis vaa tarvitaa


Kasa hupen aika hyvvää vauhtii ja ennää on jälel ne serkulle luvatut ja rippeet päälle. No koko tään ajan mie oon haastant ikämiehelle jotta hää tekis miulle heinäseipäist sellaset tikapuut.
Aluks tää ukkoin ei tajunt ollenkaa mitä tarkotin vaa hää vänkäs jotta eihää ne tikapuut kestä miun painoo, ja mihi mie niit tarviin ko kiipeeminen on kielletty. Hää kyl ottaa miulle ylläält tavaroit koha vaa pyyvän.
Mie selitin jotta sellaset sisustustikkaat kammariini. Voi mikä mäkätys sit tul, kuulemma ei kukkaa kanna sissää likasii heinäseipäit, ei kukkaa, jotta sie mamma oot kyllä outo,
tääl on jo pottaattilootaa ,sukset , viljalapio ja nyt viel pitäs tuuva heinäseipäät...
Niinpä jäi tikkaat saamatta, ja kasa siel vinnil vaa pienen ja pienen..
No nyt viikonvaihtees ol tuol ystäväin Annen kaupunginlaidalla blogis sellaset ihanat tikkaat. Mie vinkkasin ikämiehen konneen ääreen ja sanoin jotta tollasii mie ukkosein tarkotan, ja kassokkii sitä kuvvaa pitkää ja hartaast,jotta se painuu siun aivohis ja ossaat tehä miulle tuollaset.
Ikämies tuhahtel ja mumis jottai omituisist naisist ja män istumaa tuppaa sen iän ikusen ristikkolehen ääree.
Ai ko minnuu korvens, aatteelin kyl jottai sopimatonta tuost miun rakkaast jästipääst ja käin leputtamaa kipiää selkääni.
Mut ette ikinä uso,  mie ko lähin iltasel käymää pihamaal ni voi yhen kerran rappusil ol sellaset ihanat heinäseipäist tehyt tikkaat, melkeest kompastuin niihi. Ikämies ol ne miun maatessain käynt tekemäs.
Mie huutama kiitoksii  tuolle maailman ihanimmalle ikämiehelle, pusunkii moiskautin keskelle kaljuu.


Kassokaa nyt ko ne on ihanat. Ikämies myhäil miun kehuloist ja sano jotta hää aattel jotta tuollaset tikkaat ois varmast komiat miun kammaris...... ai hää aattel.
Pithää miun het neuloo sukat ukollein ko hää miul tikkaat laitto.


Mukavaa alkavaa viikkoo kaikil, toivotaa jotta työkii saatta yllätyksii.
Kuvas näkyväst ranssist tulloo sit oma juttusa ja tuon kassin oon neulont aika kauva sitte, on sekkii olt tääl esil.

26 kommenttia:

Katri kirjoitti...

Voi, miten ihan kirjoitus! Niin, ja tikkaat tietysti myös, mutta ensin silmiini osui tuo kaunis kärhö! Minullakin kukkii vielä joku valkoinen kärhö, vaikka sen "käyttöohjeissa" luki, että kukkii kesä-heinäkuussa...

Narukerä kirjoitti...

Vanhoissa tikkaissa on ajan havinaa ja kestävää kauneutta. Ihanat kerrassaan ja niin monikäyttöisetkin sisustuselementtinä!

Pakko myös sanoa, että tuo sinun murre on tosi ihanaa luettavaa. Jotenki tosi kaunista. :)

Koivurinteen Akka kirjoitti...

Tämä oli kyllä niin hykerryttävän hauska juttu lukea. Kauniit tikkaat tulikin sitten lopulta!

Sohvaneulomo kirjoitti...

Tosi hienot tikakaat, oli syytäkin myhäillä kehuista. On ne miehet aina sellaisia, että monta kertaa pitää lämmitellä ja puhella asiasta, ja sitten yks kaks alkaakin tapahtua.

Unknown kirjoitti...

Heh, minullakin heinäseipäitä tuolla navetassa jonkun moinen läjä ja olen isännälle hokenut nyt muutaman vuoden niistä tikkaista. On se jo ne sahannut, mutta kasaaminen vielä odottaa :) On ollu ilmeisesti muita kiireitä!!

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

No voi yhen kerran, sie sait mitä tilasit ja ihan itte, ukkois " keksi" tään jutun:)Kyl hyö o ihanii, ku vähäse heijän hoksottimia kosettaa.
Miun ukkoin osti jalkalamppuun uuven lampun, ku mie vihjailin, jotta enerkialamppu olis siin mukava, voip pittää valloo kauanki eikä kuumene kuttaperkkavarjostin! Kyl meijän kelpaa vähä vällii hyö meit muistaa, ukkot :o)

ArmiL kirjoitti...

Ai kun tuli tikkaista komeat, ihan sun näköistä tavaraa:) Ihana harmaan patinakin vielä, tulee lapsuus mieleen kun niittypellolla piti olla "kepittämässä" heiniä....

Anonyymi kirjoitti...

Voi että oli hykerryttävän mukava postaus. Semmosia ne ukkokullat tahtoo olla että pittää useamman kerran sanoa jostain mutta saitpa kauniit tikkaat! Minun piti ostaa valmiina, paikalliselta kirpparilta ostin. Minä taas olen etsiskellyt heinäseipäitä, jotta saisin just pihamaalle niistä kyhättyä amppeleille ja muillekin kukille tukia mutta ei niitä täältä seudulta taho löytyä.
Ostin muuten tuommoisen samanlaisen kärhön. Saas, nähdä saanko sen ensi kesänä kukkimaan.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Komiat tikkaat sait! Sinun murrettasi on ihanaa lukea!

intsu kirjoitti...

No nyt on sulla komeat tikkaat kamarissas:) Tää minunkin ukonköriläs kerran minut yllätti. Olin huonos kunnossa ja makasin päivällä tuolla sängyssä. Otin hyväiset unosetkin ja kun heräsin ja nousin ylös,niin mies oli tehnyt ihanan pergolan huvimajan eteen minulle synttärilahjaksi:)

elina kirjoitti...

Hienot on tikkaat ja niin noitten miesten tapaista ottaa ideat omikseen monen patistelukerran jälkeen.

annikki kirjoitti...

voi että miten kivasti kerroit tarinan joka meni siun suunnitelman mukaan.tikapuissa on sitä vanhan ajan havinaa.

Emilie kirjoitti...

Tosi kiva juttu, piti ihan nauraa tässä iltapuhteella. Ohhoijaa, ei vaan meillä synny tikapuita(ei oo kyllä heinäseipäitäkään)(vielä). Meijän mies tahtoo polttaa kaikki vanhat harmantuneet puut, ennenkuin kerkiän niitä pelastamaan.

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Hyvä, että ennätit saaha tikapuut seipäistä ennen kuin ne olis kaikki hävinneet maailmalle. Komeat tikkaat, mutta niin on myös sukatkin.

Heleena kirjoitti...

Todella ihanat tikkaat! Olispa täälläkin... En saisi miestäni tekemään tikkaita, helepolla ainakaa, mutta ei ole heinäseipäitäkään.
Silti haluaisin...

Unknown kirjoitti...

On sulla ihana mies. Minä kun saan omalleni aina liian kauan asiasta puhua, olen päättänyt tehdä itse :)
Heinäseipäitä minäkin olen halunnut jo monta vuotta, ja jostain kysellytkin, mutta vielä ei ole tärpännyt.
Ihanaa kun miehesi sai heti palkkion.
ps. kyllä ne sukat jotka sain oli taatusti rakkaudella tehty. Ne on olleet jaloissani jo monta päivää, ja varpaat tykkää .... KIITOS vielä ♥

Anonyymi kirjoitti...

Oi että,miten kiva tarina =))))

Heinäseipäitä ei pitäs hävittää jos niitä omistaa,ne kun on nykypäivänä "muotia"niistä saa kaikenlaista kivaa.
Miulla niitä on n.50 kpl:tta ja ajattelinkin tehdä tuollaset tikkaat ja maalata ne valkoisiks ;)

Kiva,että sait kuitenkin yllättäin sisustus tikkaat :)

Se kun vie nääs oman aikansa sulatella näit naisten "kotkotuksia"

Kärhöhän on kukkina kommeesti kesällä.
Miunki kärhö käy nyt vasta kukkimaan se,jonka luulin jo hävinneen kesällä ,kun koira ruoppas sen penkin.

Oikein mukavaa viikonjatkoa!

*Tuula Iiris*

margsan kirjoitti...

Ihana tarina kaiken nähneistä heinäseipäistä!!!
Ja noissa sukissa on kauniit sävyt!!!

Sussi kirjoitti...

Voi miten ihana postaus:) Komeat tikkaat tuli!

möhönasu kirjoitti...

Ihanaa! Kiva, että sait nuo tikkaat...ovat todella ihanan näköiset. Itsetehdyt sukat ja muut sopivat tuohon hyvin koristeeksi :)

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥Ihanat tikapuut..kaikkinensa :) :)

Lea P kirjoitti...

Hienot ja kätevät tikkaat sait. Meille ei nuo sopisi minnekkään kun on niin pienet tilat ja ei kyllä oo niitä seipäitäkään.

Huopatossunen kirjoitti...

Onpa kiva että mies keksi tehdä sinulle tuollaiset tikkaat ;)

Vastakkaisen sukupuolen kanssa viestiminen käy joskus työstä, mutta teidän keskustelunne loppui hyvin. Toisella on tikkaat joilla ei kiipeillä ja toisen varpaat pysyvät lämpiminä :)

Unknown kirjoitti...

Kiitos ystäväni ♥
Oli sitä juttua vähän muutettu, siitä minkä sain etukäteen luettavakseni.

Virpi kirjoitti...

Olipa mukava lukea juttua raskaan työpäivän jälkeen :)
Miten mies osasikaan tehdä juuri oikeanlaiset tikkaat, hienot on :)

Vaeltaja kirjoitti...

Se on tuo, kun pitää se tuumailutauko ensin olla jonkun näennäisen yhdentekevän kanssa, ja sen jälkeen sitä isäntä jos toinennii tehä silipassoo sen mitä oli puhe.