Peitto Pirjolle

Alkukesän värjyykset on tehty, ja osa langoistkii jo virkattu ruutuloiks

Näit mummonruutui tul tehtyy 42 kappaletta. Kokoo näil on 25x25 senttii

On vihriää ja keltast, tuo vaalianpunanen on oikiastaa aprikoosii mut niiko aina ni kuvviin pienennys viep värit.
Muutama viikko tään kimpus vieräht ja ko sain kaik ommeltuu ni huomasinkii jot yks rivi olkii vikapäin ja eiku purkamaa, mut nyt on kaik valmist.

peiton koko on n. 160x 185 ja painoo sil on sellaset puoltoist killoo.
Tää mennee miun ystävällein Pirjolle eläke lahjaks, siihe on mukava kietoutuu ko merelt tuulee oikee mojovast.
Ain tälläsen ison työn jälkee on tyhjä olo, sitä on ko ois juossu maratoonin ja vähhää aikaa ei oikeii saa mittää tehtyy, mut niiko juoksillakii nii miulkii alkaa aika noppeest olla hinku uutee koitoksee.

Viikonloppu män tosi mukavast, ol kiva nähä sukulaisii ja ommaa aikamiespoikaa, hää otti miust paljo kuvvii ja täs yks joho Lillikii pääs mukkaa.

Kiitoksii teil kaikist kommenteist ja tervetulloo Palolan Liisa mukkaa porukkaa.
Oikee iloist ja toivottavast lämmint heinäkuun loppuu, elokuus tavataa ja pagistaa lissää.

Kepin uudet vaatteet

Huomenta vaa jokkaiselle,ja kiitoksii teil kaikist kommenteist ja ikämiehen onnitteluist, miekii alan jo lauhtumaan. Sitä ko muistais jotta mikä hätä täs valmiis maailmas.

Maija kysel kerran tään kukan nimmee , no sehää on tähtiputki ja Mervi kysel niist ikämiehen paijan

tärkkäyksist. Alkuvaihees mie aina suihkutin niihe sellast kevyttärkkii joka autto silittämissee ja piti paijat siistiin, tuskin sitä ainetta ennää ees on.
Tuula kysel Lillist, no hää voip hyväst, alkaa jo kuono harmaantuu, elokuus sit tulloo virallinen 10 vuotis kuva.
Mut tään päivän asiaa, nyt ko näit satteisii sisäpäivii on olt riittämii ni virkkailin keppiini uuven päällisen.

tälkertaa sinisen valkosil kukkasil, ja perhosel

Innostuksen tähä anto mei alapihan niitty

jossa aurinkoisin päiviin lentelöö kaikenlaisii perhosii.

Lankahaa ol tälkii kertaa sitä Cataniaa, joka on iha ykkös lanka virkkuuksii.Tumma siniin loppu kesen siks kahva on erilaist sinist.
Varmast taas kaupas pikkulapset huutaat jotta, "äiti kato tätil on sitte komia keppi, miekii halluun tuollasen"
Nii ja iso kiitos Selättömän puutarhurin ,Maatuskalle. Mie voitin häne arpajaisis akinleijan siemenii, kuvvaa ei oo ko eile innoissain ne jo kylvin maahan, siel ol kaikenlaisii ihanuuksii. Kiitos viel kerran.

Tännää tuloo aikamiespoika kottii ja viikonloppun sukulaisii, jote minnuu ei nyt taas viikkoo taija näkkyy. Oikein mukavaa viikonloppuu ja toivotaa jotta sää ois kuivaa ja lämmint.

Miehet ja autot

Voi ei ,en tiiä itkiskö vai nauraisko, huutant  ainakii oon ihan sielun pohjast, sillä meil on olt puhetta jotta lähetää het reissuu ko ikämies jääp eläkkeelle. Piti männä sukulaisii ja ystävii sekä Hämmeenlinnaan että Ouluu jossa Vanha Rouvakii meit vuotti.
Matkailuautokii läpäs katastuksen, mitä nyt muutaman huomautuksen sai ja niit ikämies on sit korjaillu,

mut puhukoo kuvat mie en kykene. Konepelti on yllällä

ja konneest puuttuu selväst jottai tärkiää

Puskur on tallin peräseinäl

akut lattiilla

toine ovi ja muita osii kokonaa irti

Tunkilla nostettu etupyörä ja etuosa ilmaan

lamputkii jossaa muuvalla ko omal paikallaa

Tankin letku vuotaa, joku hihna huutaa ko piesty sika, jousii pittää hitsata, siis mite tuo läpäs katastuksen.
Ei taijettu lähtiä reissuu ainakaa vähhää aikaa ja mie oon eellenkii sanaton.

Elämän muutos

No nii, nyt se sit käi meilkii jottahaa miulta  läks mies, reppusa otti ja sano jotta terve. Hyvä ko kerkisin aamul assiita tajuammaa ja kuvan napata muistoks.

Siin hää mennee, hartiat vähä kasas, mut onneks sentää viel kerran vilkutti miulle

ja tuttuu tyyliisä hihkas jotta koitahaa sie mamma pärjätä.
Haikialtahaa tuo tuntuu ku ei enää tuota näkkyy koskaa nää, ei ainakaa aamusele kello seissämän kolmekymmentä.
Viel kerkisin ikkunast kassomaa viimosen kerran ko auto männöö pitki aamust  pihatietä.

Yks vaihe elämäst on loppu ja uus alkamas sillä.......  IKÄMIES JÄÄP ELÄKKEELLE,   mitä työ muuta luulitta, anteeks jos vähä säikyttelin.
Mukavaltahaa tää tuntuu, ko ennää ei tarvihe miunkaa olla pitkii päivii yksinää, ja helpottaa mones asias ko kaver on kotoon jelppimäs ja sit assii jost mie oon ni  ilonen, kassokaas ko miun ei enää tarvihe huoltaa näit, valkosii paitoi.

Näit on vuosiin saatos tult pestyy, silitettyy, tärkättyy varmastkii satoi kertoi. Ko noit paitoi on ain ollu iha liikaa.
Mut eihää yks mies tarvi ko kaks valkiaa paitaa, yhen lyhyel hihal ja toisen pitkäl, ja ne hää ossaa huoltaa issekkii.  Ai tätä onnee.

Monet on kyselt jo ikämiehelt jotta mite hää saap nyt ajan kulumaa, no mikä huoli heil siint on. Kyl mie järjestän ukollein hommii, listankii oon jo laatint, ei hää jouva työpaikkasa perrää haikailemmaa, nii ja jos nyt hälle lope ikävä tulloo ni taputelkoo ohikulkiessaa tätä työpaikkasa vanhaa roskist.

Oikei lepposii eläkepäivii siulle ukkosein.

Ystävät ko kukkaset

Tännää näytän kuvvii puutarhan kukkasist ja siin välis pagisen ystävist.

Mut alotettaa täl uuvel kärhöl madame le Caultre nimeltää, jonka kukat on ko kahvitassit ja ne aukes just parraiks ystävän vierailulle.

Aivan mahtavat, tää on tän kevvään ostos ja toivotaa jotta kestää monnii vuosii.
Niiko toivon täst ystävyyvestäkkii,
Tuos syksytalvest minnuu ottii yhteyttä yks teist blogin seuraajist, hää kysy jotta annanko hälle sähköposti ossoitteeni jotta hää vois kirjuttaa. Vähä mie mietin, mut tokihaa miulle saap kirjutella.
Myö kirjuteltii ain sillo tällö ja tuos muutama viikko sitte hää ilmotti jotta tullee käymää täälpäin sukulaisis ja voiskohaa hää samal piipahtaa meilkii.
Taas mie vähä mietin mut annoin luvan ja hyvä ko annoin.

Vanhan likakaivon kanne asetelma 

Vaik pakko on tunnustaa jotta mitä likkeenmäks häne tulo tul ni sitä enemmän minnuu alko jännittää että millanenkohaa ihmiin meil tulloo, ja teinköhää mie oikein, ko ain varotellaa näist netti tuttavuuksiist jottahaa vaik sarjamurhaaja oiskii vastas.
Mut huol pois ei tult murhaajaa viikatteen kans vaa ihana iloine rouva tuolt pohjoiskarjalast, samoilt seuvuilt ko miun äitiin suku. Hää haastokii nii tuttuu mummolan murretta jottahaa ihan syvämmee otti.

Muutama tunti siin vieräht ko myö pagistii, siin män murteet mukavast sekas, välist naurettii veet silmis ja välist itkettii oikei hersyväst.
Iha ko myö ois aina tunnettu toisemme nii ol hyvä olla ja ko hää läks ajalemmaa kohti kotiaa, ni itku miult pääs. Ko seuraavan kerran nähhää vast vuuven pääst ko tätä välmatkaa on sellaset 700 km. ja rapiat.
Mut onneks on netti ja puhelin , ajatukset ja rukoukset.
Ole siunauttu sie miun uus ystäväin.

Mite mei elämää ain ossuukii just ne ihmiset joita sil hetkel tarvitaa.
Välist ollaa hetki yhes ja sit männää ommii polkuloilt ja taas joskus polut kohtaat ja jatketaa siit mihi jäätii.

Jotkut ystävät mei pittää reppii irti issestämme, ko ystävyys alkaakii kuristaa ja ahistaa. Mut ei näitkää ihmisii piä pahal muistaa vaa heil ol oma aikasa mei elämäs.

Moniin ystäviin kans tuloo vaihettuu kukkasii, ja sit niit alkaakii kussumaa tään ystävän nimel, täskii kuvas kukkii Sirpa niin komiast jottahaa

ja tää pion jonka kuva on oltkii tääl on Kerttu, ihanalt tuonilmasii menneelt ystävät saatu.

Tää esikko onkii sit Mailis-täti

Pietää huolta ystävist vaalitaa heit niiko kukkasii .

Kiitoksii teil taas kommenteist ja tälviikol tavataakii viel toise kerra, loppuviikost kerron mei perhee uuvest kauvest.

Sillä sipuli

Monet tykkäät sipulkeitost, väittäät jotta se on mahottoman hyvvää, oon olt erimielt, mut nyt hiljallee alkaa miunkii miel kääntyy siihe suuntaa jotta sipulkeitto onkii mahtavaa.
Vaa älkää luulko jotta mie sitä syön en tokkiisa vaikka koko aamun keittelinkii ja välist tuo kiehu hellallekkii ja torppa hais sipulille oikee kunnol.

Arvasittahaa työ jotta punasipulin kuorethaa tuos kiehuut ja värjäämistä varte. Koko talven oon nuita keränt ja nyt niit ol sellaset 150 rammaa.
Toista tuntii noit keittelin ja jäähyttelin lopuks sitte langat liemee ja tälläsii sävyi sielt tul.

Niiko ain ennenkii ni tuo kuviin pienennys vääristää sävyi, mut oikial on 300 rammaa sellast sammaleen vihriää ja vasemmal samanverran oikee kauniin heliän vihriää.
Lientä jäi viel mut lanka loppu.

No nythää mie alotinkii vikapääst tätä juttuu ,ko täs taannoin satuin kauppaa just parraiks ko siel siivottii sipullaarii. Myyjä ol viskont kuoret lattialle ja mie mänin sit kysymää jotta saisinks mie nuo kuoret tuolta lattialta, vähä se myyjä minnuu kasso, jotta mikä mamma se kuorii hinkuaa ko kokonaisii sipuleitkii ois tarjol.
Mie hälle kerroin värjääväni lankoi ja just nuit sipulinkuorii siihe hommaa tarviin.
Niist keltasist kuorist tul sitte nää uppeet värit.

Tuos päällimäiseen on ensmäinen keitos, oikial toine ja vasemmal kolmas.
Nii se on jotta sipulist tullee hyvvää soppaa ja komioit värilöit.

Oikee mukavaa loppuviikko teil jokkaiselle kiitoksii taas kommenteist ja tervetulloo Mervi mukkaa porukkaa.
Tavataa taas ensviikol ja sillo pagistaakii ystävist ja ihhaillaa kukkasii.

Nyöritystä

Myöhää kaik ollaa jossain vaihees tehty tälläsii nyörilöit. Näithää pittää pyörittää kaks ihmist,

emäntä ja se kiukkuin isäntä, jolla ois muutakii tekemist ko jonnijoutavii lankoi kiertää vasempaa, vai oliks tää nyt oikiaa.
Mut nyt nuo ajat on sit joutaneet unholaa ja isännät saavat männä ommii hommii, sillä kassokaas  ko konneetkii on keksitty.
Otetaa vaa sielt tuvan kaapist se sähkövispilä,

sijotaa langat siihe ja lankoi toinepää  kiinnitettää vaikkapa oven kahvaa ja sit vaa kone hurisemmaa

ja nii tuo lanka männöö kierteelle. Ja sit vaa toimitaa niiko ennekii, eli pannaa nyöripäät yhtee ja siin on sit taas uutta komiaa nyörii.
Mie oon täl netist löytämälläin konstil tehny monta kertaa nyörilöit ja hyvää tulloo.
Mihi mie sit nuit nyörilöit oon tarvint , no näihi pussukoihi tietenkii.

Tekasin kaks kästyöpussukkaa Tove Fevangin kirjast (Virkkaa ja koukkua kaunista) olevan ohjeen mukkaa. Mie vaa laitoin pohjalle napakan pahvin, silviisii pussukka pyssyy paremmas mallis.

No miks näit pittää olla kaks,tietyst siks jotta sinisten vaatteitten kans pijetää tätä

ja punasten kans tätä

No voiphaa näis kulettaa muutakii ko kästöit.

Oikei lepposaa viikonloppuu, nautitaa lämmöst ja elämäst.