tiistai 14. heinäkuuta 2015

Ystävät ko kukkaset

Tännää näytän kuvvii puutarhan kukkasist ja siin välis pagisen ystävist.

Mut alotettaa täl uuvel kärhöl madame le Caultre nimeltää, jonka kukat on ko kahvitassit ja ne aukes just parraiks ystävän vierailulle.


Aivan mahtavat, tää on tän kevvään ostos ja toivotaa jotta kestää monnii vuosii.
Niiko toivon täst ystävyyvestäkkii,
Tuos syksytalvest minnuu ottii yhteyttä yks teist blogin seuraajist, hää kysy jotta annanko hälle sähköposti ossoitteeni jotta hää vois kirjuttaa. Vähä mie mietin, mut tokihaa miulle saap kirjutella.
Myö kirjuteltii ain sillo tällö ja tuos muutama viikko sitte hää ilmotti jotta tullee käymää täälpäin sukulaisis ja voiskohaa hää samal piipahtaa meilkii.
Taas mie vähä mietin mut annoin luvan ja hyvä ko annoin.

Vanhan likakaivon kanne asetelma 
Vaik pakko on tunnustaa jotta mitä likkeenmäks häne tulo tul ni sitä enemmän minnuu alko jännittää että millanenkohaa ihmiin meil tulloo, ja teinköhää mie oikein, ko ain varotellaa näist netti tuttavuuksiist jottahaa vaik sarjamurhaaja oiskii vastas.
Mut huol pois ei tult murhaajaa viikatteen kans vaa ihana iloine rouva tuolt pohjoiskarjalast, samoilt seuvuilt ko miun äitiin suku. Hää haastokii nii tuttuu mummolan murretta jottahaa ihan syvämmee otti.



Muutama tunti siin vieräht ko myö pagistii, siin män murteet mukavast sekas, välist naurettii veet silmis ja välist itkettii oikei hersyväst.
Iha ko myö ois aina tunnettu toisemme nii ol hyvä olla ja ko hää läks ajalemmaa kohti kotiaa, ni itku miult pääs. Ko seuraavan kerran nähhää vast vuuven pääst ko tätä välmatkaa on sellaset 700 km. ja rapiat.
Mut onneks on netti ja puhelin , ajatukset ja rukoukset.
Ole siunauttu sie miun uus ystäväin.


Mite mei elämää ain ossuukii just ne ihmiset joita sil hetkel tarvitaa.
Välist ollaa hetki yhes ja sit männää ommii polkuloilt ja taas joskus polut kohtaat ja jatketaa siit mihi jäätii.

Jotkut ystävät mei pittää reppii irti issestämme, ko ystävyys alkaakii kuristaa ja ahistaa. Mut ei näitkää ihmisii piä pahal muistaa vaa heil ol oma aikasa mei elämäs.

Moniin ystäviin kans tuloo vaihettuu kukkasii, ja sit niit alkaakii kussumaa tään ystävän nimel, täskii kuvas kukkii Sirpa niin komiast jottahaa


ja tää pion jonka kuva on oltkii tääl on Kerttu, ihanalt tuonilmasii menneelt ystävät saatu.


Tää esikko onkii sit Mailis-täti




Pietää huolta ystävist vaalitaa heit niiko kukkasii .

Kiitoksii teil taas kommenteist ja tälviikol tavataakii viel toise kerra, loppuviikost kerron mei perhee uuvest kauvest.

24 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan itketti myös tuo tämän päivän postaus ystävistä (ja kukista)On viisautta jättää joku ystävyys taakseen, jos se kuristaa ja ahistaa. Näin minäkin ajattelen. Aikansa itsekunkin on olla toisen lähellä ja siinä rinnalla kulkemassa. Ei sitä kuitenkaan ole pakko raahata kaikkia ihmissuhteita hamaan loppuun asti. Kun voisimme olla toinen toisemme iloksi ja lohduksi.
Siunausta toivotan Sinulle Kosotäti

mummeli kirjoitti...

Mahtavaa, että tuntematon ystävä olikin kuin aina ollut elämässä mukana. Onnellinen saat olla ystävyydestä kun samanhenkisen ihmisen sait tavata.

Sussi kirjoitti...

ihana postaus:) Sinulla on sydän ja aatokset paikallaan:)

Leena kirjoitti...

Tunteikasta tarinaa ja kauniita kuvia! Sydämenmuotoiset terveiseni Sinulle!

Emilie kirjoitti...

Onneksi olkoon,kun löysit uuden ystävän. Eipä heitä ole liikaa!
Ja miten ihania kukkia nuo sun ystävät ovat antaneet. Tuollasia lahjoja on mukava muistella!
Upea kärhö, voi ihme kun jo kukkii!

Kivipellon Saila kirjoitti...

Ystävät antavat elämään maustetta ja hyvää mieltä! Iloiseksi teit jälleen mieleni, postaustasi oli niin ihana lukea, auringonvaloa ja välittämistä on sydämesi tulvillaan! Ihanat ovat myös kukkiesi nimet!

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana postaus.

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ihana postaus,ihana sinä! Miten iloiseksi sitä tuleekaan, kun ystävä ottaa yhteyttä vaikkapa 40 vuoden päästä viime tapaamisesta, niin kävi minulle juhannusviikolla, kun sain yllättävän tekstiviestin.

Liiolii kirjoitti...

Ihanuus!! :) MInä tapasin tänään Pohjois-Karjalasta etelään tulleen ystävän, ollaan tutustuttu Postcrossingin kautta. Yllättäviä reittejä voi tutustua ihmisiin, joista tulee tärkeitä. <3 Kaunista iltaa sinne päin!

Anonyymi kirjoitti...

Kyllä aina niin hyvälle mielelle tulen kun kirjoituksiasi luen!
-sirpa-

Koivurinteen Akka kirjoitti...

Voi että, miten kauniisti kirjoitit!

ma-te kirjoitti...

Kauniisti kirjoitat ja kauniille kukille olet antanut kauniit nimet.
Todelliset ystävät ovat kullan arvoisia ☺
Hyvää keskiviikkoa Sinulle ♥

AnniK kirjoitti...

Ystävät ovat suuri rikkaus elämässä. Ihanaa kukkaloistoa!

Vanha rouva kirjoitti...

Minulla kasvaa Astan kielo, Eevan kakkara, Kepan kukka, Sirpan pensas ja Maritan raakku. Kaikki kauniita, niin kuin antajansakin.

Tuula Haapala kirjoitti...

Kauniit ystäväkukkaset.Sehän on niin että,sukulaisia ei voi valita ystävät voi =)hyvät ystävät ovat kultaakin kallimpia pidä niistä kiinni.Ihana oli tämä postatuksesi jälleen kerran.Aurinkoa päivääsi!

VillaTuta MummonPajukori kirjoitti...

Kauniita kuvia ja ihania aatoksia ystävistä. Vallan kukkaista heinäkuuta sinulle Kosotäti:)

maatuska kirjoitti...

No olipa onni että uskalsit ottaa vieraasi ja tätä nykyä uuden ystäväsi vastaan :) Totta on, että nykypäivänä saa olla varuillaan vähän kaiken suhteen. Kuulostaa tosiaan että teistä tuli todelliset sielunsisaret.

Näin se on, ystäviltä tai oudommiltakin saadut kukkien alut/siemenet, saa muistamaan kyseistä ihmistä lämmöllä.

Maija kirjoitti...

Ihan mahtava postaus! Mullekki tuli tippa linssiin. <3
Mulle tulee myös aina mieleen se ystävä jonka antama kukka alkaa kukkimaan. Jospa määki sit nimeäisin ne niitten mukaan, ei ainakaan saaja pääse unholaan. (Mikä kasvi tuo Sirpa muuten on? Mullakin on sitä huvimajan vieressä)

Kissa-akka kirjoitti...

Olet niin viisas ihminen. Sydämellisesti kirjoitat ystävyydestä. Sinulla on paljon annettavaa meille lukijoille.

Anonyymi kirjoitti...

Sulla on oolut kiva päivä ystävän seurassa ja ihastuttavia kukkasia!

Väkertäjä kirjoitti...

Hieno tarina. Ystävyys on kyllä sellainen asia, jota pitää vaalia puolin ja toisin. Jos vain toiselle jää, niin jossakin vaiheessa se ystävyyskin jää.
Hauskat kukkatarinat. Tiedän yhden ystäväisen, jonka kukkatarhassa on mun niminen Vuorikaunokki :)Ja mulla on Tarja-niminen juhannusruuspensas ja pari muuta mukavan naisen nimistä kukkaa :)

Metsärusakko kirjoitti...

Tää oli semmonen hyvän mielen postaus :)

Sinisen sohvan emäntä kirjoitti...

Tuli hyvä mieli tästäkin kirjoituksestasi, onnea teille molemmille uusille ystäville! Suloista nimetä kukat antajansa mukaan, koska heidäthän muistaa kukkia katsoessaan. Ystävät ovat todellisia aarteita.

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Oi, miten kauniita kukkia ja ah, miten ihana ystävä sinulla on käynyt kylässä.