siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli |
Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.
Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.
Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.
Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.
Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.
Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.
Paa hyvä mies se akkuna kii.
Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.
Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.
Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii
Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin
Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.
36 kommenttia:
Olitpas taasen niin hauskasti kirjoittanut värjäysurakastanne. Täällä on hymy korvissa saakka. Ihanaista loppu viikkoa :)
Mukava värjäyshommeli teillä. Kauniinvärisiä lankoja tuli.
Rakkaista lemmikeistä luopuminen on murheellista, mutta minkäpä voimme, kun on syntynyt, on myös loppu joskus edessä. Aika sen tasoittaa mukaviksi muistoiksi.
Lemmikin menettäminen on tosi murheellista ja tottahan toki aikaa tarvitaan surun hoitamiseen.
Joo, miehet (myös pojat) eivät oikein taho ymmärtää värjäyksen työteliäisyyttä. Nimittäin ei värit kovin ienellä työllä lankoihin tartu. Parisen vuotta taaksepäin värjäsin pojanpoikani kanssa vilallankaa pietaryrteillä ja kyllä hän oli tohkeissaan väristä ja sai vielä langat mukaan kotiin - koulun käsityötunnille. Ilmeet ja tunteet olivat täynnä onnistumisen riemua.
No voi hyvänen aika, miten taitava poika, kun taitaa kitaransoiton ja värjäyksen! Ja kitarakuvassa onkin ihan mataranjuuren sävyinen ;-)
Voimia jokaiseen päivään ilman Lilli-kultaa, ikävä on pitkään ellei ikuisesti. On ne niin mussukoita.
Upeat langat saitte aikaan!
Kyllä oli hauska tää teijän värjäystarina.Joo,rakkaan lemmikin menetys ei niin vain unohdu,ne kaikki "rituaalit" mitä lemmikkien kanssa touhutessa oli tulee vielä monta monta kertaa mieleen ja tuo kyyneleet silmiin,mutta se vie aikaa ennenkuin helpottaa.Langoista tuli upean värisiä.Upea kuva kitaristi pojastanne =)
Olipa mukava lukea tätä juttua. Kyllä niin nauratti välillä. :)
Pojat on poikia -aina- sanoo neljän pojan äiti...
Jopas taas sait ilon kuplimaan. Nyt osaa sit poikakin värjäyksen työläät niksit. Upean värisiä lankoja.
Ihmeesti minunkin pojalle ilmaantuu kaikenlaisia vaivoja kun pitäis äidille tehdä jotain =D
Ihana kertomus, hymy ja naurukin karehti huulilla ja ihanaa että aikamiespoikaa kiinnostaa tuo upea taitosi! Taitosi on kasvanut poikasi sydämeen ja kaipuu taitoosi kantaa läpi itikoiden ja selkäkivun, toisaalta äidit ovat sitkeitä, aina!
Lilli katselee pilven reunalta, heilauttaa häntäänsä ja on iloinen puolestasi, saitte elää pätkän elämää yhdessä, pala sydämestäsi lähti Lillin mukaan, mutta elämä jatkuu!
Että olen iloinen tuosta sinun aikamiespojastasi, haluaa oppia taitosi ja soittaa!
Pakkas kyllä naurattaa välillä... kun ne selkävaivat ja kärpääset :) häiritsi muutoin innokasta oppijaa :)
Mutta hienoa, että halusi nähdä miten äiti loihtii komeita lankojaan!
Surua aikansa ja sitten joskus kauniita muistoja, niin ihmis- kuin eläinystävillekin.
Olipa ihana postaus, hymyssä suin luin. Langasta tuli ihanan väristä ja komia on soittajapoika :)
Ihana postaus ja onpa taitava poika - sai noin upeat värit aikaan.
Siis suutari pysyköön lestissään.
Kyllä hanslankarista loistava apu on ollut, kun tulos on tuolleen upea.
MUkavaa luettavaa nämä sinun juttusi =))
Kauniin väriset langat saitte värjättyä =))
Mahtavan upea väri tulee mataranjuurista.Maanläheinen niinkuin pitääkin.Kova urakka oli pojalla touhuta langanvärjyyssä,vaan lopputulos kun miellytti,niin kannatti olla mukana.Osaa poika arvostaa äitin tekemää työtä:)Kuulostaa ja näyttää oikeinkin mukavalta hommalta.Mikäpä on virkata/neuloa langoilla,mitkä on itse värjännyt:)
Toivottelen sinne oikeinkin mukavaa Elokuuta!
Onpas teillä ollut hommat :D tahtoo kyllä olla aina kaikissa käsitöistä yllätys se kuinka työläitä ne on, jos ei semmosia ole tottunut tekemään.
Mukava juttu ja mukavat kuvat ♥ oikein mukavia elokuun päiviä Sinulle toivottelen ♥
Saat kuule kustantaa mulle leiditenat, ku paat ihmisen nauramaan niin, että pöksyt kastuu!!!
Komppaan Vanhaa rouvaa.. ihana sinä!!!
Voi noita "lapsukaisia" :)
mainio värjäri:) Täällä hymyillään:)
Jokainen pysyköön lestissään.. minäkin olen melkein sähköasentaja :-)
Kaunista väriä olette lankoihin saaneet ja yhdessä tekeminen on varmasti ollut mukavaa. Kai se niin on parasta, että suutari pysyy lestissään, mamma värjärinä ja poika soittaa musiikkiaan.
Olipa jälleen kiva lukea tätäkin postausta niin huumorilla höystettynä. Ihania lankoja tulikin. Hyvää viikonloppua tv Liisa
Hymy huulilla luin tarinasi ja oli hyvä ja hauska, just että kiireellä kaiken pitäisi tapahtua... eli poika soittelee sitten kitaraansa....
Olipa taas hauska tarina!
Voi mahoton miten kauniin väristä tuli langasta ja tietääpä poika nyt miten kovan työn takana tuo värjärin homma onkaan, ei pelkästään heitetä keriä pataan ja sillä sipuli.
On niin paha mieli Lillin takia, mutta ei ole kipua koiralla enään, näihän se menee, että jonain päivänä on vain päästettävä irti. Ikävä kestää, mutta vähitellen tulee kauniit muistot tilalle.
Hyvää elokunn jatkoa!
Ihanaa teidän tekeminen yhdessä. Ja kiva, että mieskin innostuu näistä lanka-värjäys-hommista. Niin nätti on lopputulos!
Kivoja nää sun värjäysjutut, valmista syntyy vaikka toinen vähän vikuroi. Komia kuva pojasta.
Oli taas taattua Kosotätin tarinointia! Mukava lukea teidän urakasta. Komiaa lanka tulikin. On se harmi, kun nuo lapset tahtoo väsyä työhommissa ;)
;o) siis suutari pysyköön lestissään.
Mukava värjäys kertomus.
Koreita päiviä ja vain vähän kärpäsiä korviin.
Hienot langat niistä tuli marinoista huolimatta:)
Kivasti kirjoitettu. :D Kauniit värit langoissa.
Jokaisella meillä o ne omimmat alueet, mutta hyvinhän se väräys sujui, kun noin hienoja lankoja saitte. Mahtaako poika haluta sukankudontaoppiin seuraavaksi. sitten olisi omavärjäämistä langoista ite tehdyt sukat!
Lähetä kommentti