Oodi Villasukalle.

                                         On villasukka perinne
                                         sen esi-äidit keksi,
                                         jaloillemme lämpimiksi.
                                        
                                         Villat saatiin lampahista
                                          valkeista, mustista ja ruskehista

                                          Hyrisi rukit illoin,
                                          muuttui hahtuvat langoiksi silloin.
                                          Kutoi sukkia mummot, äidit ja tytöt
                                          näin siirtyi meille perinnöt.

                                          Nuriat ja oikiat, hankalatkin silmukat
                                          kavennukset kantapään, monet muutkin
                                          hyvät niksit
                                          opittu on tyttösenä, lettipäänä lapsosena.
                                          Mummot kantoi kudintaan,mukanansa aina
                                          tietä pitkin kulkiessa
                                          kilis puikot  innokkaina,
                                          tuuti lapset, keitti vellit,
                                          sukkapuikot taskussaan.
                                          Laiskaks naista moitittiin,
                                          ilman kudinta jos naapuriin,
                                          hetkeksikin piipahtaa,
                                          uutta mallia katsomaan.

                                         Muuttumaton tuote tää
                                         ikinä ei unhoon jää,
                                         vaik harva enää kehruun taitaa
                                         ei se meitä paljon haittaa,
                                         Kaupasta me saamme lankaa.
                                         kallista ja halpaa.

                                         Modernitkin naiset, kutimensa esiin ottaa
                                         sukkapuikkoin kilinä, iloa ain tuottaa.
                                         Esi-äitein perintöön nykynainen luottaa.

                                         Hellii jalkoja vieläkin villa,
                                         antaa unen ja avittaa
                                         sisintäkin jaksamaan.
                                         Villasukat jalassa on niin kevyt astella.

                                         Siis, siskot sukkia kutomaan ja
                                         perinnettä jatkamaan,
                                         kiertäköön lämpö maailmassa
                                         VILLASUKAN MUODOSSA.

Uusi kranssi,

Tein uuven kranssin ovveen, entine ko alkokii jo kuihtumaa

Täl kertaa käytin röyhytatarii ,viitapajuangervon pitkii punasii kukkii,  ruusuangervoo, erilaisii maksaruohoi,joist osa ol jo kuihtunt ja osa viel nuppuin,  kärsämöö ja nukkajäkkärää, lähikuvist ne näkkyytkii hyväst.

Samal muistelen aamusii tätini hautajaisii, jois pappi puhu ilon ja surun kukkasit,kui ne kummatkii on mei elämäs tärkeit, ilman toist ei oo toistakaa.
Sit hää haasto kui Jumalan käs ei ota meilt pois suruu, kaipaust ja tuskaa, vaa antaakii meil voimaa ja keinot käsitellä niit.
No miun keinot on käsil tekemises,kukkasis.

Pellavasydämen Mervi on liittyny lukijoitten joukkoo, tervetulloo siullekkii, ja ihanaa  lauantai ehtoota kaikille.

Unilääke

Heurekaa!!! Mie oon keksint unilääkkeen, jolla ei oo sivuvaikutuksii ja joho ei jää koukkuu.

Siin ei tarvi laskee lampahii,yks, kaks kolme neljä, kuus, eiko viisi jne.
Ei tarvi syyvä eikä juuva mittää. Ei joogata, eikä mietiskellä. Otetaa vaa kynä ja ristikkolehti, ni kohtsillää  ihminen kuorsaa ja nukkuu viatont lapsen unta.
Kokkeiltu on ja toimii. Monen yön ko jalkoi oikei kolottaa ja kivistää ni nousen ensin venyttelemää noit koipiain ja sit kietasen kylmäkeelipussin jalkateräin päälle, säädän petini hyvvään kulmaa ja alan ratkoo ristikoit.
Ja siint mie sit aamusel issein löyvän istumast, lampun valost, kynä käes ja lasit nenäl. Hyvin nukutti, unetkii tul nähtyy paremmin ko lasiloitten läp niitä kasseli.
Vaik tuol alus sanoin et tähä ei jää koukkuu, ni täst jääp koukkuu, kestää jommosen tovin enne ko saan issein suoraks.

Ylleesä mie selviin näist öisist hommist ihan ilman todistajii, mut eikös ikämies ryökäle, täs yhten iltan, enne ko män ommaa kammariisa, kurkannu miun puolelle ja siel mie kuorasin ko pien porsa, kynä käes.

ja hänel se pien sarvipää siin toisel olkapääl kuiskas jot otappa kuva mammast.
Kauan mie mietin jot näytänkö teil kui meil nukutaa, mut mänköö,siin mie oon umpi unes lasit nenäl.

Suosittelen tätä lääkettä kaikil jotka valvoot  ja miettiit ko uni karkas ja aamu tullee liian nopiast.

Taashaa myö ollaa perjantais, ja aletaa viikonlopun viettoo.
Pitäkää hauska viikonloppu, herkutellaa syksyn antimil ja ulkoillaa, sekä nukkukkaa hyvin.

Pöllöjä täälläkin

Paula-Kristiinan ihanat pöllöt ovat inspiraationa tähä tyynynpäällisee.

Siin hyö istuu nakottavat oksallaa ja laulavat lastenlauluu
"Pöllö istu puussa, ei oo pöllöllä hampaita suussa.."

Pöllöt kiinnitin muutamal pistol tuoho kirpputorit ostamaani valmiisee pällisee, tälviisii ne on sit helppo ottaa irti jos tarvii pestä päällistä, tai kyllästyy kasselemmaa pöllökaartii.

Miun pöllöhulluus sai alkusa siintä ko ikämies muutti aikoinaa meille...... ja hää osti pojan kans miulle äitiinpäivä lahjaks sen ensimmäisen pöllön.

Vähä on tuo keräys vimma laantunt ko yksinkertaisest ei oo tillaa, mut näit pehmosii  virkattui ja neulottui pöllöi voip ain välist tehä.

Tiiättekö työ muute  millanen on pöllön kuutsumis huuto???
No männää pihalle ja huuvetaa oikein lujjaa, jot PÖLLÖ PÖLLÖ, PÖLLÖÖÖÖ!!!!!
Sit vaa vuotetaa jot kuka tulloo.

Ikämiehen sukat valmistu sit vihdoinkii

ihan vaa tavalliset saapassukat, hää ko ei välitä niist koristuksist.

Ompelin mie viel issellein mustan kauhtanan,(mekon) mut ei siin oo mittää näyttämist, iso musta vaate, jota ei voi parraal taholkaa sannoo komiaks, mut tehty on.

Kiitos taas kommenteist ja tääl piipahtamisest.
Mukavaa loppu päivää.

Koktaili

Eiline keittely siirtykii pääkivun takia illaks jolloin keittelin "raittiin värjärin koktailin"
Laitoin kiehumaan

ämpärillisen pihlajanmarjoi,toisen ajuruohoo, ja kolmannen sananjalkoi, annoin kiehuu kunnoll ja sit viel muhia yön yl.
Aamusel padassa ol ihanan oranssinruskiaa lientä, lähinnä ehkä siman värist.
Siilasin sen ja 200 krammaa jukolanpoikain luonnonvalkiaa lankaa muuttu, alunan avul

vaalian ruskiaks.
Lankoin värjäytyes, mie jahtasin kameral perhosii.
Neitoperhosii ol kukkapenkis nois valkoalpeis, mut aina ko pääsin kameran kans lähelle ni huis vaa ja perhone lens pois. Mut kärsivällisyys palkittii viimein.

Kaunis värikäs neitoperhonen.
Nyt alkaatkii perhoskasvit kukkimaa, nauhukset,päivänhatut,ja nuo valkoalpit. Oon ihan tarkotuksel keränt näit syyskesän kukkijoit, perhosii varte.

Ja tykkää kimalaisetkii niis vierailla.

Mukavaa loppupäivää.

Bavaria

Viikonloppun tek miel tehä jottai uutta, ko joskus kyllöötää tehä ain sammaa ja
saaap siirrettyy  sitä ikämiehen sukkarojektii kauemmaks, eihää hänel viel varpait palele.

No löysin mukavan näköist virkkaust nimeltää bavaria, ja kokkeilemmaa tuota pit käyvä.
Niiko tiiättä ,et mie en tajjuu niist kirjoitetuist ohjeist mittää ni kuvii sit essin jois voisin tihrustaa,
löysinkii hyvät kuvalliset ohjeet ,sattumansoppa blogist. Kiitoksii vaa hänel.

Ensin harjottelin villalangal sellasen patalapun verran, jotta kekkasin tekniikan.

Seuraavaks virkkasin tennesest  tyynynpäällisen. Ompelin sen pienil pistoil kii ihan tavallisee valkosee sohvatyynyy, nuo värit soppiit hyvin miun kammarii.
Tää bavaria on aika metkaa tehä, koha ensin sen jujun kekkaa. Mut tuskin mie toiste ruppeen  tekemää, koha nyt kokkeilin. Vaik vannomatta paras.

Ihmisen pittää olla ain sen verran utelias jot uskaltaa hypätä pois niist totutuist urist ja kokkeilla uuttakii, sit on taas mukava palat niitte ikämiesten sukkiin parrii, tännää ne on saatava valmiiks.

Oikein mukavaa alkanutta viikko, opettajil, avustajil ja lapsukaisille iloo ja riemuu kouluvuotee.

Taijan lähtee takapihalle keittelee...

Syksyä ilmassa

Tännää ulkon tuoksuu jo syksyl, kypsyväl viljal ,sekä sellaselle raikkaalle.
Niiko ain enne ko kouluu pit lähtiä.
Nää syksyn tuoksut ja tunnelmat sai miut tekemää ovvee kranssin.

Ei tuo kauvaa kestä ,eikä oo tarkotuskaa, koha nyt pyhän yl näyttää nätilt.
Siin on pajupohjalle sijottu  heinää, ohrantähkii, kultapiiskuu, tähtikukka, sijankärsämöö,nii kukkapenkist ko ojan pientareelt, minttuukii laitoin joukkoo ja pihlajanmarjat korvaat rusetin.

Täs lähikuva yhest kohtaa.

Mie tykkään kranssiloitten sitomisest, siin miel leppää ko sittoo kimppui kii, ja saap ihan vappaast hullutella kasvien ja värien kans.
Koht joku kyssyy ja miettii jot  mite ihmees tuo tehhää no, otetaa ykskesäst pajun oksaa ja kiepautetaa se ympyräks

Ylleesä ne kestäät ihan ilman sitomisii yhes, mut jos ajatuksen on tehä paksumap pohja ja kuivattaa se  kuivakukka töitten pohjaks ,ni sit kannatta sittoo pajut vaik matonkutteel tiukast yhtee.
Seuraavaks tehää pienii kimppuloit, ylleesä silviisii jot pitkät kasvit alle, niiko miul nyt nuo heinät, ja lyhyet ettee, sit ne sijotaa tuoho rinkulaa silviisii et ensin keskel, sit oikialle ja sit vasemmalle jne..

Täs näättä kui ne tulloot. Ne sijotaa sit vier vieree tiukast kii tuollasel ohuel rautalangal, käyp siihe muukii rihma, mut miust tuo kukkalanka on parast.

Täl samal tekniikal voip sit sittoo havuist kranssiloit jouluks.
Mie oon oopint tään jo lapsen, ko mummoin tään taijon miulle opetti, hää ko ol käyny siel Säkkijärvel sellasen kurssin jos opetettii tekemää hautaseppeleit, ja ain hää sellasen sitokii jos hautajaisii oltii mänös.

Jatketaa viikonlopun vietoo, siotaa seppeleit ja iloitaa.

Toivotelen Birgittan ja Smingelinen tervetulleeks lukijoitten joukkoo ja  kiittelen kommenteist.