sunnuntai 19. elokuuta 2012

Oodi Villasukalle.


                                         On villasukka perinne
                                         sen esi-äidit keksi,
                                         jaloillemme lämpimiksi.
                                        
                                         Villat saatiin lampahista
                                          valkeista, mustista ja ruskehista


                                          Hyrisi rukit illoin,
                                          muuttui hahtuvat langoiksi silloin.
                                          Kutoi sukkia mummot, äidit ja tytöt
                                          näin siirtyi meille perinnöt.

                                          Nuriat ja oikiat, hankalatkin silmukat
                                          kavennukset kantapään, monet muutkin
                                          hyvät niksit
                                          opittu on tyttösenä, lettipäänä lapsosena.
                                          Mummot kantoi kudintaan,mukanansa aina
                                          tietä pitkin kulkiessa
                                          kilis puikot  innokkaina,
                                          tuuti lapset, keitti vellit,
                                          sukkapuikot taskussaan.
                                          Laiskaks naista moitittiin,
                                          ilman kudinta jos naapuriin,
                                          hetkeksikin piipahtaa,
                                          uutta mallia katsomaan.


                                         Muuttumaton tuote tää
                                         ikinä ei unhoon jää,
                                         vaik harva enää kehruun taitaa
                                         ei se meitä paljon haittaa,
                                         Kaupasta me saamme lankaa.
                                         kallista ja halpaa.

                                         Modernitkin naiset, kutimensa esiin ottaa
                                         sukkapuikkoin kilinä, iloa ain tuottaa.
                                         Esi-äitein perintöön nykynainen luottaa.

                                         Hellii jalkoja vieläkin villa,
                                         antaa unen ja avittaa
                                         sisintäkin jaksamaan.
                                         Villasukat jalassa on niin kevyt astella.

                                         Siis, siskot sukkia kutomaan ja
                                         perinnettä jatkamaan,
                                         kiertäköön lämpö maailmassa
                                         VILLASUKAN MUODOSSA.






11 kommenttia:

Daisy kirjoitti...

Paremmin ei voisi asiaa ilmaista. Kiitos.

Anneli 2 kirjoitti...

Siinä se: niin kauniisti runoiltu totuus villasukista.

Mitä tästä opimme: käsityöt on hyvä harrastus - sitä vaalikaamme.

ArmiL kirjoitti...

Mukava runonen, totuus villasukista. Ilman villasukkia emme tulisi toimeen!!

Anneli kirjoitti...

Upeita sukkasia !
Ja noin mahtavan runon kera.
Oikeastaan odotankin aina, että runoilet :))

margsan kirjoitti...

Ihanaa lukea taas niin todeksi koetusta aiheesta! ja noin
upealla tavalla....

Riitta Sinikka kirjoitti...

Hurraat villasukille!!

Ninni kirjoitti...

Mahtava runo täynnä kauniita villasukkia!

Smirgeline kirjoitti...

Ihastuttava oodi villasukille.

anne kirjoitti...

Tervehdys! Liityin jäseneksi, kun kiinnosti sinunkin tekeleet. Lahjakas olet! Etsiskelin blogistasi oletko virkannut mattoja, mutta en löytäny. Ois mulla semmonenkin haaveissa, mut en osaa virkata. Kiva blogi!
T. anne, kaupunginlaidalla6.blogspot.com

Heleena kirjoitti...

Ihana ja koskettava runo! Kauniita sukkia on siellä valmiina ja syksyn Sukkasatokin kohta alkaa....

Tumppi kirjoitti...

Tätä on suomalaisuus :)