Puu astioit

Nyt on sellain tilanne jottahaa miul ei oo mittää valmista kästyötä teille näyttää.
Alullaa on liivi, ja uus peitto, ja parit sukat, taisin vähä ahnehtii..... kaulahuiviikii suunnittelen...

Mut nyt onkii sit hyvä tillaisuus esitellä appein tekemii astioit.

Hää näit talvisi ain askartellee, ja mie saan ain jouluks hänelt uuven ihana astian.
Nuo on kaik sit ihan käytös, leipävatein, hetelmäkulhoin jne.
Seuraava onkii sit vanha

Kyl työ näätte ihan oikein,vuosluku on 1740, eikä tää oo mikkää virhe. Nii ja tilauksest saap vielkii vanhempii..
Tottuutta on sen verran että tuo astia on tehty vanhan aitan lattialauvast, ja aitta ol rakennettu 1740.

Appein ei oo ikinä saant mittää koulutust näije tekemissee, lapsen ja nuorukaisen on kassont ku hänen isä näit tek ja nyt hää sit tekkee.
Kaik kauhat ja lastatkii mie saan hänelt.

Lopuks huumorii, Leipur Liisaa ja suutar Runttinen

Mukavaa tiistait sää on vähä oikullinen mut sekkaa vaa, pannaa hyvin päälle ni taretaa eikä kastuta.
Kiitoksii taas kommenteist.

Par purnukkaa

Purnukan päällystäminen jatkuu.Nyt vuoros ronningholmin punaset hillopurkit.

Tälkertaa teinkii vähä erilaisii, koristuksen ol nauhoi ja nappei.

Sinisen purnukan kans mennee uusiks ko se män liimaus  vaihees vähä vinnoo, mut en het raaskint käyvä sitä repimää ja korjaamaa.
Toises mie säilytän nappei toises nauhoi.Helppo muistaa kummas purnukas ne on.

Alotellaa huomen taas uutta viikkoo, jaksamisii jokkaiselle teille sinne ommaan arkeenne.

Kiitoksii kommenteist,niit ol taas runsaast.

Pannun alunen

Tää seuraava työ syntyi ihan vahingos. Mie ain virkkailen aikamiespojalle lankakerän lopuist sellasii pitkii nyörei, joit hää tykkää käyttää vyönää.
Nii nytkii tein ko hää käi koton.Saatuvaa valmiin nyörin ni hää pyörittel sitä kerälle ja hihkas.
"äet tuu kassoo mie keksin siulle jottain.Täähää käyp vaik pannunaluset"

Aikani ko asiaa mietin ni siinhää olkii järkee.Joten virkkasin yli 800 ketjusilmukkaa ja sit virkkasin kolme kerrost erivärisil langanpätkil. Kiersin nyörii tiukalle rullalle ja ompelin ain sivust kii edellissee kerroksee.

Tälläin alunen siint sit tul. Viimeeks viel tikkasin muutaman kerran läpi joka kohast jotta alunen varmast kestää kasas. Se on tanakka ko huovast tehty.
Mukava pien välityö ja hyvä konsti tuhota langan loppui.
Mitä isomman alusen halluu ni sitä pitemp pittää nyörist tehä.

Viikonloppu on taas alkamas, nautitaa taas syksysest luonnost, ja leivotaa omenapiirakkaa, tunnelmoijaa kynttilän valos ja eletää sovus.

Valmis peitto.

Tääkii on näit viime viikonvaihteen hommii. Sain sen aikamiespojan peiton vihdoinkii kasattuu, hää isse ko halus laittaa ne lappuset mieleisee järjestyksee.

Tälläin se nyt on. Reunoihi virkkasin neljä kerrost kiinteit silmukoit sil kiventieral värjäämälläni langal.Peitos on  tän kesän väräyksii ja niit Maahiskalt saamii lankoi. Se painaa hiukan yl kilon ja lappusii on kolmekymment.

Aikamiespoika ol mielissää viiletti ihan huviksee pitkin pihhaa peitto harteil ja mie sain ko sainkii napattuu kuvan.

Ihanat aurinkoiset syyspäivät houkuttel laittamaa portaille uusii kukkasii, nää kaik kestäät pient pakkastakkii, paitsi tuo kurpitsa.
Tännää pittää kerätä männyn käpyi joulusii juttui varte, ko joulu tullee ain yllättäen ja kävyt on sillo lumen alla, tänä vuon oon viisaamp.

Oikei mukavaa torstait teil kaikil, kiitoksii kommenteist ne ol taas nii mahottoman mukavii.
Rohkeest vaa kommentoimaa.

Menopeli

Ikämies käi viikonvaihtees kotpuolessaan, kassomas sukuaa ja toi miulle tulijaisii..
tälläsen komian ajokin

Anoppi on sil potkutellu vuosii, mut nyt hää ei ennää kykene, ni mie sit sain sen niiko peruiks.
Tännää on ensimmäinen kilometrin lenkki tehty ja kyl käi kuntoilust. Syke nous ja hik lens.
Tuo on siit hyvä ko sil pystyy mänemää pitkin hiekkasikii teit just tuon ison etupyörän takkii.
Jottai tuunaust mie siihe kyl aijon laittaa, vaik tupsut roikkuu tangost..

Lopuksi kuvasarja :                       MUMMO JA MOPO

nyt lähetää

 

otetaa vauhtii

 

voi jee ko on lustii.
 

Tälläst meil tännää.

 

Nyt teit lukijoit onkii jo 37 ko ViljaMia on liittyny porukkaa, tervetulloo hänellekkii.

Voi ,voi

Etteisen nurkas on seissy vanha Säkkijärveläinen pystykirnu.
Pappa sen on aikonaa kannaksel tehny joskus 1920 luvul , evakkoreissunkii tuo kirnu kesti, mäntä siint on vaa hävint.

Mie oon sen jo tyttösenä saant, aluks se ol punanen ja vanteet mustat ko mummo sano jot siin pittää olla karjalan värit, ko se on sielt asti tänne tult.
Välil mie maalasin sen ruskiaks, sit siniseks, ja sillo pinta rokahti, tul laitettuu väärää laatuu toise maalin pääl. Mut siihe aikaa tuo rokahtanu pintahaa olkii muotii, no nyt kirnu on sit, valkia.

 

Siin säilytettää ihan arkisest satteenvarjoi.
Mut aatelkaa kui työläst on enneaikaa olt kirnuuminen tuollases kirnus,mäntää on nosteltu ylös ja alas
aika monta kertaa enne ko voi on olt valmist ja päätynt suolattuna komiaa purnukkaa, ruokakomeron hyllylle.

Nyt myö haetaa voipaketti kaupast eikä mielee tuu ajatustakaa siint mite se sinne on päätynt.
Muute mie oon lapsen kirnunt sellasel kirnul jota kammest veivattii .

Sit pihamaalt.
Muistatte ko kevvääl melskasin siint kui hiiret söi kärhöin versoi, no kai siint ol hyötyy ku viinikärhö villiinty.Se kietoutuu yli kaks metrisee tuijaa ja nii täynnä kukkii jottahaa.

Alotettaa taas uus viikko, miel pirteenä ja ilosena. Eletää sovus kaikkiin kans ja muistetaa toisiimme iltarukoukses.
Anun mie toivottelen tervetulleeks lukijoitten joukkoon.

Tunnustus ja uus ilme

Sain Kudonnasta kortteihin Riikalta tämmöisen tunnustuksen. Kiitos.

Mie taas puolestain heitän tään etteenpäin seuraaviin bloggeihin:
Kaupungin laidalla, Kuunlilja piha, Kätevä emäntä, Kästyöimmeisen tekeleet, Maalla on mukavaa.

Näije ohjeitten mukkaan pitää teijän sit toimii, vaik en oo varma mäniks nää miultakaa oikee, vaik tuo miun mikrotukihenkilö istuukii tuos vieres (aikamiespoika).

Tunnustuksen säännöt ovat:

1. Kiitä linkin kera blokkaajaa, jolta sait sen

2. Anna tunnustus (5) suosikkiblogillesi ja kerro heille siitä

3. Kopio Postitlapun kuva ja liitä blogiisi

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta vaikka se onkin kerrottu vain Post it -lapulla ja toivo, että lempiblokkaajasi jakavat sen eteenpäin

 

Täst oppukuvast piti tulla miun bloggii uus tausta, mut nää tekniset jutut estikii sen laittamisen, mut tuo kätevä poikain autto minnuu tekemää,  ihan uuven ja ilosen syksysen blogin.

Tän myötä oikei mukavaa alkavaa syyskuuta, mie lähen herkuttelemaa aikamiespojan keitoksii.