Vanhat rouvat vappaalla

Otsikko jo viitaakii et eile pantii parraat päälle ja hypättii pirssii. Käin hyvän ystäväin kans tutustumas naapur kaupungin uutee kauppakeskuksee. Hieno ol, kahes kerrokses kauppoi ja ruokapaikkoi, mut kuitenkii aika tavallinen, eikä yhtää kunnon sisustuskauppaa, eikä kangaskauppaa, lankakaupoist nyt puhumattakaa. Mut hyvvää ruokaa myö siel syötii.

Tää kassillinen jäi ainovaks ostokses,

sisältö paljastuu sit ko saan ajtuksein valmiiks töiks.

Loput ostokset tehtiikii sit kaupungin kävelykadun varrel olevast ihanast putiikist,

löysin keittiöö tälläsen härvelin, ikämies aamusel ripusti sen puuhellan yläpuolelle roikkumaa,

                                                       sama tunnelma valoil

Ja nää pienet rosopintaset keramiikka sydämet ol ihan pakko ostaa , ne on ihanii.

Käytii enne kottii lähtöö nautiskelemas viel oikei hyväst saijust ja paakelsseist kahvilas, joka nimeks miun ystäväin luk napa-antura. Mie nauroin veet silmis ja pöksyis, ihmiset kasso kavul minnuu pitkää ko  hirnuin tuota napa-anturaa, paikkakuntalaisethaa arvaat mikä kahvila ol kyssees.

Kotimatkal pirssis istu kaks uupunutta rouvaa, mie taisin jopa vähä torkahtaakii, mut ai ko meil ol lustii.

Pittää sen verran selittää, jos joku ihmettellee et mie vaa pirssil ajelen, ni miul on SOTE- kortti jol pääsee linjurin hinnoil naapurkuntii.
Miult ko on omal autol ajo kielletty ,vahvan kipulääkityksen takia.

Oikein mukavaa torstait teil kaikil mukavil lukijoil ja kiitoksii taas ihanist kommenteist.

Hupsuttelua

Se on sit Ligakuu(lokakuu), molemmat nimet kertoot hyvin jotta kuraseen aikaa kohti mennää, mut ei ihan onneks vielä.

Näit seuraavii hupsutksii tehes on mieles pyörint koko ajan ukkini miul opettama loru.

                                                             Pikkunen piimäenkeli
                                                             navetassa lenteli
                                                             sonnin kanssa tappeli
                                                             vasikoita hännästä nakkeli.

Nää on kyl rauhallisii enkeleit, eikä heil tulis mieleekää nakella Mielikkii pitkin navettaa.

Ruskean mekko on niit omavärjäämii ja sininen on Veera nimist agryyli lankaa.

Siivet taivuttelin rautalangast jotka sit päällystin villalangal.
Tälläsii hupsutuksii tälkertaa.

Kiitos taas mukavist kommenteist, on aina ilo lukia tei kommentei, ne tekkee täst blogin pidost mukavaa, iha ko myö haasteltas.
Iloist Ligakuuta teil kaikil, toivotaa kuulait syys ilmoi, satteet sai jo riittää.
Hämystellää ja tunnelmoijaa tuvas,villasukat jals ja tee/kohvi kuppi käes.

Keittiö haaste

Mäntylän mummi heitti miulle hauskan haasteen, pittää kertoo omast keittiöst sanoin ja kuvin.

Meil on iso keittiö, sellaset 25 neliöö, isomp ko miun ensimmäinen oma asunto.

Siin saap mukavast liikuntaa, ko kävelee hellat jääkaapille ja jääkaapilt tiskipöyvälle.
Keittiös on kaks asiaa joist en ikän luovu, toine on kiikkustuloi, miun valtaistuin ja toinen

tuos vasemmal oleva vanha tamminen jugendtyylin astiakaappi,siihe mahtuut astiat hyvin ja miun liemikulhot ovat mukavast esillä.
Maalaistalo ko tää on ni keittiöst löytyy

                                                                   puuhella

                                                             sekä leivinuuni
Molemmat on talvisee aikaa ihan jokapäiväses käytös, leivinuunis haudutettaa ruokii, uunpuuroo ja potaattilaatikkoo. Leipää en enää leivo ko selkä ei tykkää siint taikinan teost.

Kellokii löytyy seinält, mut aikaa siint on ihan turha kassoo , siel säilytettä kynii ja laskui.

Tälläsenää mei keittiö  on viel muutaman vuuven, jahka saahaa vihdoin se kunnallisteknikka ni jouvutaa tekke uusi viemär juttui ni samal sit pannaa remonttii koko keittiö.

Heitän tään haasten teil kaikl, kuka vaa halluu sitä jatkaa, ni ois mukava nähä toistenkii keittiöit.

Hertta Harlekiini

Mite nää viikot hujahtaat nii lopen sukkelaa, tuntuu ettei saa mittää aikaseks, ei ainakaa  mittää järkevää, eikä varsinkaa jos sitä vaa nukkeloit ompelee.

Tää pää kuuluu neiti Hertta Harlekiinille, joka sai alkusa tän aamun neronleimauksest, tai kahelin kohtauksest, ihan kui vaa.Miul on (jätin tarkotuksel kuvaamatta) sellain räsynykke enkel, liekö se niit Tilda juttui en tiiä, mut oon sitä kasselt ja aatelt jotta kyl miekii tuollasen ossaan tehä.
Ai ko ihmisen pittää ollaa kahel ko tuollasii aatteloo,no aamul sit kaivoin kankaat ja koneen.
Ei miul mittää kaavoja ol,koha leikkasin ja kasasin ja täs tulos.

Käsien kans ol hiukan hankaluuksii, mut ko muutaman kerran niit pyörittelin ni sit asettuit.
Hertan hame on kasattu  neljäst vanhast silkki kravaatist, niit kerran kirpparilt ostin ison kasan, ko olliit halpoi.
Hertta istuskelee nyt korituolis, ja ain ko hänt kassoo tullee hyvä miel, jotenkii vaa hykeryttää.

Hykerrellää koko viikonloppu kuka mistäkii. Ollaa rohkeit ja heittäyvyttää uusii haasteisii ja kokkeillaa vaik nuken ompeluu.
Tervetulloo Jaana mukkaa  lukijoihi,kiva ko löysit tänne.

Koristeluu

Taas tul tehtyy löytöi tuol navetan puolel. Sil ol sellain puusta tehty lapio.
Ikämies sano jot sil on enne lapioitu viljaa laarist.
Miust se ol nii nätti et ujuttelin sen hiljaksee sisälle,

pesin sen puhtaaks ja ripustin silkkinauhalla etteisen seinälle. Kaveriks ripustin vieree vanhan ruostuneen rikkakihvelin. Vaik ikämies koittikii selittää ettei kukkaa muukaa ,laita lapioit seinälle roikkumaa, ja jottai muutakii hää mumis mahottomast naisest, ni siin ne nyt on ja pyssyyt  ainakii jonkun aikaa.

Muistattekos sen miun kevväisen taivasikkunan, no nyt ko miun ikonit onkii hyllys ni se ikkunanpoka
siirty kans etteisee.

Etteisen seinäl on olt sellain iso ilmotustaulu, joho on olt helppo laittaa erilaisii koristuksii. Nyt päällystin sen sil samal tapetil josta tein sen paperinkeräys kassin.
Viel toinen niist heisiangervo kransseist kehyksii ja nättii tul.
Aika hyvin täs kranssis on värit säilynt, pähkinät kypsyyt paikoillee ja marjat kuivaat kurttusiks.
Ulko-oves oleva kranssi on jo ihan ruskia.

Tännää oon ihastellu kurkii, tuos pelloil niit on olt sellain 58 kappaleen parvi syömäs, ain välil lentäät kierroksii peltoin yllä ja huutaat komiast.
Mut ko yritin hiipii kameran kans likkeemmäs, ni sillo ne läks ja kuva jäi saamatta.

Mukavaa keskiviikon iltapäivää kaikille.

Viimiset värit

Lauantaina värjäsin viimosen kerran.
Keittelin paatsaman ja koiranheijen marjoista keittoo. Kumpastakkii ol reilu kupillinen.
Lankoikii ol vaa 150 rammaa. Ripottelin alunapurkin pohjat liemee,

ja väriks tul tälläst metkaa sinisen vihriää.

Eile sit virkkasin siint hauskat kipparakärkiset tossut

Täl mallil tehtyi on mones blogis näytil, mie vaa jätin tuost eest ne ruusut pois,ko jotenkii ne ei oikei
sopineet tyylii. Mieluusti laittasin pienet tiut kärkii, mut sit ikämies kuulis mies mie hiipailen.

Nyt on sit miun värjäykset tält kauelt tehty, en ennää tarkene lotrata tuol ulkoon noije kylmiin vesilöitten kans, nytkii tul vähä flunssanen olo ja kässii pakottaa.
Mukavaa tää on olt ja taatust het kevvääl alkaa taas pata porisemmaa.

Kiitoksii ihanist kommenteist ja rohkasuist tuos liivi jutust.
Ja  Enkulin toivottelen tervetulleeks lukijoitten joukkoo.

Jatketaa viikkoo ilosin mielin, toisiimme tukien ja kannustaen, levitettää illoo ympärillemme ja eletää sovus kaikkiien kans.
Muistetaa Vapahtajan sanat, " Rakasta lähimmäistäsi kuin itseäsi."

Yhteishyvä.

Jo on keli,sattaa ko saavist ja kosteus hiipii nurkist sissää.
Uunis lekkovaa valkia ja lämmittää mukavast samoin  harteit lämmittää isse värjätyist langoist
virkattu liivi.

Ikänä en oo enne liivii virkant enkä toista kertaa virkkaa, ol se nii kimuranttii hommaa, purkasin ja tein, kiukkusin ja mäkätin, mut sisul sain sen valmiiks ja sit siint mokomast tulkii liian iso, vaik kui olin mitant ja laskent. Miul ol kankaast tehty liivi mallina.

Niiko näätte,  ni männee eest vähä liikaa päällekkäin, mut en kyl ala purkamaa ja pienetämmää.
Ko harmittelin tätä munausta, ni ikämies nappas liivin päällee ja tuumas "jot älä sie mamma sure, tästäähää tul yhteishyvä" niipä myö sit pietää tätä vuoroo, niiko nuoren niit yksii samettihousui.

Harjottelin sitä kollaasin tekkoo, ja se olkii yllättävän helppoo,ko Littlebigthingsin blogis ol selkiät  ohjeet.Hää laitto alulle sen  kymmenen kuvaa kesään, haasteen.

Täst ossaamisest oo oikiastaa vähä ylpiäkkii ko, tähäasti oon ain turvant aikamiespojan appuu ja nyt sit tein yksiksee.

Jatketaa satteisen sapatin pittoo, ja aletaa hiljallee valmistummaa arkisee aherruksee.
Mie kiittelen taas mukavist kommenteist.