Haaste kuva

No nii nyt sit ollaa taas siin vaihees kuukautta ko laitetaa näytille se ikkuna kuva.
Sehää kuuluu siihe 10 kuvaa kessään haasteesee.
Tältä maisema näyttää nyt 16.10

                                             ja vähä oikialle päin tältä

Taustan pähkinäpensais on viel vähä lehtii, kukkapenkit on jo siivottu ja syksyn ankeus alkaa hiipiiä essiin. Mut laitan viel yhen yksityiskohan, vaikka se ei ikkunasta näykkää, mut ko se on nii nätti , viinikärhön kukka on mänt pienen katajan latvaa.

Tää on sellain joulusypressi/katja joit joulun aikaa myyvää kukka asetelmis ja eriksee, oon saant tään neljä jouluu sitte, pidin sitä joulun jälkee kuistil, ja kevvääl istutin ihan kokkeeks maahan, hyvin se on siin kasvant , mut taitaa olla pakko siirtää muuvalle, on nääs liian likkeel tuijaa ja vieres kasvaa puksipuu, hyvin sekkii on ulkon talvehtinu jo monta vuotta.

Millasiihan kuvii työ toiset ootte ikkunastanne tännää napanneet, pittää illal tulla kassomaa,
mukavaa kuvauspäivää kaille.

Sormet puikkoina

Kaikkii hullutuksii pittää ain olla avoin kokkeilemmaa, kute nyt tätä sormil neulomistakkii.
Yhe illa istuin tietokonneen ääres ja kasselin videolt kui sitä nyt sit sormil neulotaa, hauskaahaa tää homma olkii.

Tälläst löysää verkkoo mie sain aikaseks, oikei paksust langast nimeltä  Bravo Big Color  .
No enhää mie tuost mittää kalaverkkoo tehny vaa huivihaa siint sit loppuin lopuks muotoutu

 Oikein mukava huvi siint  tulkii, lankaa men hiukan yl 100 rammaa, ja viel jäikii mukava nyssäkkä jälel, ko tuos keräs lankaa ol 200 rammaa.         

 

kuvan kans ol sit hankaluuksii, ko ei millää meinant asettuu paikoillee.

                                  
Tervetulloo Villaviidakon Emma lukijoitten joukkoo.
Teit lukijoit on jo 48.
Uusii kommenttien jättäjikii on tult, mukavaa ko kirjotelitte, tulkaa toistekkii ja kiitoksii kaikille ihanist, ilosist ja kannustavist,  kommenteist, niist mie saan voimaa jatkaa tätä kirjuttelemist.

Oikein iloist viikkoo teil jokkaiselle ko tääl käytte, jaksetaa alkavast kaamoksest huolimatta levittää ystävällisyyttä ja illoo etteenpäin.

Leppoisaa lauantaita

Vielä tää tauti vaa kaihertaa, ääni elleenkii poissa, ikämies taitaa nauttii, ko vaimo nalkuttaa nyt kirjelapulla:)
Tuli räiskyvää kammarin uunis, ja pellolla on hirvimiehet passissa, jote ulos ei oo asiaa.

Tässä toipuessa neuloin polvisukat nuorimmalle kummitytölle, kaikist oma värjätyist langoist.
Nimesin nää  syksyseks pihlajaks.

Näist tul kirjavuuvestaa huolimatta mukavan näköset, toivottavasti tyttö tykkää.
Kyl nois ol sit päättelemist, tunti män enneko kaik langanpäät ol pujoteltu piiloo.
Varrella on pittuutta 31senttii ja terän koko on siin 40, kamalan iso jalkasii nää miun risttyttöset.
Valkosii sukkii ihastu sit vanhin risttyttö, pittää sit neuloo issellee uuvet kirkkosukat.

 

Oikei lempiät lauvantai saunan löylyt teil jokkaisel, annetaa saunan lämmön ja hiljasuuven hoitaa mei roppaa ja mielt. Jaksetaa sit taas arkena pakertaa kukin omal paikallaa.

Yllätys

Koin tännää tosi ,tosi, ison yllätyksen, sain  paksun kirjeen ja siellä olkii sit

                                                    uppee Camee rintaneula.

Sain sen perinnöks elokuussa tuonilmasii siirtyneeltä tädiltäin. Oon niin onnellinen
jotta itken ja nauran yhtaikaa.  Mie muistan kuinka tädil ol aina juhlis tuo koru mekon rintapieles
ja mie sitä ihhailin, miust se ol ja on vielkii ,nii hieno ko kuningattaren kuva.


                                                    Sit teemaa liittyen , juhlasukat

Valkiat polvisukat, neulottu Jukolanpoikain luonnonvalkiast, lankaa men vähä yl 100 rammaa.
Varres ihan yksinkertain reikäkuvio. Koko on siin 39-40.

Yllätyksellist torstait kaikille.

Pajun taivuttelua

Olo alkaa helpottua, ääni vaan rupiaa muistuttammaa variksen karaakuntaa, kraak..
Kiitoksii teil paranemisen toivotuksist ja kaikist ihanist kommenteist.

Sit tän päivän juttuun..
tuol pellon ojas on kasvant tosi suoraa ja ohutta pajuu, kerkesin enne suurii satteit niit leikata ison nivaskan.  Niist sit taivuttelin kaks kranssipohjaa

                                                  ensin tehhää rinkula

                                                sit käyvää kiertämää pajun vitaksii rinkulaan,

                   kerros kerrokselt rinkula paksunee. Vitaksii voip olla vaik kolmekii yhtaikaa
                   kierrettävänä. Ain jatketaa, siint mihi eelliset loppu, ja jos vitakset päättyyt ohuuen
                   päähä, ni alotettaa seuraava kans ohuel, jos taas loppu paksunpaa ni sit aletaa sillä.
                   Sen alotus pään ko taivuttaa rinkulan sisäpuolelt nii että pää tulloo ulkoreunast yli, ni
                   vitakset kestäät hyvin paikoillaa ,kasso ensimäisest kuvast.
                   Lopuks leikataa kaik törröttävät vitaksien päät leikkuril tasaseks.

                   Näist voip tehä nii paksui ko haluvaa. Nää kannattaa kuivattaa hittaast etteivät kuivuessaa
                   menetä muotovaa, voip myös kiertää kranssin tiukast matonkuteel tai sukkahousul , ni se
                   pyssyy kuivuessaa hyvin kasas ja muodos.
                 
                  Mie käytän näit pohjina ko teen kranssiloit ,mut voip niit käyttää ihan tuollasennaakii
                  Laitetaa nätti rusetti  ja sit ovee tai seinäl.

                                                 Täs kollaasi miun vanhoist kransseist

         
             

                                           Oikei iloist keskiviikkoo satteist huolimatta.

Sukkia siellä ja täällä

Flunssa mokoma heitti petiin, viikonloppu meni niiskuttaessa ja aivastellessa, ja sama tuntuu jatkuvan vielä tänäänkin.

Muutamat sukat oon saanu pääteltyy,

nää on tehty omavärjätyist,koko on jottain 37-38 paikkeil, sinne joulupukin konttiin taitavat joutuu noijen mustiin kanssa

jotka neuloin Novitan nostalgiast  ja viirut taitaa olla jukolanpoikain jämiä. Naisten kokkoo nääkii.

Lopuks sit oikiat murheenkryynit. Ikämies näki näijen kuvan lehes ja esitti miulle kainon pyynnön saaha isellee tuollaset. Mie ko oon helpost ympär puhuttavaa  sorttia ni lupasin.
Ai jotta olin kaheli, lehen ohje ol ohuelle langalle, mut ikämies tahto just noist isse värjätyist, siin sit
laskin silmukoit ja kokkeilin , kokkeilin ja laskin. Kaks hirvee sain mahtuu neljän sijast.
Mies on tyytyväinen sukkiisa, mut mie en. Onneks kuvas ei näy pinnan epätasasuus.
Sen täst kyl opin et miun ympär puhumissee tarvitaa muutakii ko kuppi saijuu ja hyvä pulla.

Oikein hyvää alkavaa viikkoo teil kaikille, toivon jotta pysytte terveenä.

Uus peitto

Nyt se on vihdoinkii valmis, tarkotan sitä harmaan valkiaa peittoo jota oon virkant oikee urakal.

Lankana ol Jukolan poikain vaalian harmaa ja luonnon valkia.Lankaa män sellasen kilon verran.
Yhen ruuvun koko on 24 sentii kertaa 24 sentti ja niit on 24 kappaletta. Reunoihi virkkasin kaks kerrost kiinteit silmukoit ja koko peiton ympär,harmaal viel kaks kerrost kiinteit .

Peitto on viel höyry käsitellyy vailla.
Nyt piän kyl tauon näitte peittoin teos, kolme riittää, kassotaa sit ens vuonna.

Nää lovikkat sain pääteltyy, löysin Anttilast kerran muutaman kerän näin uppeeta Puro lankaa, harmi ko ei olt enenpää.

Nyt sattaa ko saavist, ja tuulee, puist lentää lehtii ihan urakal.
On ihana kääriintyy uutee peittoo nautiskella saijuu ja suklaatii, lukia tei toisten ihanii blogei ja hykerellä  kommenteist joit kirjotitte edellissee juttuu.

Nauttikaa viikonloppuna kaikest ihanast jota elämäänne ootte saaneet.