Nyöritystä

Myöhää kaik ollaa jossain vaihees tehty tälläsii nyörilöit. Näithää pittää pyörittää kaks ihmist,

emäntä ja se kiukkuin isäntä, jolla ois muutakii tekemist ko jonnijoutavii lankoi kiertää vasempaa, vai oliks tää nyt oikiaa.
Mut nyt nuo ajat on sit joutaneet unholaa ja isännät saavat männä ommii hommii, sillä kassokaas  ko konneetkii on keksitty.
Otetaa vaa sielt tuvan kaapist se sähkövispilä,

sijotaa langat siihe ja lankoi toinepää  kiinnitettää vaikkapa oven kahvaa ja sit vaa kone hurisemmaa

ja nii tuo lanka männöö kierteelle. Ja sit vaa toimitaa niiko ennekii, eli pannaa nyöripäät yhtee ja siin on sit taas uutta komiaa nyörii.
Mie oon täl netist löytämälläin konstil tehny monta kertaa nyörilöit ja hyvää tulloo.
Mihi mie sit nuit nyörilöit oon tarvint , no näihi pussukoihi tietenkii.

Tekasin kaks kästyöpussukkaa Tove Fevangin kirjast (Virkkaa ja koukkua kaunista) olevan ohjeen mukkaa. Mie vaa laitoin pohjalle napakan pahvin, silviisii pussukka pyssyy paremmas mallis.

No miks näit pittää olla kaks,tietyst siks jotta sinisten vaatteitten kans pijetää tätä

ja punasten kans tätä

No voiphaa näis kulettaa muutakii ko kästöit.

Oikei lepposaa viikonloppuu, nautitaa lämmöst ja elämäst.

Miut haastettiin

Miut on haastettu oikee tuplast ensmäisen kerran mie sain haasteen  kotipellon Tannilta ja toisee kertaa haaste nakattii tuolt, selättömältä puutarhurilta .Kiitos teil kummallekkii niist kauniist sanoist joil työ miun bloggii kuvaillitte, ihahaa tuo tul tippa silmää.
Samal täs sit esittelen puutarhan kukkasii ja Tanni ja maatuska saavat nää valkiat iirikset.
(Nii tää kukkiin laittamine ei kuulu siihe haasteesee mut mie vähä laitan nyt omiain.)

Täs haastees kerrotaa kolmest blogis joist tykkää ja samal nää blogit sit tullee haastettuu etteepäi.
Kyl työ miut nyt tiukkaa paikkaa laitoitta, ette usokkaa mite ol vaikiaa ottaa kolme tuost ihaniin bloggiin joukost, mut näihi mie nyt sit päävyin.

Ensmäiseks lähtee haaste ,vanhalle rouvalle tuonne zakuskapöyvälle. Jotta siin on sit taitava leipur, hää loihtii nii uskomattomii kakkuloit ja herrkkusii, melkeepä iha tyhjäst ja jotta niit syöp silmillää ja lihhoo kilon joka kassomis kerral. Hää on myös taitava tuunailija ja kotisa koristelija, monta mukavaa niksii hänelt oonkii saant. Nii ja huumoriikii löytyy, hää ko kommentoi miu juttuloit ni ussein saan nauraa veet silmis. Siin on siulle sylilline päivänliljoi.

Seuraava haaste lähtee iha ehdottomast, iloselle ihanalle ,rynttyliisan Maijalle, hälle on nuo retrojutut ihan syvämmen asia, ja mite hää ain löytääkii kirppareilt nuit retrovaatteit, ja astioit ja mie en löyvä koskaa mittää.  Monta sellast tavaraa hää on esitelt joita mie oon nuoreen käyttänt. Ja hää kertoilee omal murteellaan niin hauskast lapsperreen arest. Ja Maijalle mie lähetänkii punasii mansikankukkasii

Kolmas haaste männee sit , uppeitten korttilojen tekijälle ,enkulille. Häne korteis on nii mahottoman paljon kassottavaa ja ussein niist ain joku kolahtaa tuonne sieluu, ja sitä kuvvaa pittää ain palata kassomaa. Mite hää saakii nuo kuvat elämää, mie koi koita tehä korttii, ni se on vaa paperii, mut hänel täytyy olla joku taika hyppysissää.
Hää saap miul upian pionin

Seuraaval kerral mie kerronkii sit teille mite nyörii tehhää ja mihi sitä käytetää. kesä ajast poikete postaan siit perjantain
Siihe ast ihanaa kesäkuun loppuu ja heinäkuun alkuu.

Hellettä ootellaan

Oikei mukavaa juhannuksen jälkeistä aikaa. Samalaist satteistahaa tää on ko sillonkii.
Mutta vahvast usotaan jotta helteet tulloo ja niimpä juhannukseen tein uuven hellehatun.
Tälkertaa neulomal, ohjeen tähä otin Kodin Pellervo lehest.

Sit seuraa kuvakertomus siitä mite hattu tehtii, täst alotettii neulomaa. Ensi kolmel puikol sit neljäl ja lopuks siirryttii pyörpuikkoo.

Sit ko ol ohjeen mukkaa neulottu hattu valmiiks ni reunaa virkatii muovinauhaa, mut ko sitä ei olt ni nappasin ikämiehen varstost trimmerin siimaa, hyväst tuo siihe sopikii.

Täs vaihees hattu ol ko pannukaakku

Seuraavaks vuorasin vanhan hellehatun kelmul

ja lopuks kovetin pannukaakun liimaves seoksel. Vuorokauven se kuivu ja

uus upia hattu on valmis. Voi ko tulis vaa ne helteet, sattees tuo saattaa muuttuu taas pannukaakuks.

Lankaa tuoho män jottai 50 rammaa, langan sain lahjaks ystävältäin Tiinalt, kiitos siulle. Hääkää ei muistat mitä lankaa tuo on, mut mahottoman mukavaa neuloo ja virkata, niimpä tein viel toisenkii  joka on justiisa kovettumas.

Mukavaa viikkoo teil kaikil, kiitoksii kommentiest ja tervetulloo Johanna mukkaan lukijoihi.

Juhannuskukat

No nii, näyttää siltä jotta miun torstain postaukset alkaakiit tulemaa ja keskiviikkon. no ei kai tuo haittaa.
Pitkäst aikaa käin kirpparil ja kassokaa minkä ihanuuven mie löysin, tuollasen vanhan emalämpärin.

Just tuollasee mie lapsen keräsin mummon kans mustikoit, mitä tuo vettää sellaset par litraa.
Sisus on sen verran kolhunen jottei siihe enää mustikoit ilkiä kerätä mut valkia pelakuu sai siit issellee uuven ruukun suojuksen.
Nyt on nii mukavaa ko saap pihalt kerräillä kukkii vaasiloihi, nii ja säästäähää siin rahhaakii ja niil säästyneil euroil voip sit ostaa lankaa.

Kuistin kommuutin päällisen koristelin jo juhannusta varte.

Oman koristuksen sai myös ulko-ovi. Kranssii laitoin, mustikkaa, tyräkkii, akileijaa, koiranputkee, akankaalii, ruohosipulii....

harmi ko kuvat jäi hailakoiks

punast valemansikkaa, poimulehtee ,vuorikaunokkii ,hopiahärkkii ja päivänkakkaroit.

Eihää tuo kauvaa kestä nuin komian, mut jos juhannuksen ajan.

Oikei mukavaa juhannust teille kaikille, toivotaa, että ulkoon tarkenee ilman toppatakkii.

Kiitoksii eellisen jutun kommenteist, ja mei pihatien reunat on iha täynnä niitä mataroit, viel vois vaikka yhen satsin kerätä, mut ne mie pesen kyl saavis.

Värjärin välähys.

Keskiviikon iltaa teille rakkaat lukijain, täs tulloo tän viikon postaus.
Kertomus siitä kuinka sen langan vois saaha helpommallakii.

Olin lukent jotta matarakasviin juurist tulis komiaa värrii, niiko työ tiiättä oon mie tunnetust halukas kokkeilemmaa kaikkee uutta, niimpä sit lähin tienvieree kaivelemmaa näije kesäl kukkiviin mataroijen juurii.

kuva on otettu netistä.

Helppohaa niit turpehii ol nostaa ja juurist näk het jotta niis on punast värrii. Mut pitihää ne saahaa puhtaaks mullast ja hiekast. Täs kohtaa sit tulloo se älynvälähys, niiko ois lappu syttynt miun pään pääl, ja kekkasin jotta koval paineel ko ruiskuttaa vettä turpeesee ni multa poistuu ja tila jääp puhtaat juurakot.
Joopa joo, tätä ei sit kannata tei toisten kokkeilla, idea ol aika kehno.
Tokihaa multa läks ko rusakko puskast, mut ei suinkaa jonnekkii kauas etteepäi,  vaa kaik multanen ves kimposkii juurakost miun päällein.
Voi ryönä ja miljoona perinneloitsuu päälle. Mie olin niin kuras ko vaa olla voip. Pääst varpaisii ast .
Nii ja tietyst tuo miun ikämiehein sattu paikalle, mite hää ain vaistookii jotta nyt on mamma taas touhunt omiaa.
Hää nauro ko lokki, ja totes jotta ai tuollastko tuo värjääminen sit onkii, kertalaakist kunnon musta kuorrutus.
Virnuil viel, jotta muta on kuulemma hyväks kasvoille, enempää en kuunnelt vaa suuntasin sen vespaineen kohti puolisoo.
Jo hävis ukko virnuilemast.
Mut periks en antant, ko kerran olin jo märkä ja kurain ni pesin kaik turpeet tuol isse keksimälläin toimival ideal.

Tälläsii sit ne pestyt juurakot ol, nuije annoin kuivahtaa muutaman päivän ja sit silppusin ne pattaa.

Liottelin ja keittelin ja sitte värjäämää.
Jotta onnistukkii hyväst, kassokaas näit värilöit.

Siin on 900 rammaa upiaa lankaa. Oikialt ko lähetää ni tuo tummin on ykkösväri, sit kakkonen ja lopuks kolmas keitto.

Mut iha oikeest kyl sen langan saap helpommal kaupast, eikä tarvii pestä kurasii vaatteit ja kunnella miesväen virnuilui.

Oikein ihanaa loppuviikko teil kaikil ,tääl värjyykset jatkuut ja väli neulon sukkiikii.

Lämmintä harteille

Vaikka kesä on tuloillaa ja lämpöä varmast riittää, ni silti tul tehtyy hartiahuivi. En ookkaa monnee aikaa huivii virkant ja se olkii mukavaa puuhaa.

Lanka on Nallee ja huivin koko 186x103

Huivi männee hyväntekeväisyytee.

Ja tietyst se puutarhakuvakii pittää näyttää, etupiha kirsikkapuun kukkies.

Oikei lepposaa loppuviikkoo ja tervetulloo Kati mukkaa lukijoihi.
Tää on nyt tälläin lyhyt postaus ko langat on padas ja pittää joutuu niitä vahtimaa.
Ensviikol kerronkii sit niist langoist ja älynväläyksestäin.

Koivu

Koivu tuo mei suomalaisten oma puu, jonka valkiast runkosest  mummomme ottiit ainekset tuokkosiin, ja taatot puno jalkineita ja konttei.Sen oksit tehyl vastal ,saunan lempiäs löylys kippeit jäsenii hauvottii ja kylvetettii. Sen runkoo vaste neitoset kesä illoin nojasiit haaveillen sulhasist.

Miult jääp virsut ja kontit tekemättä, sulhanenkii on jo kymmenii vuosii olt olemas, tuokkonen ja vasta saattaa just syntyy, mut jottai miekii sain koivust issellein. Nimittäin ihanaa värrii lankoihi.
Ikämies ko justiisa tekkee talven puit ja rojautti yhen koivun nur ni mie sit het riipiää lehtii.
Kolme ämpärillist niit tul riivittyykii. Niit sit keittelin ja täs tulokset

ja niiko ain ennekii ni kuviin pienenys tuol paint ohjelml muuttaa värilöit.
Oikiast tuos vasemmal on syvän keltaist keskel vihriää, sellast just kuivahtanneen ruohon vihriää ja oikial  sit vaaliampaa keltast. Kokonaismäärä on 900 rammaa lankaa.
Nuist sit syksyl ja talvel tehhää peittoloit.

Sit se pakolline puutarhakuva,

Viimiset narsissit kukkiit saskatonin juures. Tuo paikka männoo kesäl remonttii, het ko narsissit on kukkineet ni ikämies saap alkaa kaivamaa. Tuos on niin kauhiast kieloi, joita mei mäel on ihan riesaks ast, ja muutakii rikkaruohoo.

Oikei mukavaa toukokuun viimist lauvantait ja kiitos kaikist kommenteist.
Nyt ko alotettaa kessää, ni mie päivitän bloggii vaa kerran viikos, ain torstain tai perjantain.
Sit syksyt palataa taas kahtee kertaa viikos.