Toinen ämpär

Eile illal ois pitänt neuloo ikämiehelle saapassukkaa, mut ko se on nii lopen tylsää, neuloo nyt vaa pitkää yksvärist terrää. Miks ihmees miehil pittääkii olla nui isot jalat.
No ko sukan neulominen ei huvittant ni päällystin toisen lannote ämpärin, joka just päiväl tyhjeni.

Tälkertaa virkkasin päällisen lilast Tennesseest,

täs molemmat ämpärit vierekkäin. Näit tekis miel tehä lissää,mut ko ämpärit loppu, pitttää vissii lähtiä kerjuulle, jos vaik kaverein nurkis pyöris purnukoit ja ämpäreit.

Peiton tilkut on tehty, 28 tilkkuu

koko 23x23 senttii.Mie en viel oo ommelt lappusii yhtee ko aikamiespoika saap tään ni hää saap isse päättää millasee järjestyksee palaset laitetaa. Saap silviisii mieleisesä, ja jos halluukii vaik sekkaa muuta värrii ni ne voip hyväst lisätä.
Lankaahaa tuoho män aika paljo, ko yhtee lappuu män sellaset 40 rammaa ja viel puuttut reunukset joihi mennöö varmast hyväst yll 100 rammaa.

Oikein mukavaa viikonloppuu teil kaikil jotka tääl käytte. Tunnelmoijaa tummuvist illoist, ja poltetaa kynttelii lyhtylöis.

Antiikii

Laitanpa kuvan joka soppii tuoho edellissee kirjotuksee.

Tää tuohikontti on mei olohuoneen lehtikori, siin säilytettää, kästyöohjeit, raktorlehtii ja telkkarohjelmaa.
Kontti on mei talon vanhin esine, sen on aikonaa 1800 luvun loppupuolel tehny miun pohjoiskarjalan mummon eno Uuno.  Hää käytti sitä kalkonttinaa.
Mie oon saant sen ihan kakarana, ko jo sillo tykkäsin kaikenlaisist vanhoist tavaroist.
Muistan mite se ol likane, hais kalat ja kalansuomui ol sisukset täynnä. Mut mie näin siin jottai kaunist ja kiehtovaa. Siihe aikaa meil viel pestii pyykki sil vanhal taval, jot ensin liotettii, sit pestii ja keitettii ja lopuks huuhottii. Yhten pyykkipäivän äit laitto kontin likkoomaa siihe jäähtyneesee keitinvettee, jos ol lipiää, kontti puhistu kyl, mut samal tuo yllääl oleva läppäkii suoristu ja ei sitä kukkaa sillo osant ja älynt taivuttaa takas.Kuivuttuaa se jäi pystyy.

Kassokaa mite taijokkast kontti on punottu, ja tuo kapula joho läpän kiinnitysnuora sijottii, ni sekkii on veistetty kauniiks ja hiottu siliäks.
Enne tehtii kauniit tavaroit ja kestävii.

Tännää ulkon aisti jo syksyy, ja tietylaine haikeus hiipii mielee, kesä män ja ees on taas syksy pimmeine iltoinee, jois kyntilät antaat lämpöö.

Langat on järjetykses muovi laatikois ja oottaat muuttumista sukiks,lapasiks, pipoiks , lämmittämmää läheisii ja vieraitkii ihmisii.

Mukavaa torstait teil kaikil ja kiitokset runsaist kommenteist tuos eellises jutus.

Potaattilaatikon parempi elämä.

Nyt se miun potaattilaatikko projekti on valmis.
Siin mänkii aikaa, ko aluks piilottelin laatikkoo ikämiehelt, mut näkhää hää sen vinnis " Mikähää se tuostkii sit tulloo, ja maalin kans oot hyvän lootan pilannu" ja muuta yhtä kannustavaa.
Hänest ko se ois pitänt olla tällänen.

No tietyst oishaa se voint olla, mut niiko mainokseskii sanotaa jot, pinoteksii pintaa ja vanhakii näyttää nuoremalt, (mut miks mie en näytä vaik kui maalii naamaa laittasin :) )
No kuvast selvii jo hiukan mikä siint laatikost tul.

Jätepaperii ko kertyy ain kaappiloihi ja nurkkii ja niit pittää sit alkaa eriksee pakkaamaa ja pussittammaa pois vientii varte, ja mie ko en siint hommast tykkää yhtää. Ni siint sit se ajatus tulkii jot laatikko otetakii kierrätyksee mukkaa.
Mut ei siihe mittää prisman kassii, ilman tuunaustakaa laitettu.

Ensi halkasin kaks kassii ja liimasin palaset yhtee, teipil ja liimal.

Sit tään suurennetun kassin mie päällystin tapetil. Tuo onkii oikei hyvää vinyyli tapettii ,kerra löysin alenussuskorist sen viijel eurol.
Sit koko komeus valkiaks maalattuu laatikkoo.

Tään suurennetun paperkassin sissää tul sit se tavallinen prisman kassi ja sihe sit vaa tiputettaa jätepaperit.Ko kassi on täys ni ikämies ottaa sen aamusel työhön lähties mukkaa ja viep paperkeräyksee. Eikä oo lehtikasoi nurkis eikä kaappilois. Uus kassi vaan tilal ja homma pellaa.
Kyl tää miun versio on komiamp ko se ikämiehen ehotus, vai mitä työ ootta mieltä??

Tuos kuvan vasemmas reunas näkkyy vähäsen miun seuraavast hommast, mut siint sit toiste.

Lean mie toivottelen tervetulleeks lukijoitten joukkoo, mukavaa ko tulit.
Kiittelen teit myöskii kaikist metkoist kommenteist.

Vaik tännää sattaa ja on harmaata ni ollaa ilosii , tehhää kästöit ja nautitaa elämäst.

Ilon pisaroita

Joskus sitä saap nauraa ihan veet silmis ja housuis, niiko nyt tännää.

Aamusel tul jo hyvä miel Annelin tekemäst lootapojast, käykää ihmees kassomas.

Mut ikämieshää miul vasta naurun laitto sain hänelt tälläse huoneentaulun.

Käytii viimisen lomapäivän kunniaks tuol läheisel ruukkialueel jäätelöil ja sielt yhest kästyöpajast hää tuon kekkas.
Tottahaa tuo on, pittäähää nää luut piilos pittää, jotteivät liikkues kolise. Mie oon naurant nii mahottomast.Ripustin tuon leipälaatikon vieree seinäl,jot varmast muistan syyvä pullan päiväs.
Sit viel kummityttö soitti ja kerto kui häne koira onkii oppint haastamaa. Hää anto koirallee raakaa kanttarellii ja sano  " nyt sie saat mammalt herkkuu"Koira ol kerran purassu kanttarellii ja sanont YÄK. Voi yhen kerran.
Mitä siit vaik sanotaa jot, "itku pitkäst ilost ja paukku tyhjän nauramisest",tännää nauretaa, sit huomen jottai muuta.

Tervetulloo Maija mei joukkoo, ja oikei iloist alkavaa viikkoo kaikil.

Sukkii ja kukkii

Täs peiton teon välis muistin jot kahet sukat onkii näyttämättä.

Sienisukat mie neuloin niist Maahiskalt samist langoist, vihriä on lupiinil värjättyy ja keltain on luonnos enemmänkii oranssii, sitä mist vär on peräsin, en muista.
Ruskiat tietyst sitä miun suosikkiain ,kiventieraa.
Tuoho sukan mallii mie oon jotenkii mieltynt, pittää vissii viel muutamat tehä.Ompahaa sit joululahja sukat tehtynä.

Kevvään korval esitteli isse kasvattamaani runko verenpisaraa,,

vein sen liian aikasi pihalle ja tietyst tuo paleltu, mut ratikaalin leikkauksen jälest se alkokii työntää uutta versoo, ja nyt se on nii täynnä nuppui ja kukkii jot ol jo vaikia kuvata, kokonaa ei kuvvaa mahu vaik kui yritin.

 Salokruusukii kukkii komiast, tuo väri on nii komia, lähinnä syvän mustan punanen. Alkujaa tää salkoruusu on tult Tanskast ja siemenii on sit ain jaettu etteenpäi, kaverilt kaverille, mie sain tuon kolme vuotta sitte.
Emotaimi  selvis kaks talvee, mut viimetalven sit mätäni, onneks ol uusii taimii kasvamas.

Kiittelen taas mukavist kommenteist jo olin mahottoman hämmästyny ja iloin ko Muikku kirjuttel täl mei karjalaiste murteel, kiva ko käit.
Uus lukijakkii on  tult, tervetulloo Aidan.

Oikein lupsakkaa viikonvaihetta tei kaikil, tavataa maanatain.

Kiukku keitto

Kuulehaa sie ko mie haastan kuin tuos padas tul keitettyy kiukku
keittoo,

kaik värjärit ko haastoit miulle jottahaa paatsamal saap komiaa värrii, ilman puretuksii. Ja jos malttaa kuorii oksat ja silputa ni jopa punertavvaa värrrii tulloo. No miehää innostuin.

Tiesin jotta mei messäs kasvaa paatsamaa ja läksinkii  issoin leikkurein kans sitä hakemaa, sellasen isseäin korkiamman (157cm) heinikon keskelt.
Paarmat ja itikat ol kimpus, ko sillo ol viel se kuumin päivä. Hiki valu silmii ja pitkähihanen paita alko kiristämmää, kompastuin juurakoihi ja kantoihi, miun tunnelmat alko kohota ko entisen tytön häis.
Löysinhää mie  essimäni ja takaspäin olkii helpomp tulla ommii jälkii pitki, mitä nyt raahasin kolmee issoo oksaa joit koira koko ajan yritti kaapata issellee. Koton  mietin jot mite mie täst niit lastuloit saan, ko ei meil oo silppurii, enkä kehtaa männä naapurist lainaamaa. No viksu ja luova ko oon ni puukolhaa mie aloin sit ensi kuorimaa ja  halkomaa oksii, mut tietyst ikämies sattu paikal ja otti miult puukon pois, ko ol muka liian terävä miu käyttöö ja telon viel issein ja hää anto tilal sellase vanhan nyrhin (tylsän)leipäveissen. Mitä mie sil tein, en yhtää mittää. Siin vaihees alko jo tulla niit Säkkijärveläisii loitsuloitkii ##&&%%#``??//&&

Tään verran mie sain sil veissel pilkottuu niit oksii ko pimahin kokonaa , viskasin nuo kapulat ja kaik muutkii paatsaman osat,

niiko nyt raaat marjat, lehet, kuoren kappaleet ja oksat,  tuoho issoo pattaa, valkia alle ja annoin mokoman sopan kiehuu, muutaman tunnin. Isse mänin viiliään suihkuu kiukkuain lauhuttammaa ja pesemää kutiavan hien pois ihostain, paarman puremiikii pit salvaa laittaa.
Seuraavan päivän siilasin tuon  sopan ja laitoin langat värliemee, mut näihi mittää värrii tarttunu sellasin haalioin vaa pysyyit ,jote viskasin alunat joukkoo ja lopputlos on tää,

hailakan vaalian ruskeit lankoi tul valkosist Jukolanpoikain langoist ja harmaist tul vihertävii.
Siihe aikomaani peittoo soppiit hyvin lisäks.
Mut jotta minnuu kiukuttii.

Oon mie jo lauhtunut, ylleensäkkii mie vaa kuohahan ja sit kohta oon taas iloin ja nauran näil miun kommelluksil.
Mut nyt saap värjäykset olla hetkeaikaa sivus, pittää keskittyy peiton virkkauksee, on se jo alullaa

Kiitoksii taas kommenteist ja toivottavast se sananvahvistus on pois päält', en tient sen olost mittää.Mukavako Anneli vinkkas siint.
Varmaa siin vaihees ko bloggeri uuvistu ni se on tult päälle, ko isse en sitä oo laittant.

Aurinkoist alkanutta elokuuta kaikill.

Ämpär

Pittää välil näyttää kästöitäkii, tähä oon saant idean Annelin entisest blogist ja mukava ko hääkii on lukijoitten joukos, tervetulloo porukkaa.

Ensin ol tyhjä kastelulannote ämpär.

Virkkuukoukun ja Novitan tennesee langan avul se muuttukii näi koriaks.

Kantee virkatun ympyrän liimasin kii kuumaliimal, tälviisii sain tuon rantinkii päällystettyy.
Ruusunkii väkersin, ko muistelin niis Annelin ämpäreiskii sellasen olleen.

En mie tiiä tarviink mie tätä mihinkää, tarjosin ikämiehelle marja ämpäriks,mut hänelt männöö kuulemma messämiehen uskottavuus jos alkaa emännän tuunaamaan ämpärii lakkoi kerräämää.

Kiitoksii taas mukavist kommenteist,ja marjavaras kiittelee rapsutuksist.