Vipinää kintuissa...

Joha ol päivä, sellain ihan normaal päivä miun elämäs, vai mitä ootta mieltä.

Aamusel ol nii lepposa keli ja aattelin heittää luppiinit pattaa ja muutenkii touhuta pihamaal, itikojen ja paarmoin kaverin, ai mokomat ko purivatkii makiast.

Mei pihas kasvaa aika paljo tuollasii retliinin ja keltasen kirjavii lupiineit, ne puskat pistin matalaks ja muutama nuppukii tais männä pattaa, osa pääs portaille purnukkaa.
Pata poris ja aurinko lämmitti...
Kaik män hyväst siihe asti ko pit saaha langat kuivumaa, voi hitsi sanon mie. Nouskii sellain ukoniili jotta ei vertaa, tuolt joen takkaa se taas tul, ja miul tul kiirus, ensin juoksin (näil kippeil kintuil) eiliset langat sissää, sit seuraavaks nää kasvihuoneesee kuivumaa, onkii muute hyvä paikka tähän tarkotuksee. Vettä tul kasvihuoneen    räppänästäkii sissää ja kiiruust vaa luukut kii.

Ei jäänt aikaa lankoin ihailemissee, ko pit taas männä, sillä päivänvarjo lentel pitkin nurmikkoo, koittakaas oottaa kii pyörivää päivänvarjoo, joka uhkaavast lähestyy kukkapenkkii, vessattees ja  toises käes nurinperin kääntynt satteenvarjo, josta puristaa kii ko pelastusrenkaast. Muuta en sano jotta olhaa reissu ja tulhaa tehtyy.
Nii nuo langat, meinas unohtuu, vasen on pelkäl alunal ja loput rauta käsittelyn jälkee, kuva vääristää värit,on mukavan vihriää ja vaalian keltast.

Nää sotkuset vyyhit on eilisii raparperil värjättyi, oikial on sellain lähinnä vaalian peessi sävy,ihan niil raparperin lehil, raparperin kanssahaa ei tarvii puretust, ko siin on sitä oksaalihappoo joka itessää käyp puretuksest,  mut kokkeilin mitä käyp ko laittaa lopuks rautaa, ja väri on aika tumma vihree. Hävettää ko nuo vyyhit on nii sekas, mut ko riipasin ne narult kainaloo ja nakkasin kuistii sillo juostes, ei siin olt aikaa kassoo miten perin ne kuistii lens.
Ja mie ,mie olin märkä ko uitettu koira, tai uitettu akka, tulpa otettuu sellain pikanen suihku ja eiks sitä sanota jotta kesäinen saje kaunistaa, nii ja ikämies hää vaan nauro jot vipinää kinttuihi eukkosein.

Huomen jääp värjäykset vällii ko mään soker rasituksee, miul mokoma puhkes se kakkostyypin diabetes, olhaa se ootettavis ko suvus on sitä kovast ja ko näit kiloloit on hiuka liikaa.Samal reissul pittää käyvä ostamas alunaa apteekist, ja lankoi lankakaupast.

Kiitoksii kommenteist ja Elina

tälläsel pienen kastrullil (kattilal) mie viimekesän opettelin tätä värjäyst mitä tää vettää jokusen 20 litraa, pari 100ramman vyyhtii siihen mahtu hyväst.Tää ko ei onneks oo mikkää väline laji, kaik paat ja kastrullit käyp, käyp, hellat ja nuotiot, keittolevyt, kaasu ym. Pääassii on se jottahaa on mukavaa.

Tälläin kaunotar löyty yhest kukkaryhmäst, millo lie siihe tult, mut komia on, mukavaa illan alkuu jokkaiselle.

Pihalla pata porisi

Se alko sitten taas, tää värjääminen.Koko talven mie oon tätä oottantkii, suunnitelt ja miettint, ostant värjättävii lankoi varastoo jne.

Tää isomp pata on kyl hyvä, täähää on miul pitäaikais lainas yhelt värjärilt. Eile keitin siin kuuppakärryllisen revonpavun kukkii,niist ko saap nii yle komiaa keltast

Meinasin jo kerran reppii kaik revonpavut maasta ja heittää kompostii, ko tuo leviää ihan kamalast, eikä pysy siel mis sen pitäs, mut onneks en hävittänt ja nyt saap levitäkkii. Kyl mie jätin  kukkii mehiläisillekkii.

Puretusaineena ol se tuttu aluna, mut tuo vasemmal oleva vihertävä vyyhti on ensmäinen kokkeilu rautavitrilin kans.Värjättävä lanka ol luonnonvalkia jukolanpoikain lanka ja määrä 450 rammaa.
Seuraavaks pattaa joutuut kaik raparperin lehet, kassotaa mitä tulloo, kerron kyl sit teillekkii.
Aatokseen on värjätä par killoo lankaa ko meinaan tehä torkkupeiton ja kummillein 80-lahjaks huivin sekä leikekirjan värjäyksest.

Lopuks kuva miun yhest aarteest, sain sen aikoinaa yhelt ihanalt vanhukselt, appein ne sit korjas ko meinasiit lahota kokonaa.

Näit ykspyöräsii puisii kärrei kussutaa teleskoiks, teleskat on kaikkiin kottikärryin äit tai isä.

Oikein mukavaa tiistait, tännääkkii tääl kymijoen mutkas on lämmint, lähen täst kasvihuoneesee kastelee tommaatit ja aukasemmaa räppänän.

Hellettä

Ai ko on lämmin, saap olla pihamaallakii paitasillaa ja antaa auringon hellitellä näit vanhoi kolottavii luit.

Koira ei tykkää kuumast, no kukapa sitä turkkipääl heltees viihtyiskää, hää essii ain viileit makkuupaikkoi ja täs uusin

Tuvan ikkunan alla kasvaa viiruhelpee, ja mie ko oon ihmetelt jotta miks puskas on keskel kaik heinät laos, no en ihmettel ennää, ko viheltelin Lilii ruuvalle ni puskast nous uninen koira.
Toine mis hää tykkää olla on tuol  puutarhanpuolel..

Vanhoist kangaspuist tehys nurkkaukses on ain kans viiliää, ja ussein neiti sieltkii löytyy, pitäs vissii laittaa joku alunen tuoho ko kantaa kaik kuivuneet roskat turkissaa tuppaa.
Mei tolleriko on siit erikoinen noutaja jot tää ei ossaa uija, männee pohjaa ko kivi.
Pentuun kerran hyppäs laiturilt jokkee ikämiehen perrää ja sinne män umphukkeluksii, ikämies joutu sukeltaa koiran ylös ja sen perrää ei oo mei Lillii saanu vettee, aluks pelkäs jopa tota suihkuallastakkii.

                                                                Sit kukkasii

Matalat iirikset kukkiit isoin sinisin mattoin, tää on kova leviämmää ja soppii monnee paikkaa.

Ensmäinen pionikkii kukkii, liekö tää nyt sit se tillipioni? Sirreenitkii kukkiit ja tuoksuvaat ihan huumavast

Oikei mukavaa alkavaa kesäkuuta ja kiitoksii kommenteist, kasvihuonees on nyt sit sininen matto, ja tyynykii on  jo ajatuksen asteel.
Iloitaa ja nautitaa kesästä.

Kasvihuone

Kyl tää pyöreit täyttäminen on sit lustii, lahjoi tulloo vielkii, niiko nyt eilenkii ja nii mahottoman isonkii sain.

Kasvihuonehaa se siin, vihdoinkii. Kyl mie tiesin jot tää on tulos , mei miesväki on olt asial.
Ensin hyö käveliit pitkin pihhaa ko maamittarit ikkää, seisoit ja tuumasiit, toine kanto keppilöit ja toine rullamittaa. Mie ko kysyin jot mitä kummaa työ siel tuumaatte, ni vastaus ol jot sithää näät. Nään ja nään, ai ko minnuu kaivel ko eivät sanoneet mittää, mokomatkii maamittarit.
Mut kylhää mie sit arvasin , ko tulin kerran kaupast ja alpihal ol kaivettu iso kuoppa

Jaaha sanoin mie jotta kavihuonettahaa sitä aletaakii laittamaa, mut kyl työ nyt vikapaikkaa sen laitatta, pittääks se tulla just miun kukkapenkin ettee.
Miehet puolustiit jottahaa siin ol ainuva tarpeeks tasain paikka ja pääs sentakkii kaivamises vähemmäl.
Nii ja näkkyyhää ne kukat sit kasvihuoneen läp.

ikämies rakennusmestariin.

Eile tosissaa ol sit kaik kunnos ja sain hakkee tommaatit naapurist kottii, sain naapurist monta tommaattii, kaks issoo punast, yhen keltasen ja kaks matalaa, heil ko ol oma kasvihuone ihan täyn tommaattiloit ja tilat alko loppumaa.
Niit mie sit onnelliseen lastenrattail kärräsin , ol se näky,  viel ko oppis niit hoitamaa.

Ikämies kyl tuumas jot taitaa mamman mieles olla vaa sisustus eikä tommaatit, ko raahautin hänel aitast tuon vanhan puisen hyllyn ja laittelin siihe kotiliesii ja purkkiloit, mattokii tekis miel laittaa lattiillee, miks ei kasvihunekkii voi olla nätti ,nii ja tyynykii sopis tuolii.
Tuol mie sit istuskelen ja mietin sinisii ajatuksii.
Kitoksii pojat, työ teitte miut onnelliseks, mut ei se kukkapenkki näy .

Kiitoksii teil taas mukavist kommenteist, se miun aikamiespoika/puutarhatonttu toimii hyvin lahjonnal :)))
Hää on vaa nii kiltti jot ain muamolle jottai tekköö.
Pähkinäpensaat tekköö ihan syötävii pähkinöit sellasii hasselpähkinän näkösii ja kuulemma makusiikii.
Oravat, närhet ja hiiret niit syö miesväen kans kilpaa, (mie oon allerkinen,) ja sit uusii taimii löytyy millo mistäkii, ko elläimet tekköö varastojaa.
Welcome Harry, tervetulloo mukkaa lukijoihin.

Onnee kaikil valmistuneil ja ylioppilail, iloist kessää lomalaisil ja ihan jokkaisel.
Viettäkää mukava viikonloppu, kuka missäkii, mökil, saares ja niiko mie, kasvihuonees

Veden solinaa

Mikäpä onkaa rauhottavampaa ko veen solina, sitä voip kuunnella vaik kui ja kassellakkii,

tuolt jostai puutarhan kätköst se solina kuuluu. Pittää männä likkeenmäs

Täälhää tää onkii, pähkinäpensaan alla, ihan siin samas paikas joho, aikamiespoika sen viimekesän laitto.

lapion varteen nojaava aikamiespoika kesällä 2012

Talven aikaan myyrät mylläs koko altaan tienoon, ja allaskii ol täynnnä roskii ja kuolleit hiirii, mut onneks
nuo muoviset altaat on helppoi siirrellä, ikämies nosti altaan pois paikoltaa tyhjens,ja pes painepesuril puhtaaks, sil aikaa mie asensin konttaus menetelmäl katekankaat, allas paikoillee, monta kärrillist hiekkaa ja soraa. Koittakaas myyrät nyt kaivella.

Siel altaas uiskentellee ne lauvantain ostamain kaks pientä sorsaa, tuo isäsorsa on olt meil vuosii niiko vahtii pitävä sammakkokkii.
Toivotaa jot tuo suihku jaksaa kierrättää vettä nii ettei sitä levää alkais kasvaa, en halluis käyttää niit kemikaalei ja muit levänesto aineit.
Pähkinäpensaast sahttii muutama oksa pois jotta penkki saatii paikoillee, siin on mukava huilailla ja suunnitella uusii rojektei, ja niit riittää ko vaa joku tekis.

Tää vesaihe on paljo helpomp huoltaa, vanhal tiskiharjal välist pyöräyttää,ja ämpärillinen puhast vettä , siin kaik.
Täks päiväkskii on luvattu lämmint, nautiskellaa ja puuhastellaa .
Iloist keskiviikkoo ihan jokkaisel

Lisää kasseja

Alotellaa tätä toukokuun viimist viikkoo, ilosin mielin.

Kesä on ihan tuos likkeel, ja kesäl pittää olla kesäkassi, eiks piäkkii? Mie ompelin issellein uuven kassin siint samast kankaast ko liivinkii.

Laitoin kankaan kaksinkerroin ni sain samal vuorinkii ja kassist tul tukusamp, sangat on ommeltu niije kankaitte vällii.

Ompelin myöskii siätaskun, lompakkoo ja kännykkää varte ja jos kerra on lompakolle oma tasku ni pithää miun tehä lompakkokkii..

virkkasiin  kukkaron sellasest langast jos on mukaan silkkii ja puuvillaa ja jottai muutakii kuituu, nimest ei oo tietoo ko langas ei olt mukan vyötettä. Komiaa ja kallist lankaa ,mut kamalaa työstää, iha ko ois rautalankaa vääntänt, yhtää ei lanka joustant eikä liukunt, ja män koko ajan kamalast kierteil, ain pit roikottaa alaspäin jotta sai kierteet pois.
Mut ko päätin tehä kukkaron ni tein. Tää on alotettu pohjast ja jatkettu suljettuu virkkaust melkei ylös sit tein eriksee kummallekkii puolelle tuon kaarevan osan, jost työ ommeltii kii noihi sankoihi.
Kukka viel koristeeks ja kukkaro on valmis.

Lauvantain reissu suju mukavast, rompepäivilt ei löyvetty ikämiehen rojektii (pappa mopo) sitä peltii jota hajettii, mut korvaukses mie ostin palan vanerii joho ol laitettu sil servettilakal komia kuva

Pöllöhullu ko oon ni pakko ol tää ostaa ja laittaa kotoon etteisen seinäl. Ihan selväst siin oon mie ja ikämies:))

Käytii myö siel Veturiskii paakellseil ja saijul, ostetii par sorsaa ja suihkulähe pumppu, mut niist sit toise kerran.
Mukavaa maanantait jokkaisel tääl käyväl.

Jenkkikassit

Lauvantait kaikille ja kiitoksii taas kaikist ihanist kommenteist.

Ikämies vie miut kohta humputtelemaa, naapurkaupunkii, rompepäivil. Pääsen mie tok kunnon kaupoillekkii.
Mikäs muu sopis paremmin tän päivän rompeteemaa ko vanha kunnon jenkkikassi, jossa miun sukupolvi kanto koulukirjoi, ja aikamiespojal ol kerhokassiin sininen pien jenkkikassi, ikämiehel ol aikoinaa vaatteet jenkkikassis ko muutti miun luo, joten muistojen kassist on kyse.

Idean näihin nappasin kauppareisul ko kurkistin Novitan lehtee ja Annelikii on näit kassiloit virkant.
Lankana ol Hanko ja koukku kokoo 5, langan menekkii en ossaa sannoo, sinist män vähä ja vihriää pikkust vajaa 100rammaa.

Sininen on kännykän uus suojus, vihriää voip taas käyttää  iltalaukkuun, ko männee kesäiltan vaik konserttii.

Kolmaskii on tekkeil, mut siint tulloo sen verran iso ja lanka pääs loppumaa, pittää ostaa lisää.
Nää on virkattu yhtenä kappaleena ja ommeltu sit saumat kii.

Nyt minnuu jo huuvellaa, pittää männä, iloitaa elämäst.