Uusia kavereita

Huomenia vaan rakkaat lukijat, se on sitten torstak, ja miel hykertellöö ilost,kaikist  alkuviikon tapahtumist.
Oon saant uusii kaverloit, tervetulloo Koivurinteen Akka lukijoihin. Kurkatkaapa hänen blokkii, Kotimme koivurinne,se  löytyy tuost sivupalkist, siel on mielenkiintoin remppa menneillää,

Seuraavaks esitelen tään pehmosen kaverin , nimeltää Aapo, pullukka pöllö.

Hänet mie tein paksuil puikoil paksust langast ja vähä suurensin sitä kirjan ohjetta, siin ko alotus silmukoit on kolme, ni mie laitoin seissämän, muute neulottii ihan samal taval ko Kaapokii.

Siin hyö sit lentelööt,kaverukset Kaapo ja Aapo.

Sit tään seuraavan hurmaavan kaverin mie sain eilispäivään, ja koha kaverin näätte ni het arvaatta jotta Annelhaa tään miulle anto.

Esittelys siis iki ihana Manta. Jotta mie oon naurant tälle mummelille, silviisii hyväst tahosta naurant, ko ei tarvii ko vilkasta tuota mummelii ni alkaa suu menemää hymmyy, ja kohoan tään Mantan pään ottaa irti ni,...

suu männee lissää virneesee, sillä Manta säilyttellöö mei herkkui, kuivattui mansikoit. Ne on niin hyvii, jotta ain pittää ohi kulkies yks napata suuhusa.
Näil Annelin ihanil hahmoilhaa on tapaan touhuta omiaa ja kassokaas mitä tää Mantakii on tehny yön aikaan.

Mokoma on käyny napsimas mei mansikoit, hänest ko neulomiin sujjuu mansikoit mutustelles paljo paremmin.
Oon sammaa mielt.
Kiitoksii siul Annel, ol kyl nii lopen lustii siun kanssais, kiitoksii.

Ollaa tännää hyväl mielel.

Pitkin pihamaata huivit kainalos

Kaks valmist huivii on olt kaapis ja nyt aamusel läksin niit kuvvaamaa tuonne pihamaalle.
Paikkaa hakies tul räpsittyy kuvvii sielt ja täält ,täs huivit ensin seppelvarpu puskan pääl.

Miul on noit seppelvarpuikii  kymmen kunta, ne ko saap helpost lissääntymmää, painaa oksan vaa maan sissää kevvääl ni syksyl siin on juuret jollo sen voip leikata irti ja istuttaa uutee paikkaa.
Täs sit samat huivit siel värjäyspaikan aidal

Näis on käytetty sitä Kauhavan kangas-aitan lankaa ja jukolanpoikaa , kaik värit on isse värjättyi.
Ruskian ja punasen  kirjava lähtöö kauas toisee maaha, vihriä männöö pukin konttii, ainaki toistaiseks.
Lankaa män molempii sellaset 300 rammaa.

Täs kuva siint paikast josta poistelin niit kuunlija puskii

Reunaa jätin viel nuo kevätesikko mättäät ko niille ei oo paikkaa muuvalla. Halluun tähä pelkästää näit havukasvei, ja noit pyöreit tuijii. Aukkopaikois on sipulkukkii, lumikelloi ja narsissei. Ens kesän laitan viel kuorikatetteen mullan päälle, jotta ois mahollisemman helppo hoitoist, eikä tarvii ain olla kyykkimäs ja nyppimäs.
Tälläin tää ol ennen kaivamist, oikias alareunas on ne poistetut kuunliljat.

Kyl niije kaivamises ol hommaa, mut sisul sain ne ylös.
Uppee ruska loistaa pihal ,kivikkopenkis nuo seppelvarvut on nii kommeit sointuut hyvin vuorimäntyin kans.

Kiitoksii taas kaikist kommenteist, ja Maijalle vastaan jotta teen yhen sukan päiväs jos ei tarvii passata ikämiestä, mut ylleesä sukkapari syntyy kolmes päiväs.
Tuomontuvast kyseltii jotta tyykkääks miun nivelet saunomisest, no eivät tykkää, hetki saunomisen jälkee on mahottoman hyvä, mut sit isköö sellain kipu jotta mikkää lääke ei auta.
Nyt alkaa nivelet olla taas hiukan paremmat, tei myötätunto autto ihan selväst kiitoksii.
Seuraavan kerran tavataakii vast torstain, tää alkuviikko on aika kiireinen sillee hyväl taval.

Mukavaa viikko ihan jokkaiselle tään jutun lukijalle.

Hallaa odotellessa...

Jotta on olt kylmää ja kosteaa, jokkaist kipiää nivelt kolottaa ja pakottaa ja niitä nivelii ko miulla on kippeenä monta, ainaskii 20, ni olo on mitä on.
Pihamaalla olen möyriny, kaivanu kuunliljoja ylös, ois nyt monta issoo  paakkuu , kuka halluu ,saa tulla hakemaan, postis en niitä lähetä, ovat nii isoja.
Viimiset jörriinit otin vaasii, ja hyvä nii sillä osa jörriineist onkii jo saant kylmää. Kyl nuo kukkiitkii koko kesä komiast ja ihan ilman esikasvatuksii, kevvääl vaa pistin juurakot multaa ja harson päälle.

Tälviisii niist tulloo tanakampii.
Kukkasipuleit oon istuttant yli kolme sattaa, on niit saant tökkii maaha ja kaks uuttakii paikkaa jouvuin niille tekemää.
Suurin osa sipuleist on narsissei, ko nostin kesäl kukkimattomii puskii ylös. Yhteekii kohtaa laitoin aikonaa 10 sipulii  ja ko otin ne ylös niitä ol 82 . Hyväst lissääntyy nuo narsissit.

Kästyö rintamal on nyt hiljast ko noit ranteitkii kolottaa, mut sen verran vihjaan jotta Kaapolle on tulos kaver.
Mut aikasemmin neuloittui sukkii en oo viel kaikkii näyttänt jote täs ne sit tullee

Nää on tehty yksvärisest jukolanpoikain langast ja tuollasest ruskian kirjavast polkast. Langaa män melko tarkast kaks kerrää.
Sukkiin koko on siin 36-37. Ihastuin tuohon ruskian kirjavaa lankaa  ja meinaan tehä siint lissää sukkii

Sit yhet oma värjäämist langoist tehyt lasten sukat, joije väri tulloo pähkinäpensaan lehist..

kesän viimiset ruusut

Viettäkää oikei mukava viikonloppu, kerätkää voimii varastoo tulevaa viikkoo varte.
Enkeleitä turvaksenne.

Sydän juttui

Laitan het alkuu yhen kuvan, mei uuven lemmikin varpaist.

Ko tuo rautalangast vääntely ei oo niit parhait puoliain. Ai halluutte nähä lemmikinkii ettekä vaa varpait, no kait miun pitää hänet teil näyttää.

Täs hää on saanko esitellä harvinainen vihriä pöllö, Kaapo nimeltää.Oikein sopusa kaveri

Tännää syntynt kaikist langan lopuist maha täynnä vanhaa tyynyn sisust.

Tää ol helppo tehä, (paitsi ne jalat) ensin neulotaa syvän ja sit se käännetää nurinperin  neulotaa siivet, nokka ja maha jotka ommellaa paikoillee, liimataa silmät ja ripustettaa pöllö lentämää.
Ohje on siint edellisen jutun kästykopast näkyväst  kirjast  Sydämellisiä lahjoja neuloen, tekijä on Benete Presterund Rovik.

Kirjas on mahottoman uppeit neulottui syvämii, mie tein kokkeeks muutaman.

Ovat hurjan helppoi neuloo, kirjas on selkeet kirjotetut ohjeet ja hyvät mallikuvat jokkaiset syvämest.
Jouluks vois tehä tälläsii

Mie myönnän jotta hurahin nyt tähä kirjaa samal viisii ko aikoinaa siihe Norjalaispoikain pääsiäisneule kirjaa.
Kiva ko välil tulloo tälläsii uusii juttui.

Oikei syvämellist ehtoota kaikil, lähen lenkille ko ilmakkii kirkastu, onkii olt kylmää ja satant ain välil, eile tul räntääkii. Pittää ottaa viimiset kukat vaasii jos vaikka männöö yöl pakkasel.
Talvi se jo kolkuttelloo, hui.

Kästyö koppa

Meil jokkaisel on jonkiinlaine koppa, kori, vasu tai laatikko jos myö säilytettää tekkeil olevii kästöit, lankoi, puikkoi ja kaikkee mahollist mitä nyt tarvitaa jotta saahaa tehtyy sukkii,  lapasii, pipoi ja vaik mitä.
Vuosiin saatos miul on olt vaik minkälaisii virityksii, mut tää on olt kaikist paras.

Tään talon kellarist löytynt vanha pärekori, täs ol vissii kannettu joskus pottaattii, mut pestynä siint tul miulle tarpeeks iso kästyökoppa.
Vuosii oon pitänt sen tuollaseen, mut nyt se alko tympimää, rumaltkii tuo mokoma näytti, niimpä mie aattelin maalata sen,

valkiaks, mutta maalii ol purkis liian vähä joten sisäpuol jäi ilman uutta pintaa. Niimpä ompelin vanhast verhost siihen sisuksen, joka kiinnitettää kantorivan alle nauhoil.

Jokunen tovi män tuumates tuon sisäpussin ompeluu, mut hyväst se kuitenkii onnistu.
Kanto kahvaakaa en maalant vaa päällystin sen kietomal tiukast kangas- suikaleen sen ympär ja päät liimasin kii kahvaa.

Suikaleen leikkasin verhon ruusu kuviost, koitin saahaa ruusuu ja tekstii näkyvii. Koris pilkottaa uus kirjain,
Sydämellisiä lahjoja neuloen, ihana kirja, koha saan nuo siniset sukat valmiiks alan tutkimaa noit ohjeit jote seuraavaks varmaa tavataa sydänten merkeis.

Kiitos taas teille ihanist ja hauskoist kommenteis, ja Maaritille on sit apulaisen paikka ens kesään auki.
Tuo mei omenoita syövä koiruus on nimeltään Red Lilian, eli Lili, Lilli, LimperinHilma, Hilmuska, Lillukka, piski, rakki, hurtta, hönttiröntti ja murunen.
Uus lukijakkii on liittynt porukkaa, tervetuloo Nina.

Peitto

Nyt voin vihdoinkii näyttää teille tään valmiin peiton, ko eile vietii  se tanssija tytölle.

Langan menekkii en muistant punnita, mut kyl sit reilust yl kilon men, enkä mitant kokovakka, mut ruutuloit ain kuus kantillaa, ko nyt teinkii peitost neliön.

Oon tosi tyytyväine tähä lopputuloksee, sillä mietin kauvan tuota ruutuloitten järjestystä. Tuvan lattial ol sellain miettimis paikka, siirtelin lappusii ja vaihoin paikkoi ja sit kekkasin jotta laitankii kulmast kulmaa menemää samanlaisii ja saman sävysii lappusii, ja sit loppu olikii pelkkää ompelemist.

Ol nii mukava iltapäivä tuol mei tyttösen kotoon, kiitoksii vaa hänel ko vanhoi kummiloit nii hyväst kestitsi., jotta se kaakku ol sit hyvvää.

Viikon loppuun siirtelin huoneessain kirjotuspöyvän ja lipaston paikkaa, ain välist tekkee miel kääntää koko huusholli ylös alasin.

Tein kolme uuttaa tauluukii

Vanhoi hajuves ja puuter mainoksii vuuven 1957 kotiliesit, tuo ylimmäinen kuva on aika rohkia sen aikaseks, kassokaa vaik, ku helmoin läp kuultaat pikkupöksyt ja sääret.

osattii sitä sillonkii jo myyvä tavaroit  kauniitten naiste avul. 

Alotellaa myö taas uutta viikkoo ja toivotaa jottei sattais  ku pihamaal ois hommii . Ol pakko laittaa kuva tuost mei koiruuvest, ko se pistelee onnessaa suuhusa mei ainovaa omenaa. Tänä vuon saati kolmest puust kaks omenaa, toisee tul muumiotauti ja toise söi koira.

Eipä tarvii keittää hilloi eikä säilöö mehuloit, täytyy tyytyy niihi viimevuotisii ko niit on jälel viel monta purkkii.

Lepposaa viikkoo kaikil tään jutun lukeneille:)))

Sormihuivi

Justiisa sain valmiiksa yhen uuven huivin ja ol het pakko tuuva se teille näytille, enneko mään yöpuulle.

Neuloin tään sormiini avulla ja lankana ol ihanaa paksuu Bravo Big Colorii.
Tälläsest paksust langast ja näil miun lyhyil sormil saapkii nopiast valmist.

Täs kuvasarjas näkkyyt työvaiheet.Alkaa yllält vasemmalt.  Aluks  virkataa sormil 14 ketjusilmukkaa ja sit alotettaa ain oikian neulominen, kiepsauttamal lanka vasemman käen sormel olevast lenkist läp.
Sit se siirretää oikian kään setusormelle (kuva 2 ylläällä oikialla), ko kaikki silmukat on neulottu ni ne kerätää kahen sormen varraa ja siirretää taas sinne vasemalle etusormelle.
Kokkeilin tuos siirtämises myöskii paksuu virkkuukoukkuu ja silkii tuo onnistuu.
Täs ei oo nii vällii onks kaik silmukat ja kerrokset justiisa sammaa kokkoo, silviisii tulloo elävämpää pintaa.

Koha on neulottu omast mielest tarpeeks pitkä kappal, ni päätellää lanka ja ommella päät yhtee, ni saahaa tälläin mukava lenkki, jonka voip sitte kietoo kaulaasa, ko alkaa tuulet ja tuiskut.
Tää on maailman helpoin kästyö, tuon eellisen pontson jälkeen.
Välist pittää tehä näit helppoi ja noppeitkii juttuloit, kyl nuo hankalat oottaat vuoroaa tuol lankakopas..

Kiitoksii teil taas mukavist kommenteist, ja oikee mukavaa viikonloppuu.