maanantai 23. syyskuuta 2013

Peitto

Nyt voin vihdoinkii näyttää teille tään valmiin peiton, ko eile vietii  se tanssija tytölle.


Langan menekkii en muistant punnita, mut kyl sit reilust yl kilon men, enkä mitant kokovakka, mut ruutuloit ain kuus kantillaa, ko nyt teinkii peitost neliön.


Oon tosi tyytyväine tähä lopputuloksee, sillä mietin kauvan tuota ruutuloitten järjestystä. Tuvan lattial ol sellain miettimis paikka, siirtelin lappusii ja vaihoin paikkoi ja sit kekkasin jotta laitankii kulmast kulmaa menemää samanlaisii ja saman sävysii lappusii, ja sit loppu olikii pelkkää ompelemist.
Ol nii mukava iltapäivä tuol mei tyttösen kotoon, kiitoksii vaa hänel ko vanhoi kummiloit nii hyväst kestitsi., jotta se kaakku ol sit hyvvää.

Viikon loppuun siirtelin huoneessain kirjotuspöyvän ja lipaston paikkaa, ain välist tekkee miel kääntää koko huusholli ylös alasin.
Tein kolme uuttaa tauluukii



Vanhoi hajuves ja puuter mainoksii vuuven 1957 kotiliesit, tuo ylimmäinen kuva on aika rohkia sen aikaseks, kassokaa vaik, ku helmoin läp kuultaat pikkupöksyt ja sääret.


osattii sitä sillonkii jo myyvä tavaroit  kauniitten naiste avul. 

Alotellaa myö taas uutta viikkoo ja toivotaa jottei sattais  ku pihamaal ois hommii . Ol pakko laittaa kuva tuost mei koiruuvest, ko se pistelee onnessaa suuhusa mei ainovaa omenaa. Tänä vuon saati kolmest puust kaks omenaa, toisee tul muumiotauti ja toise söi koira.


Eipä tarvii keittää hilloi eikä säilöö mehuloit, täytyy tyytyy niihi viimevuotisii ko niit on jälel viel monta purkkii.

Lepposaa viikkoo kaikil tään jutun lukeneille:)))


29 kommenttia:

intsu kirjoitti...

Kyllä kiva postaus tääkin. Sanomattakin on selvää,että peitostahan tuli upea!
Kivan näköisiä nuo Kotiliesitaulut. Kauniita naisia niissä,niin onhan ikämiehellekki silmäruokaa ja tosiaan rohkea tuo yksi taulu sen aikaiseksi.
Ihana koiruunen,suloinen. Innolla syä stksyn sadon:)

Sude kirjoitti...

Komia tuli peitosta. Taitaa olla kokonaan itsevärjätyistä langoista, kun noin hyvin värit sointuu toisiinsa ♥
Täällä päin näyttää tulleen isoja ja komeita omenia. Itsellä ei ole puuta, mutta käyn välillä yön pimeydessä salaa naapurin puun alta muutaman nappaamassa. Mitäs ei itse poimi noita maahan pudonneita, sinne antaa mädäntyä. Minä sitten "avuliaana" käyn niitä poimimassa =D

kosotäti kirjoitti...

Niin miekii tekisin:)

Heleena kirjoitti...

Suloinen peitto! Tykkään väreistä!

elina kirjoitti...

Peitosta tuli upea, nuo värit aivan hivelevät silmiä.
Kotiliesi taulut on kivat, meillä tytär tapetoi työhuoneen seinän kotiliesien ja kuvalehtien sivuilla ja hieno tuli siitäkin.
Ulkotyöt odottavat minuakin, mutta iski niin kamala flunssa, ettei ulos ole menemistä.

Arja H kirjoitti...

Peitto on upea, niin harmooniset ja rauhalliset värit. Kyllä tanssijan on hyvä siinä lämmitellä. Toivottavasti ensi kesänä tulee omenia emännälle ja isännällekin syötäväksi. Osattiin sitä ennenkin mainostaa, kovin on kapea vyötärö tyttö-paralla.

Anonyymi kirjoitti...

Peitosta tuli upean kaunis.Värit sointuu nii-in hyvin toisiinsa.

Nuo taulut on ihanat,huokuut mennyttä aikaa.En oo muuten sillon ollu viel syntynykkää ,kun nuo lehet on ilmestyny ;)

Ai tykkää koiruus omenista..mein koiruus tykkää mustaviinimarjoista,se syö niitä hakisti aina kun alkaat kypsymään.

Mikäs se onkaan tuon siun koirulin nimi?

Mukavaa syksyistä alkanutta viikkoo!

*Tuula Iiris*

ArmiL kirjoitti...

Oi kun on tullut kaunis peitto, noi verihelttaseitikin punaiset kruunaa peiton tosissaan, antaa kivaa väriä:) Myö saatiin yhdeltä naapurilta omenia, vanhempi pariskunta ja heillä on kolme vai neljä isoo omenapuuta, tässä viikolla Esalle heitin ett antais muille noita omenia kun eivät itse niin paljoo syö eikä kerää (yx talvi oli omenat puissa) ja kas kummaa eilen setä oli oven takana ja kysy otatteko omenia, otettiinhan myö ja tosi hyvän makuisia punaisia omenia ja mehukkaita, meillä oli kaks pientä puuta mutta isäntä kyllästy niihin niin ne sai kyytiä tossa keväällä, oli kuulemma huonolla paikkoo.
Täällä tuuleksii tosi kovaa mutta aurinko yrittää paistaa kovasti siitä huolimatta, Iisalmessa käydessäni siellä paistoi aurinko ihan nätisti mutta tuo tuuli tosi kylmää, tuli mieleen että pipo ois pitännä olla päässä.

MariJ kirjoitti...

Ihana peitto!

Huopatossunen kirjoitti...

Tyylikkään värinen peitto ja hienosti sommiteltu palat.

Kiva kun ainoa omena tuli hyvään käytöön :) Meidän koiramme syö marjoja pensaista, mutta omenoita se ei ota kun on kielletty. Se on niin kuuliainen <3

möhönasu kirjoitti...

Ihanan heleän värinen peitto :)

Syksyä tosiaan pukka ja sitä myötä pihahommat. Onneksi eilen noukin humalan norot....sillä yöllä satoi vettä ihan kaatamalla.

Meijän pojat eivät omenaa söisi, mutta nuorempi maisteli kyllä punaisia karviaismarjoja pentuna :) Ihana kuva koirasta :)

MummonPajukori kirjoitti...

Ihastuttava ja niin kauniit sävyt on peitossa.. tykkään tuhannesti <3

Maija kirjoitti...

Onnentyttö joka noin ihanan peiton sai. Hassu koira ku syö omenaa, vaikka oli meilläki kissa joka söi ahnaasti omenoita. Lepposaa viikkoo sullekki. :-)

Lisbet kirjoitti...

Kyl tul kommii peitto,on siin olt hommasen.

Virpi kirjoitti...

Onpa niin ihana peitto.
Ja koira on kyllä hassu, kun syö omenaa :)

margsan kirjoitti...

Upea ja niin lempeän värinen peitto!!
On siinä saanut tehdä lappusen toisensa perään!!

Rippa kirjoitti...

Peitto on kaunis värit upeat. Onnittelut onnistuneesta peitosta On tosi hieno.

Stiina kirjoitti...

Nätti peitto! pehmeän lempeä. ; )

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ihanan ihana peitto!

Tuomontupa käsitöitä kirjoitti...

Hei, kaunis peitto, tyylikkäät värit, kelpaa tytön ihailla peittoaan:)

Liiolii kirjoitti...

Voi että, sinäkin olet virkkaillut isoäidinneliöitä! Kauniit värisävyt peitossa.

Emilie kirjoitti...

Kaunis on tullut peitosta, ihanan hempeät värit. Hienoja on nuo taulutkin. Pitäskin etsiä vanhoja lehtiä ja tehä jotain tauluja, pitäs minunkin opetella vähän sisustamaan ;)))
Koiruus aatteli että pistetääs omppu parempiin suihin, muuten nuo isäntäväki vielä kiistelee siitä keskenään ;)

Maarit kirjoitti...

Miepä en vieläkään tahdo ymmärtää miten kauniit värit kasveilla saakaan aikaiseksi, tuo peitto on upea! Edelleen pidän voimassa lupauksen värjärin avusta ensi kesänä.

Ilona Winebridge kirjoitti...

tykkään niin näistä isoäidinneliöpeitoista. voin kuvitella miten sommittelit pirtin lattialla neliöitä, vaihtelit paikoja ees sun taas, niin itsekkin tein ja tuntui et siihen kului enempi aikaa kun ompelemiseen konsanaan! hauskat taulut, pieni mööbelien vaihto ja uudet kuvat kehyksissä piristää kummasti ja mikä parasta, ei maksa muuta kuin oman vaivan. vanhat kotileidet on just hauskoja luettaviakin, lehteilin niitä viimeksi viime viikolla ollessani ompeluseurassa suunnitellessamme syksyn tekemisiä.
meijänkin koiruus tykkää omenoista kuten muistakin marjoista.

Anneli kirjoitti...

Kyllä on kaunis ja ihanan rauhalliset värit.
On tuossa ollut ompelemista kasaan. Minä aina virkkaan, mutta ompelemalla saa kauniimman jäljen :)

Tarina kirjoitti...

Komea uniikki torkkupeitto!
Oi ei, koira söi puolet omenasadosta.
Koiruli osaa antaa arvon herkulle.
On meinaan sillä niin nautinnollinen ilme.
Mukavaa päivää!

Purppura Perhonen kirjoitti...

Voi miten nätti tuli peitosta!!! Ja hauskat taulut olet tehnty!!!

Sussi kirjoitti...

Ihana tuo omenakuva:)

Hienoja tauluja, mielenkiintoisia nuo vanhat mainokset, entisaikaan osattiin. Nykyisin rohkeudessa ja paljastavuudessa mennään monesti täysin ylitse.

Suloinen peitto, värit ovat hurmaavat.

Delffi kirjoitti...

Ihania käsitöitä taas kerran! Ja iso kiitos sanoistasi blogissani! =)