sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Terveisii kirkost

Pääsinmpä pitkäst aikaa käymään kirkos, ja ai ko on taas sellanen levänny ja rauhallinen olo.
Mie nautin aina aamusel kirkon hiljasuuvest, ja hämäräst, saan kaikes rauhas sytytellä tuohuksii ja hiljentyy ikoneijen ees.
Tään mie oon saant mei miesväeltä lahjaks, en tiiä nimmee
Pappi puhu siint ko myö kaikki ei parannuta, vaik kuinka rukkoillaan ja uskotaan. Hää sano jot ollaa näi kipujen ja sairauksiin kans tärkeit mei Jumalalle ja Hää välittää meist kaikist. Miust se on niin lopen lohdullist.
Eihää tää ainanen sairastamine mittää mukavaa oo, mieluustihaa mie oisin terve, mut ko mie uson jott tää on miun elämäin tarkotus ,tää kipujen kans eläminen. En mie helpol oo tätä oloain hyväksynt, tiukkaa on tehnt montakkii kertaa, mut nyt männää täs uskos ja olos jot kaikel on tarkotuksensa, täs maailmas. Ymmärränpä hiukan paremmin niit toisii jotka sairastaa.

4 kommenttia:

Maahiska kirjoitti...

Näinhän se on. Jostain syystä sairaana on myös hyvä rukoilla toisten puolesta, minulta se ainakin sujuu silloin paremmin. Onkohan niin että tunnen muitten kulkevan mukanani sairaudessa ja vaivassa? Omasta puolestani rukoilen ääriharvoin, mitä nyt hiukan muistan varjelusta pyytää. Monet luulevat "uskovaisten" rukousten olevan jokin toiveautomaatti, vaan eipä se ole. Ja erään tärkeän asian on minulle pappi sanonut kivusta ja sairaudesta; kivun kantaminen on jo kilvoitusta, itseltään ei pidä kohtuuttomia odottaa sen lisäksi.

kosotäti kirjoitti...

Tuoho mie sanon jotta aamen.

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis on. Et ole ajatellut viedä sitä joskus kirkkoon ja kysyä rippi-isältäsi josko hällä olis näkemystä tän suhteen...?
terv. riivatun motoRISTI...

Palaga kirjoitti...

Todella kaunis ikoni! En ole tavannut ennen tuollaista. Kysy ihmeessä rippi-isältä ja kerro miulkii!