Seitikit

Mie oon niin mahottoman onnelinen, hyvä jotta mekkooni mahun.
Eile sain paketillisen niit värjäys sienii, tuo mukava ystäväin ,Armi ,tuolt kästyöimmeisen blogista niit miulle matkahuollon kautta lähetti.
Melkei kaks ja puol killoo, voi kiitos siul Armi.

Eile illal pit jo keitellä niist sienen lakkiloist liemi, ja unissainkii mie sit värjäilin, aamust aikasee vaa padan ääree ja dadaa... täs on ekat

Etumainen on valkiaa jukolanpoikaa, seuraavaks on 150rammaa luonnonvalkiaa ja sit 150rammaa vaalian kellertävää aikasemmin värjättyy ja viimisen on 100 rammaa sitä kauhavalaista

Värit vasemalt oikialle, Kauhava, jne.

Värit on nii ihanii, nii ihanii siis nii ihanii, meins männä täti parka ihan pökkeröisii ko pattaa hämmentel.

Sit seuraava onkii taas sitä tuttuu Koso-tättii jolt keitokset pallaa pohjaa tai kiehuut hellalle, nii käi nytkii

Täs viel seitikkiin jalat on kiehumas maltillisest, mut joku älypää joka tätä kirjuttelee,lisäs puita ja läks tuppaa keittämää saijuu, niimpä nii, siint seuras se että kastrullin pohjal ol sellain pien tilkka. Hyväst ol huvent, siel pienes tilkas ol ne sienten jalat ko kasa keitettyi kastematoi, voi ##&&%%??//!!¤#!" ja kaik muut perinne loitsut. Mitä sitä sellases tilkas voi värjätä ko lankoikii ol lios melkei 300 rammaa.
No onneks myö naiset ollaa kekseliäit ja miul ol talles sitä kuisman lient ja kippasin sen tuoho kastrullii ja se olkii sit ihan järkevä päätös ko langoist tul nii kommeit

Tietyst kuva taas valehtelloo, mut kauhavalainen tul ihana keltaseks, valkiat jukolanpojat tul aika oranssii vivahtaviks ja sit tuos reunas on pien nöttönen vaalianpunast jukolanpoikaa, sitä ol jäänt jostai sukan tekeleest, ni aattelin taas kokkeilla, mukava rusehtava sävy.

Sit miul on viel saavillinen sitä lakkilientä jotta voin jokupäivä värjätä lissää, ko nyt en kertakaikkiaa jaksa,koha saan tään tehtyy ni kaavun sänkyy kipupillerin kans.

Nää langat tullee yhtee peittoo jonka oon aatelt tehä räväkälle nuorelle lamengo tanssijalle, et sit tiiä mittää jos käyt lukemas:)

Oikei mukavaa viikonloppuu teil kaikil ja tervetulloo Rentukka lukijoihi. Koitetaa  ollaa ilosii ja ystävällisii kaikil ihmisil, enkeleit teil jokkaisel.

Ihanaa

Jotta on ollu komiat kelit, pakko ol laittaa pata tulelle, ko auriko lämmittää veetkin saavissa sopiviks miun herkille käsille.

Ensin keitin tatteja, mutta ko pintaa nous kauhiast matoja, ja liemi näytti ihan hirviältä heitin sen pois, mie mittää matosoppaa ala keittämää.
Sit muistinkii jotta miehää kesäl keräsin kaks pient nippuu kuismii kuivamaa. Tarkotus ol sillo kesäkuus kuivattaa noit kuisman nuppui mut mie myöhästyin ja kasvit kukkiit komiast tien vierustalla,niipä kuivatin koko kasvin

Mut ko niit ol nii vähä ni saksin kukkapenkist näit syyskaunonsilmii lisäks

Liemest tulkii sit tosi vahva, vähä sellain paksuhko, ja hyvän keltain.
Ensmäisest satsit sain nää langat. 220 rammaa jukolanpoikaa sitä luonnon vaaliaa. Oikiast nää langat antaat

sellasen oranssin henhkun. Sit miul on kilo Kauhavan kangas-aitast tilattuu luonnon valkiaa villalankaa niit värjäsin 300 rammaa

Niist tul loistavan keltasii. Nää mie värjäsin eile, tänä aamun jo kaheksalt olin paan ääres ja kokkeilin  mite tää liemi antaa jälkivärrii, hyväst anto.

Vasemmal on sitä kauhavalaist, vieres jukolaa takan pilkottaa molempii hetkellises rautakylvys olleit.

Lankalaatikos ol vajjaa 100 rammaa persikan värist Usvaa, laitoin senkii pattaa ja voi mahoton ko siint tuli upiaa. Siin on montaa erilaist oransii, harmi ko ei tuos kuvas näy se oranssin hehku,se on  niiko syksynen  vaahteran latva.
Kokkeilin myös pienet nyssäkät ruskiaa ja sinist Usvaa.

Vasemmal ruskia ,oikial sininen, joka muuttu mukavan vihriäks, ruskia vaa niiko tasottu. Näist tulloo huivii mukavii rantui.
Vielkii sitä lientä on jemmas muutamaa vyyhtii varte.

Kiitoksii teil kaikil niist ihanist kommenteist , tuos eellises jutus . Kiva ko se miun ponikoirahyle sai teijät ilosiks.
Täs kulhollinen kotimaisii rypäleit. Käin velipojan takapihalt nää kerräämäs ja mahoton ko ovatkii makkeit.

Keitin ne mehuks mansikoijen ja mustiin viinimarjoin kans, ja mehust tul kyl nii hyvvää, jotta tuskin kauvaa säilyy kellaris. Pittää vissii muutama pullo piilottaa niit talven kylmii päivii varte ko aivastellaa ja niiskutettaa.

Nautitaa täst ihanuuvest ko aurinko viel lämmitää syyvää luumui ja muit syksyn herkkui

Hirnuntaa

Iloist lauvantai aamuu, aurinko paistaa ja mieli on pirteä ko peipposel,  vaik eilinen sienireissu tuntuukii jalois ja seläs.
Yhtään seitikkii ei löytynyt, kahtena iltana ollaan messii koluttu, ja saalis ol muutama matonen tatti ja lauma hirvikärpäsii, yäk.
Pit tilata kuivattui seitikkei, jotta pääsen kokeilemaan niil värjäämist.

Mutta aiheesee, monissa blogeissa näkkyy niitä ihania Heidi Beans´´n ahriikankukkasista suunnittelemii elläimii, poneja ja virtaheposia.
Rynttyliisan Maija laitto miulle kesäl jo linkinkii ja ko niitä kukka lappusii ol kaapissa valmiina alotin, palapelin kassaamisen, kuvan perusteella.

No täs käi just ko sille entiselle hiirelle..... ei tästä ponia tullutkaa

vaa tais tulla uus vahtikoira rappusille.
Ol yllättävän vaikiaa tehä tuota päätä, ja ko se siin kuvas näytti nii helpolt.

Joku tässä nyt män pielee ja pahast, mutta eipä kukkaa voi syyttää minnuu mallin kopioimisest.

Ollaa myö tääl naurettu tätä miun ponnii, joka ei oo poni vaa joku koiran ja hylkeen risteytymä.

Peräpääkii on pitkäl ja häntä sojottaa suorana. Lurppakorvat ja silmät liimasin kuumaliimal, tuo silmä on ensin liimattuu issoo nappii.
Toista tälläst en ala tekemää, en ainakaa kuvan perusteel.
Ja tälle saap nauraa vappaast, on täälkii hirnuttu:)

Nautiskellaa viikonlopust.

Pörriäisiä

Voi hirvitys, ko eile koettiikii aikamoine järkytys.
Ikämies ol jo muutamaan iltan valittant jotta häne huoneesee kuuluu vintist kummaa pörinää, joho mie että päässäs pörisee.
Eile hää sit män pihamaalle ja kohta huutaa jotta tuuhaa mamma kassoo, meil on vuokralaisii, ja kauhistus ko  räystäslautoin alle män ampiaisii, siis niit män kuhisemal,
Seuraavaks myö kipastii vinttii sinne veskaton alle ja siel olkii sit tää

kauhian iso ampiaispesä, se on suuremp ko ihmisen pää, ja koko katon reuna ol täynnä pienii pesän alkui.
Ei muuta ko vintin luukku tiukast kii ja teipattii kaik maholliset raot, sinne sai pesä jäähä oottamaa pakkasii jotta voijaa se hävittää.
Mie mieluummin kasselisin näit pienii pörriäisii ruusus ko noit hirvityksii,

mei aikamiespoikahaa meinas lapsen kuolla ampiaisen pistoo, se olkii nii outo tapaus jottahaa mie sen teil haastaan.
Hää ol sellain kakstoist vuotinen ja oltii mökil, ol tälläst syksyy ja sillohaa ampiaiset on vähä pökkeröisii, ja poika astu yhen ampiisen päälle jolla hää sai piston varpaasee, mie sitä sit hauvoin kylmäl ja kaik ol ihan hyväst.
Ikämies pyytel jotta lähetääkö lähheiselle järvelle melomaa, mut miul ol jo siin vaihees outo olo ja tuumasin jotta männää vaa kävelee, kesen lenkin miul tul nii kauhian paha olo,kylmäs oikee tuolt sisuksit nii kummast, ja  tuntu vaa jotta nyt ei oo pojal kaik hyvin, sanoinkii ikämiehel jotta nyt pittää juosta mökille ko poika on vaaras, hää mittää juost, nauro vaa jotta ain sie vaa huolehit ja hössötät, sil pojal mittää hättää oo.
Mie ihan suutuin jotta jää sie sit siihe, mut mie juoksen ja juoksinkii lujjaa, ja kauhia ko vielkii tuntuu pahalt ko tätä muistelen, siel mökin kuistin lattial makas miun pien poikain ja koris hengen hääs, ja hää ol nii turvoksis jotta silmii ei pääst nähny, siin paikas mie alan huutamaa jotta tuu ukko joutui nyt on piru merras,poika kuoloo kässii,  no sai mieskii liikettä jalkoihisa, ja hää alkokii heti avittaa poikaa hengittämää, ja mie hyppäsin autoo ja ajoin  kaks km. niin lujjaa ko uskalsin puhelinkioskille, ko eihää sillo ollu mittää kännyköit, ja soitin sairaalaa ja kerroin tilanteen, siel hyö käskiit ajjaa noppeest taks ja antaa pojalle koko kyypakkaus ja sit hänet piti kietoo alasti märkää kylmää lakanaa laittaa puolistuvaa asentoo eikä saant antaa männä tajuttomaks. Jos puoles tunnis ei hengitys ala kulkee ni sit noppeest sairaalaa ja soitto ni hyö laittaat ambulanssin vastaa. Sinne sairaalaa on yl 30km.
Kyl se ol elämäin pisin puoltuntinen,ain ko pojal alko silmät muljahtaa, myö ravisteltii jotta herrää herrää, hengitä rakas laps hengitä.Kyl myö rukkoiltiikii jotta auta sie hyvä Jumala, ja hyvästhää tää tarina loppu ja aikamiespoika on tääl mei kans, puolen tunnin pääst hää alko hengittämmää sit oksens ja ripuloi, seuraavan aamun ol hänel viel jalkapohjat turvokkees niiko pullot.
Mut ain hänel pittää olla lääkket mukan näi kesäsin, sillä yksii ampiisen pisto ni....

Miul on olt ennenkii näit outoi etiäisii, ne on nii voimakkait jotta sillo on pakko toimii ja tiiän ihan varmast jotta en kuvittele.
Mummoiltain oon tään perint, hääkii ain sai etiäisii.

Mut huomen haastellaa sit hauskempii nyt myö lähetää messää essimää sienii.

Syksysiä tunnelmia

Voi että ,täs on olt kaks nii mahottoman komiaa päivää, aurinko lämmittää viel mukavast, mut kuitenkii ulkon leijuu jo syksy.
Viljat on koht  puitu, ja pelloil kulkee näit uppeit lintui

Nää mie kuvasin ikkunastain, mut het ko ikkuna kolaht ni lentoohaa nuo lähtiit. Issoi kurkiparvii on iltasin mänt suolle, ja huutaat nii jotta sieluu riipii.
Vuosii sitte ,sillo ko viel kykenin huovuttammaa ilman kipui, ni tein ison seinä tekstiilin, jonka aiheena ol  yksinäinen kurki

Tätä tehes purkasin myös ommaa oloain, olinhaa just jäänt töist kottii sairauven takia ja elämä tuntu pysähtynneen.
Tää on olt ennenkii tääl blogis, ihan tuol alkumetreil, mut nyt soppii hyväst uuvestaa, ko täyskuukii mollottaa ja pittää herreil.

Syksy vähä hankaloittaa värjyyksii, alkaa tosissaa iltasin kässii kolottammaa ko kylmil vesil huuhon lankoi.
Iso pata on pesty ja laitettu oottamaa ens kessää, sen minkä värjään ni se emal kastrulli riittää.

Nää hailakat kerät on värjätty kaikil liemen lopuil, siin on kultapiiskuu, koivuu/horsmaa ja saniaist.Varmast rantulangas käyp, sit vihdoinkii keittelin pois se punapuu jauheen jonka ostin kesäl niilt keskiaika markkinoilt.

Sitä jauhetta ol sellaset 20 rammaa, keittelin ohjeen mukkaan ja puretin alunal. Nuijen punertavan ruskeitten pohja on just tuota edellä kerrottuu hailakkaa, sit on kaks vyyhtii luonnon valkiaa jukolanpoikaa ja luonnos väri on lähellä aprikoosii, Vaalian punanen on valkiaa jukolanpoikaa ja toist vyyhtii pein vähä aikaa rautaliemes, aavistuksen verran taittaa violettii.
Limee jäi viel värrii ja tännää kaajoin se toisen liemen joukkoo, mut siit sit toisel kertaa.

Lunssa viel vähä härnää minnuu ,mut eiköhä tuokii tuost taltu.
Oikei mukavaa keskiviikko ehtoota, ja syksysii tunnelmii teil kaikil.

Piisku

Näi alkusyksyst kukkapenkeis kukkiit kultapiiskut, vai liekö nuo tarhapiiskui, kuitenkii sitä matalaa sorttii.
Miekii kokkeilin muije lail ,niil värjäämist.

Keittelin koko kasvin, ja tul tosi hyvä liemi, aluna puretuksel sai vavhvaa keltaist

etumainen on sitä norjalaist,siin vieres huopast ja takaan jukolanpoikaa, rauta lisäys anto ihanaa vihriää

joka ei tietenkää kuvas siltä näytä, mut oikei kirkast vihriää se on.
Muutamat värjäykset aijon viel tehä, sit on pakko laittaa pata liiterii, alkaat nuo huuhtelemiset tuol pihamaal, kylmäl kaivoveel ,käyvä kässii, iltasel sit kolottaa ja pakotaa. Onhaa täs tult värjättyykii jokunen kilo.

Aitan aarteist esittelys on lasitavaraa,

                                               
                                                       tälläin vaasi   ja

                                                        kaks vanhaa mustepulloo.

                                          sekä teekannut.

Oikei mukavaa uutta viikkoo teil kaikil, kiitoksii ihanist kommenteist, ja Elina en mie voi myyvä sitä piikkilankaa ko ovat naapurin . Toivotaa jotta jostaa löyvät. Tuntuut tosiaan olevan vähis täälkii päin.

Uutta lankaa

Lauvantakia vaa kaikil, tääl kärvistellää ihan hurjas lunssas, äänkii on ko poika variksel, raak ,raak, mut halusin kertoo teil jotta nyt mie oon löytänt uutta ihanaa lankaa, siint saap tehtyy vaik mitä, ja pienet virheet on vaa komistuksii. Ei tarvii puikkoi, eikä koukkui eikä maksakkaa mittää,  huomaan jotta alatta olla uteliait, no täs ensmäinen tekele tuost ihanuuvest

Nii jot mis se lanka sit on, no tuos seinäl, sehä on piikkilankaa, nii uppeest ruostunutta jottahaa iha henk salpautuu.
Joissain blogilois on olt piikkilangast tehtyi juttui ja niist miekii innostuin,  täs toine syvän

tää on miun kammarin hyllyl

                                                         

Sit ripustelin etteisen kattoo uuve kranssin, tai ruunun, tää on niit juttui ko kissa on poissa ni akka kiipee tikkaille.

Kieputtelin ,paksut rukkaset käes, piikkilankaa muutaman kerran ympyräks sit pujottelin yhel pätkäl niije ympär, jotta kestäät kasas, sidoin nauhat, liimasin rusetit, kiipesin tikkail jotka huoju ja heilu ja ripustin tään kattoo.

                                        Lähikuva rusetist ja piikkilangast

Keskel lentelee ikämiehen miulle ostama tiffany lintu, saa nähä mitää hää sannoo ko tullee illal kottii.
Nii kyl hää tietää nää miun tekeleet, mut sitä jotta mie kiipesin täs kunnos tikkail hää ei tiijä, mut ko en jaksant oottaa iltaa, tiiättehää työ, ko henki valtaa ni sit männää.Hengest puheen olles ni... miul on taikalamppu, löysin sen sielt piikkilanka varastolt. Vaik mie oon tuota hinkant ja hangant ni ei oo

minkäälaist haltiaa tult kertoo jotta miul ois toivomuksii, jos näis vanhois öljykannuis ei niit haltioit asukkaa.
Tai joku entiin asukas kerkis ensin.

Mie toivottelen teil kaikil oikein ihanaa viikonvaihetta, pysykää tervein.
Nii ja jos tää juttu on vähä levoton, ni mänköö kuumee piikkii.

Lissää aarre aitan tavaroita.....

Satteista aamua ,vettä on tult ihan urakal, koko eilisen päivän sato ja välist oikei rankastkii, surettaa nuo viljapellot, koha eivät vaa mänis lakkoon, siis nurin.

Täs kuva seuraavast aitan aarteest, jota kans oon essint kissoin ja koiriin kans,

ko muistin jotta kyllähää se miul on mutta missä, no siel samas kaapishaa tääkii ol, ko kaik muutkii kadonneet tavarat ,pesin, silitin ja laitoin tään omalle paikallee, etteisee

Tälläsis pussukois sitä enne säilytettii lehtii, toisis malleis lukikii jotta, sanomia, sellain ol yhel mei sukulaisel. Tääkii on sielt mei entiselt mökilt, ikkää on vaikia arvioija, kangas on ainakii tosi laadukast ko ei oo yhtää rikki ja kaik ompeleetkii on iha kunnos. Varmast sottiin jälkee tehty.
Etteises on muutakii uutta

Ne kirjavat pöllöt alkoit lentelemmää jo silmille,  ni ol pakko saaha jottai rauhallist. Kauppareissul löysin tuon ihanan tapetin, kiinnitin siit palat  karhutarral alustaa, maalasin ikkunanpokan valkiaks, ja se muistojen taulu pääs lipaston päälle pollen seuraks, soppii hyvin kellojensa kans noije tapetin kelloin joukkoo.

Oikei metkaa torstait teil kaikil, ja tervetulloo mukkaa lukijoihi RitvaSassi.
Toivotaa jotta kelit kuivais, ja tulis viel lämpimii päivii, pitäs päästä tuonne patojen parrii.
Mut toisaalta nyt voip hyväl omaltunnol istuu tuvas ja kutoo sukkaa. Nautiskellaa elämäst.

Kerällä

Mie oon ihan mykistyny, ko tuoho edellissee juuttuni tul noi mahottomast kommentei, taitaa olla ihan ennätys.
Kiitoksii teil kaikil tutuil ja uusil kommentein kirjuttajille.

Tännää jäi aitan aarteet kuvvaamatta ko kamerast loppu patter, ja ei oo aikaa jäähä oottamaa sen lataust, ko täl hetkele konnees on se 3G ja aika nopiakkii viel, ni pitää käyttää hyödyks.
Vaik tekstit näyttää menevänkii ihan mihin sattuu, mut ei tuo kaiketi haittaa.

Mut niiko otsake sanoo täs teil vähä kerrii,

ihanaa kiventieral värjättyy ruskiaa lankaa 750 rammaa, edes on eka värjäys ja takaan jälkiväri.

Näis ei puretus ainetta olekkaa ko sitä ei tarvii. Kiventiera on yks miun lemppar värjäys kasvi.

Ensmäiset kerät on sitä kirpparit löytämääni fritidsgarn nimist lankaa, loput tuttuu Jukolan poikaa.

Eri lankaa antaa mukavast erilaisii sävylöit.

Jälkiväri anto tälkertaa enemmän peessii vivahtavvaa ruskiaa, ko edellisel kerral se ol enempi oranssii.

Vasemmas ylänurkas on  Kauhavan kangas-aitan Unni, se jäi viel haaleemmaks ko muut.

sit herkutellaa lissää

Ihanii kerii, näit pittää vähä vällii käyvä hiplaamas ja hypistelemäs, saa nähä mitä näist tulloo varmastkii jottai issoo ja kommeet :)) Nyt on padas muhimas kultapiiskut, lähen koht siilaamaa liemen ja keittelemmää lankoi.

Tuloksen pitäs olla kirkast keltast ja raudan kans vihriää, kassotaa kui mummon käyp.

Oikein ihanaa ja värikylläist päivää teil kaikil  ja koulusa aloittaneille, nii lapsil, ko aikuisil, opei ja avustajil,  oikei mukavaa  kouluvuotta.

kerrottu kärhön kukka

Peitto ja purnukka

Täs taannoin vannoin ja vakkuutin jotta en tee ennää yhtää peittoo, mutta... ko ne raparperin juurel värjätyt langat alkoit jotenkii houkuttelemaa ni  miun lupaukset män taivahan tuulii.

Tään ihanuuven aijon pittää isselläin, lankaa tähä män sellaset par killoo ja koko on 126x144 .

Jotenkii miust nää isseväräjätyt langat on parhaimillaa just peitois ja huiveis, ja näit on ilo tehä kun saap leikkii erilaisten lankoin kanssa.Aikaa tähä män sellaset 12 päivää, tavoite ol jotta päiväs teen 4-5 ruutuu, ni noppeesthaa  tää valmistu

Kylhää mie teen näist sukkiikii,mut toisaalt sukis lanka männee hukkaa, ko kukkaa ei nää niit miun jalas.

Aitan aarteist esittelen teil yhen issäin tekemän purnukan,

hää tek tään joskus 1960 luvul ko meil ol puhetta siint kuinka hyö sota-aikaan tekkiit kaikenlaisii puhdetöit, tää on kuulemma tarkka kopio siint jonka hää nuoren miehen 17-19 vuotiseen ol korsus tehny.

Alkuperäin ol kuulemma hävint sil reissul. Täs on pohja tehty lauvast ja kolmin kertasest tuohest on reunat, kanskii on tehty lauvast ja päällystetty vaa tuohel. Nuo koristeena olevat koloset on tehty kivväärin hylsyl.

Tää purnukka on yks miun rakkaimmist aarteist, muisto isäst ja hänen elämäst.

Oikein mukavaa viikonloppuu teil kaikil, mie lähen nyt huuhtomaa lankoi, keittelin tännää vaihteeks jäkälii.

Kassellaa niit sit tuleval viikol

Se toimii

Yöl heräsin outoo äänee ,män vähä aikaa ko tajusin et ulkon sattaa, mite ihanaa. Maa olkii jo   nii kuivaa jot halkiaa, nurmet on  kuolleet ja kukkasii sai kastella joka päivä, mut nyt sattaa.
Onneks kerkisin eile saaha langat kuiviks, nyt niit ois kurja sisäl kuivatella.

Täs pitäs olla kuva pietaryrtil värjätyist , mut ko kaik pietaryritit ol tien vierust niitetty. Näin käyp ko ei het kauppa matkal kerrää värkasvei vaa aatteloo et mie ensviikol tuun sit hakemaa. No onneks tuo miun revonpapu ol lykänt uutta kasvustoo ni nakkasin ne pattaa, tulos on sitä tuttuu kirkkaan keltast, äärimäiseen oikeal on vyyhti jonka värjäsin uuvestaa ko ensmäisel kerral siit tul jotensakkii outo, epämäräsen harmaa, nyt se on silviisi tumman keltain, ei paha, niiko tää tanssi tuomarkii ain sannoo.
Vihriät sain lissäämäl lopuks pikkasen rautaa.
Muute ei miun kamera vääristäkkää näit värei se on tuo kuvan pienennysohjelma Paint, joka tekkee väreist hailakoit.

Sillo kirppar reissul löysin valkiaa lankaa, puhast uutta villaa

300 rammaa fritidsgarn nimist  veikkaan jotta Norjalaist ja 50 rammaa Kauhavan kangas -aitan  Unni lankaa
pithää nuo ostaa ko halval sai, yhen vyyhin tuota Norjalaist jo värjäsinkii, yhes  puolikkaan Jukolanpoikain kerän kans.

Niil Hilkan lähettämil kuivatuil koivul ja horsmankukil, antoitkii hyvän vahvan liemen, ja aluna lissääyksen jälest lankoihi tul sellain mukava keltain sävy. Kiitos viel kerran Hilkka, nää on sit Lapin lankoi.

Nii tuo otsikko ,se viittaa tähä miun uutee värjäyspaikkaa, ko se on nii mahottoman hyvä, mie vähä sitä  viel kohentelinkii.

Toin issellein tuollasen vanhan rahin jos saan istuskella, sit vanhast kukkalaatikost tul työtaso ja paikka halkokorille, noit aita elementtei ol navetas neljä ja ne tuvin tiiliin kans pystyy tuonne kivi muurin taakse.
Tuli pyssyy just siellä missä pittääkii, ei liekit loimua tiiliin raost, savvuu toki lykkää niiko ennekii, mut savuhaa kuuluu asiaa, kaik värjärithää käyttäät tuoksuu nimeltä "sietämätön savu" suositteln lämpimäst.

Tään ihanan amppelin ostin paikallisest Prismast, ikämies laitto sen kuistin räystäslautaa isol koukul kii, tää ko on rautaa ja painava. Istutin siihe kelloköynnöksen.
Oikein mukavaa torstait jokkaiselle, mie lähen nyt puotii, ko saje päivän on mukava lenkkeillä kaupas.