torstai 24. lokakuuta 2013

SUO

Ankia harmaa satteinen lokakuun päivä, pakkaset, lumet ja aikamiespoika poissa,nyyh.
Hää läks aamusel aikasee kohti pääkaupuntii ja niit muusikon kiireit, mut vot siltää ko meil olkii lustii.

Tehtii kuvausretki tuos parin kilometrin pääs olevaa Valkmusan kansallispuistoo, varmast siit löytyy tietoi jos halluutte netist essii.(linkin teko jäi taaskii opettelematta)



Valkmusa on mahtava suo, siel on sellain muutaman kilomerin pitkospuu lenkki, lintutorneineen. Se myökii nyt käveltii.
Aikonaa sillo nuoreen ja terveen, mie oon harrastant suolla kävelemist, oon rämpint rahkasammalees, kaukoputki olal ja nauttint suon tuoksuist ja äänist.
Siit on muute kaheksan vuotta ko viimeeks oon suolla käynt, ja ette uso mite miun sieluin läihkätel ko noit pitkoksii kulettii.

Kevvääl suo on täynnä lintuin äänii, kuret huuteloot ja tanssiit, teerit kujertelloo, kuovit, kapustarinnat ja kalasääsket ilmottellee myöskii olostaa.
Syksysin suo on hiljaa mut täynnä uppeit värilöit, sammaleet hohtaa niin monen värisiin, niiko jalokivet.



.Myö nautittii olostamme, kuvattii sammalii, käkkyräisii mäntyi ja haasteltii tään elämän mielekkyyvest.
Nii ja meitkii kuvattii, ko sinne tornii tulkii paikallislehen toimittaja ja hää het meitä haastattelemaa ja kuvvaamaa. Mie kieltäyvyin kunniast olla kuvas,(ko ol tuollaset ryntteet päällä),  mut aikamiespoika hää kyl sit näkkyy hyväst.
Mie tälle toimittajalle kerroin jotta ei suota tarvii pelätä, ei se kettää nappaa ja vetäse silmäkkeesee niiko elokuvis, koha ossaa kulkia ja lukia suota ni ei oo mittää häättää.


Kottii myö lähettii onnellisiin, sielu ja roppa ravittuna, askelkii ol nii mahottoman keviä.

Sillo nuoreen mie läksin kevväisin suolle ain aamuyöst, ussein siin kolmen mais, ol ihana kuunnella herräävää luontoo ja kassella auringon nousuu, joskus mie nukuinkii siel kansallispuiston lntutornis.Mite hyväst siel nukuttikkii.
Kerra sit yks miun kaupuntis asuva ystäväin kysy jotta enks mie pelkää siel suolla? Hö, mitä mie siel ossaisin pelätä omal tutul suol no hää vähä vaikiana sit sano jotta jos sinne tulloo vaik joku mies ja raiskaa miut.
Miult pääs nauru ja tuumasin, jotta jos joku mies lähtöö vasiten aamuyöst rämpimää suota tarkotuksenaa raiskata ni se on sellain urotyö silt miehelt jotta mie heittäyvyn sammalikkoo ihan vappaaehtoset.
Kaupuntis mie pelkää, mut en suolla enkä messäs.

Harmaast säästä huolimatta, oikein mukavaa torstaita teil jokkaiselle ja tervetuloo Riikuska mukkaa lukijoihin

15 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olipa jälleen kiva tarina suomaisemista.

Ja miten värikästä se onkaan näin syksyllä,kaikkia sateenkaarenvärejä =)

En oo ikkän suolla kävelly pitkospuita pitkin se olis elämys varmasti sekin ;)

Joko sormi on kunnossa??
Et pääset neulomaan ja virkkaamaan.
Ihanan lepposa ilma +9.9 =)
Mukavaa syksyistä päivää!

*Tuula Iiris*

Maija kirjoitti...

Toisille se rentouttava paikka on meri, toisille sua. Mää tykkään suasta. Meijän lähellä on kuulemma sua, kohta on menny jo 4 vuatta mut en oo kerinny sitä ettimään. Joku viikonlippu tarttis sannoo miähelle, että vahtii mukuloita ja lähtee ettimään se.

Tosi hianoja kuvia! Olis miälenkiintosta nährä se lehtijuttu.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Ihana postaus. Kaikesta huomasi miten upea oli suoretkenne poikasi kanssa. Hyvää viikonjatkoa sinulle.

Huopatossunen kirjoitti...

Oi kuinka ihania suokuvia <3

intsu kirjoitti...

Nuorena minäkin olen suolla kulkenut,mutta enpä enää. Kaunista siellä on ja sielu lepää. Hyvä kun on olemassa paikkoja,jossa saalevähtää sielua myöten tämän kiireisen ja melskeisen maailmanajan keskellä.

Maahiska kirjoitti...

Oi suo! Tulee mieleen Näkymätön Elina... hyvä elokuva, muuten! Sanoo terveisiä Aikamiespojalle, ja että pitänee etsiä lehtikin käsiin sitten tässä ;) Suo on todella jalokiviä täys, en ole vielä keuruulaisia soita tuon miehen kanssa lähtenyt hakemaan mutta auton ikkunasta tavattu muutama mahdollinen - sinne siis joskus.
Suon värit on ihanat.

Stiina kirjoitti...

Mukava suojuttu! ; )
Piti olikein nettikartasta etsiä tuo Valkmusa.

Unknown kirjoitti...

Ihanaa kun sinä keksit ja toteutat noita juttuja joista sinulle on iloa ja saat voimaa. Minä en saa mitään aikaiseksi,

Liiolii kirjoitti...

Suot ovat upeita. Liian harvoin pääsen suolle (tai metsään). Minulla on kuitenkin tämä merenranta, Suomenlahti.

elina kirjoitti...

Suo on parasta syksyssä. Eilen ystävä toi kolme litraa karpaloita ja minä melkein kyyneleet silmissä mietin, että ennen jaksoin minäkin kerätä karpaloita. Suon tuoksu on ihanaa ja syksyinen suo on kaunis. En ole enää vuosiin päässyt suolle.
En minäkään pelkää luonnossa. Mummi aina sanoi, ettei ihmisen tarvitse pelätä kuin toista ihmistä ja niitä on kaupungissa.
Kyllä sinulla oli mukava retki.

Kankuritar kirjoitti...

Olet sukulaissielu! Nimittäin olen suolla kulkija, rakastan suota ja pidän suon tuoksuista. Itse sanon suota jängäksi eli jänkkä tällä paikallisella murteella. Sielu lepää jänkämaisemassa.

Lisbet kirjoitti...

Kyl varmast ol antosa reissu.

Unknown kirjoitti...

Hienoja yksityiskohtia olette kuvanneet. Kyllä noita passoo esitellä.

Narukerä kirjoitti...

Voi kun pääsisi itsekin tepastelemaan tuollaisiin maisemiin ja pois kaupungista hetkeksi :)

Kirsikka kirjoitti...

Komeita syksyn kuvia.