keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Syötyjä sanoja

Tuolla ,rynttyliisan blogissa ol taannoin nii mahottoman hauska haaste jotta ol ihan pakkoo napata se. Siin pittää kertoo niist sanoist jotka on tult syötyy, no täs miult kolme.

Ko mie alotin aikonaa koulun ni olin kuulemma sanonu opettajalle että mie en oo mikkää kästyöimmeinen, ja myöhemminkii tul monast sanottuu, että ikinä mie en mittää sukkii neulo ko niit saa kaupastakkii....  mut kuinkas sitte kävikää


no sukkii tulloo tehtyy alvariisa, täs viimoset jämälanka sukat.

No toinen syöty juttu  on tää. Maatalon tyttäreen tuumasin kottoont maailmalle lähettyväni että.....  mie en sit tän jälkee kasvimaita kitke ja mittää en syötäväks kasvata, ko kaupat on pullollaa ruokaa, mutta kuinkas taas kävikää

Mite mukavaa ol kesällä syyvä ommii pottui ,herneit, porkkanoit ja napata viel yrtteikii ruokaasa ja enskesän taatust kasvatan taas jottai syötävää.

Kolmas syöty sana liittyy tuoho vastakkaisee sukupuolee , mie oon kuulemma lapseen laulant " varjele hyvä isä ihmisen lasta merimiehen muijaksi joutumasta..." ja sanoin ensmäisen kipiän eron jälkee että ikänä en ennää miest ota riesaksein.....  mut kuinkas taas kävikää,


täs mie oon ikämiehen (entisen merimiehen) käspuoles roikkunt jo yl 30 vuotta, tää kuva on ikämiehen 60 vuotisilt ja mie oon siin viistoist killoo paksump ko nyt, oikia pullukka.

Mie toivon jotta monet teist lukijoist otatta tään haasteen, tää ko on nii hauska, kiitoksii vaan tään keksijälle.
Ja kiitoksii teille kommenteist, sormi alkaa paranemmaa, kipiä se on ko ain tökkään sen johonkii. Jäykkäkouristus on viel voimas,hyvä ko muistutitte, pit tarkastaa asia.

Uus lukijakkii on tult, tervetulloo Tupuna mukkaa. Kahensaan lukija raja lähestyy, mahtavaa.
Pittääkii alkaa miettimää mitä sitä keksis sit ko teit on 200.

Oikei iloist päivää ihan jokkaiselle.

28 kommenttia:

Vanha rouva kirjoitti...

Voi hyssykät sentään. Minun appiukkoni on eläkkeellä oleva merimies ja niin hauska mies, että!

Minä vannoin vuositolkulla reissuhommissa ollessani, etten ikinä ota ittelleni reissumiestä mieheksi. Ja täsä sitä ollaan: piti oikein ulkomailta asti mennä hommaamaan reppuri ja kulkumies - kiltistihän tuo toisaalta on talutusnuorassa kulkenut komattakymmenettä vuotta ;)

Amalia kirjoitti...

Niinhän seon, että niin paskaselle kivelle et sylkäse, että et pois nuolase :)

intsu kirjoitti...

Komiat sukat langanlopuista. Mikä siinä onkaan,kun just se mitä oikein pontevasti sanoo,että ei ikinä,niin se just tapahtuu:)

Sussi kirjoitti...

Jäin miettimään, mitä sanoja onkaan tullut syötyä...

mummeli kirjoitti...

Niin hauska aihe, että onkohan tuo otettava ihan työn alle. Yksi on yli muiden jonka olen pyörtänyt, äkkiä en muuta nyt muista, mutta, harkintaan.

Nina kirjoitti...

Hauska haaste :)

Anneli kirjoitti...

Hauskoja "lupauksia" :)
Vähän samansuuntaista on minullakin, mutta sen sukkaneulontalupaukseni olen pitänyt. Tossuja ja virkattuja on kyllä tullut !
Kiva kuva teistä kahdesta ♥

mate kirjoitti...

Ikinä ei pidä sanoa, ei ikinä☺☺, niin siinä usein sitten käy ☺
Sinähän oot kuvassa kuin 15 kesäinen tyttönen ja pokakaveri hymyilee vierellä ☺
Kiitos ja iloista päivää Sinullekin ☺☺

riikuska kirjoitti...

Olipas hauska haaste. :) Mietinkin, että mitähän sanoja sitä on tullut syötyä...

Tuta kirjoitti...

Mielenkiintoinen haaste.. nytpä pitää laittaa mietintämyssy päähän että mitä asioita on tullut sannottua, ei ikinä:)

Kuppikissa kirjoitti...

niinhän sitä sanotaan, ettei sais koskaa sanoa "ei koskaan" :D haha, mut noi sukat tossa ekassa kuvassa, toosi nätit, jämälankasukat o aina ihania <3

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Sananani olen varmaan joutunut syömään minäkin ja varmasti useamman kuin kerran. Nyt ei kuitenkaan tule äkkiä mieleen missä yhteydessä?

Ihana kuva teistä kahdesta.

Tuomontuvan Anni kirjoitti...

Voih mien ees muist kuinka monta syötyä sannaa miul on ja lupaustaki, mut paljon on, luulen...
Mut miepäs sanoinki jo aiemmin, et sie oot sit nätti ja sitä en pyörrä ja ikämiehes siin siun vieres, häne naamast paistaa hyvä miel nii o suu messingil..Kelpaa ollaki, ku karjalaisakan on saanu kiinni:))
Kommee pari:)

Tanni kirjoitti...

Jaa..mitähän sitä olisikaan tullut syötyä...hmm.. hauska haaste!

Arkimamma kirjoitti...

Onpas hauska haaste. Kyllähän tuota on tainnut itsekin sanojaan joskus syödä... En sitten ikinä enää... :D

Upeat jämälankasukat <3

Kadehdittavat yrttimaat <3

Mahtava 30vuoden parisuhde, perästä tullaan, meillä 20 kohta täynnä :)

Maija kirjoitti...

Ihana ikämiäs! Ihania ootte molemmat. ♥
Määki oon tainnu vannoo piänenä, etten ikinä aikuisena hommaa viinimarjapuskia, inhosin marjojen nyppimistä. Nyt miätin tarskos hommata lissää, mulla kun ei oo ko kymmenkunta puskaa. Harmi ko en tajunnu laittaa tota postaukseen.
Niin sitä ihmisen miäli muuttuu. Toi sun viiminen syäty sanas oli kyl loistava juttu! :-D

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ihana sinä, ihanat te!♥ Näinhän se vaan menee, että mieli muuttuu matkan varrella (he-heee...meillä oli 7 hehtaaria sokerijuurikasta, heinäpellot, marjapensaat sun muut...arvaa,mitä minäkin vannoin kun lähdin maailmalle) :) :) ♥ Kauniit sukat taas teit, minä olen yhä vaan huono sukan tekijä :)

Anonyymi kirjoitti...

Ihana kuva merimiehestä ja muijastaan!

Minulla on tosi kammottavia kokemuksia kansakoulun käsitöistä. Mistään ei tullut koskaan mitään. Patalaput suippenivat. Sukka ei edennyt kantapään pitemmälle. Jne. Kauheimpana muistan, kun piti vaaleanpunoisesta paitakankaasta jotenkin silkkilangalla päärmätä kainaloita.

Nyt olen viimeksi tehnyt lastenlapsille ihan hienoja barbien vaatteita. Ja sukkia olen neulo
nut satamäärin.

kvinna kirjoitti...

Voi Pyhä Sylvi. Kvinnahan sen äskeisen viestin kirjoitti. Ja oli, että anonyymi...

Anonyymi kirjoitti...

Voi että, naurattaa...koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta kun ikä alkaa hissukseen hopeoimaan hapsia ja vinkkelit muuttuu elon katsannoissa niin ne tärkeimmät löytyvät silloin ja jäävät kultaamaan elämää!

Aurinkoa syksyyn!

terveisin

Kivipellon Saila

Kirsikka kirjoitti...

Kivat haasteet olet napannut niitä varmaan löytyy jokaiselta. Aurinkoisia syyspäiviä.

Tarina kirjoitti...

XD niinhän siinä tuppaa käymään ko suustaan lipsauttaa sanaparin "ei ikinä",
jotta sen ei ikinän kanssa painii het' kohta ens viikolla.
Pikaista paranemista sormelle
sekä antoisia päiviä!

Milli* kirjoitti...

Ihania kuvia ja jännä haaste.
Minun kuuluisin lienee, en ikinä mene naimisiin ja näistä syödyistä sanoista minua vieläkin muistutetaan =)

Irmeli kirjoitti...

Hih, mikä haaste. Ihana postaus. Voivoi, en ota vastaan haastetta, sanoja on tullut syötyä oikee sankokaupalla. Kaikkia ees muistakkaa :)

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Niinhän se on, että vannomatta paras. Vaan eikös se osoita luonteen kehitystä, jos pystyy sanansa pyörtämään ja ottamaan haltuun kaikki ne taidot, joita ennen ei osannut tai arvostanut.

maatuska kirjoitti...

Mikä ihana kuva teistä, olet niin kaunis ja tyttömäinen siinä, että!
Kyllä sun kirjotuksia on aina yhtä riemukasta lukia, kiitos niistä!
Nyt joutuu itsekin alkaa muistella mitä on tullut vannottua...

Lea P kirjoitti...

Mainio haaste ja vielä mainiommat sanansyönnit. Ihana kuva nuoresta parista.

Anonyymi kirjoitti...

Niinhän sitä sanotaan...vannomatta paras.
Hauskoja "sanansyöntejä" :))
Ihanan pirteen kirjavat sukat.

Kyllä on ihana kuva teistä molemmista =)

*Tuula Iiris*