Jälkiä lumessa

Ko mie aamusel heräsin ni hetke aattelin jotta nyt on tät-rukka varsi halvaantunt ko mikkää paikka ei liikkunt, mut sit alko tajuntaa vyörymää iha älytön kipu ja eiliin päivä.
Tää juttu on sarjaa...Eiks aikuin ihmiin ikänä opi.

Nuit tuon kuvan jälkii ei oo tehny sit mikkää elukka  vaa mie isse.

Huomasin jotta pähkinäpensaan oksat ol taipuneet lumest, alppiruusun päälle, tuon haaskan joka näkkyy taustal. (kannattaa nyt klikata kuvvii suuremmaks) Mie lähin sitä sit avittamaa ja varistammaa pähkinäpensaast lumet,  mut voi halvattu lunta ol valehtelematta minnuu haarusii ast.
Siel mie möyrin hanges ko mäyrä, mut pääsin pelastammaa sen mitä pelastaa pysty. Kevvääl nähhää mitä jäi alpparist jälel.
Takaspäin olkii jo helpomp möyrii, ko ol valmiit jälet.

Nää jälet tul taas siitä , ko huomasin pupujussein käyneen napsimas mustikkapensait, yhe olvat jo kalunneet  matalaks. Tuost mäyrään olost opin jotta ennää en möyri ,vaa loisto ajatuksen saaneena kömmin navetan vinnil essimää suksii. Ko talvelhaa hiihetää eikä möyritä.

Tuumast toimee ja sukset jalkaa, nuo ikämiehe retkisukset osottautu miul liian pitkiks ja rankoiks ni pakko ol essii viel monotkii jotta sain omat iänikuset sivakat jalkaa.
Hiihtohaa suju entisee muistii, ja sain viritettyy navetas löytämäin kanaverkon mustikkapensaije päälle.

Koittakaas nyt ristihuulet syyvä miun pesait.
Sit tulloo se tyhmyys, mie sain jostain päähäin jotta ko nyt on jalas sukset ni lähenkii hiihtää.
Sellasen 400 metrii ko tarvoin umpihanges ni muistu mielee jotta enhää mie oo ikänä hiihtämisest tykänt, jotta miks ihmnees mie täs rämmin.  Ei ko takas pihhaa.

Ja nyt tuo tyhmyys tuntuu lonkis, seläs, pohkeis ja iha ouvois lihaksis. Tekis miel itkiä niiko lapseen ko pakotettii hiihtämää.

tosin itken siks ko veljel ol monot ja miu huopatossut ja mäystimet

Nyt joku teist kyssyy jotta miks ei ikämies tehny nuit hommii, no mitä tää tekkee muuta ko istuu pilkil, niiko tännääkii ja kahe ahvenen takkii.
Isse se on vaa möyrittävä .

Mukavaa hiihtoloman loppuu niille joil se on ja mukavaa alkuu niille joille se on tulos. Mut älkää mänkö hiihtämää siint tulloo kipu ja itku.

Ripustimia

Pyryist pyhäpäivää teil kaikil. Jotta on tult lunta ja tullee eelleenkii, tuntuu jotta kaik talven lumet tul nyt ko pittäsi jo kevättä alkaa oottelemmaa. No onneks nuo sullaat.

Nyt mie oon hurhatant noije henkareitte päällystämisee,  sekkii on sellaist rentouttavaa hommaa

Saap sommitella värilöil ja vanhast nuhrusest puisest henkarist tullookii ihka uus kommee koristus.

Nyt nää koristaat etteisen piikkilanka kranssii, mut toukokuus männööt aittaa , sammaa juhlaa ko peitotkii

Pittää jossai vaihees käyvä kierrätyskeskuksest hakemas lissää aihioit, ko omat alkaat loppumaa.
Eikä ikämiehen kaikkii paitoi voi piironkin lootakaa runtata.

Näihe käyp langan loput hyväst, mut nää mie tein Cataniast, siint ko tulloo sellain mukava kiilto.

Oikein mukavaa helmikuun viimist viikkoo .

Kaikki kahdeksan

Luppailin postata loppuviikost, mut sillo on nii kiirust ,jotta leikitää nyt loppuviikkoo.
Peitto numero kaheksan on sit valmis. Tälkertaa tälviisii sinine.Koko sama ko muillakii.

Tähä sain lankoi jo kaverilt, ko omat varastot loppu.


Eile ko ol hyvä ja aurinkoin sää ni vein kaik peitot ulos tuulettuu

Ikämiehen avustuksel ripustin ne naurulle

toisest suunnast

ja kaukaa kuvattuna

Nyt ne viikattu ja viety yläkertaa aikamiespoja huoneesee oottamaa toukokuuta.
Miulle tää peittoin teko on vähä sitä sammaa ko toisil se värityskirjoin värittämine. Mut nyt piän hetken taukoo ja taijan tehä vaa erilaisi tipusii ja päällystää henkareit.

Oikei mukavaa tätä viikkoo ja tervetulloo Pirjo mukkaa lukijoihi.

Isojalka

Iha tähä alkuusa, oikee mukavaa ystävänpäivän jälkeist aikaa teil kaikil ,uppeille ystävil.

En malttant eile olla yhtää konneel ko virkkasin ja virkkasin. Peitto numero 8 on valmis mut näättä sen loppuviikost.

Otsikkoo viittaa tuo ylemp kuva, iso on käpälä , mut kene lienee. Liekö tuost alemmast  kuvast mittää appuu.

Vai auttaskoha tää paremmin, selväst joku elläin syntymäs.

Mutta kellähää sitä on tuollaset jalat ?
No Karoliinallahaa ne ja hyväst hää niil taapertaakii

Tok pittää välist istuukii

etenkii ko saap vieree kaverin. Kaver tul tehtyy vuos sitte, mut hyväst hyö soppiit vieretyste.

Tälläsel kanamaisel jutut alkaa tääkii viikko, käin siel keuhkopolil. Ottiit sen massiinan takas ja nyt suunnitellaa toisenlaisii hoitoi, koha ensi pääsee tohtorille.

Zompi

Voi hyvä isä sentää ja muutama muukii, jotta on olt viikko.
Sain viikko sitte tään halvatun massiinan jonka kans pittää nukkuu tään uniapnean takia.

Olin tosi innoissain ko aattelin jotta saan nukuttuu hyväst ja olo senku piristyy. Esitteeskii luk jotta jo yhen yön jälest huomaa tulokset.
Tottahaa tuo esite haasto, tulokset näky selväst, mie olin niin lope uupunt ja kiukkuin ko osan yötä kuulu vaa suhinaa ja sihinää.
Sitkeest mie yritin, joka ilta ikämies auttel tään maskin miun naamallein ja kiristel hihnoi sopivaks

ja sit mie makasin ja oottelin unta, vaihoin asentoo, jollo hihnat paino kasvoi, kierähin kylellein ja tuo letku kierty kaulan ympär.
Ei tult unta, mut mie vaa makasin aparaatin kans ja laskin lampahii.
Välist tul iha panniikki ja repäsin maskin kasvoiltain.
Vajaan viikon mie jaksoin, kulin päivät ko sellain zompi.
Eile sit pesin ja pakkasin aparaatin ja totesin jotta tää hoito ol sitte täs.
Illal laitoin nennää suihketta ja työ ette uso, mie nukuin koko yön ko pien porsas, aamul heräsin ja ihmettelin ko kello ol jo puol kaheksan.
Nyt mie oon se entiin täti, ei oo meil ennää kärttyst zompii.

Kästöit en oo oikiastaa tehny, muutaman tälläse riikikukon pyrstösilmän virkkailin

noist tulloo joskus tyyny.
Tuon kupin jos nuo silmät on mie löysin kerran kirpparilt, oletan jotta tää on sellain Kupittaan  kuppi

Nii ja ulkoon sattaa taas vettä, lumet ja jäät alkaat olla poissa.
Laskiainekii män täs zompeilles ja paasto aika on alkant.
Oikein siunattuu paastoo niille jotka sitä viettäät ja iloist kevvään odotust teil kaikil
toivottellee hyvin nukkunt täti.

Peitto numero 7

Taas on viikko mänt kärvistelles, lonkat äity pahaks, selkä jummittu ja hammas hajos.
Onneks pääsin noppeest sen ryökälee korjuuttammaa, ja se kärsimys on takaan päi.

Yhen peiton sain virkattuu ko jouvuin  olemaa paljo levos.
Alotin sen kahest tälläsest pienest mummon ruuvust, jotka oon saant.

Sit vaa jatkoin niiko ain ennekii. Tähä mie ostin muutaman kerän lankaa, ja käytin loput omist varastoist.

Koko on sellaset 155x138 senttii. Langat on erilaisii mut suurinpiirtein 7-veikan paksusii.
Reunaa virkkasin kolme kerrost kiinteit silmukoit ja kaks viimist kerrost on

paksummal langal, näi reunast tulloo napakka.

Näije teko on miulle vähä sit sammaa ko toisil niije kuvviin väritys, elikkä rentouttaa ja piristää.
Numero kaheksan on jo aluillaa, mut siihe pit pyytää ystävilt sinertävvii jämälankoi ko issel ei oo.

Tännää pittää männä keuhkolääkäril, miul ko on tovettu se uniapnea, mään haastelemmaa siint aparaatist jonka kans pitäs sit nukkuu. mut sitä enne lähen kasselemmaa mitä teil toisil kuuluu ko pitkäst aikaa kykenen taas istumaa konneel.

Oikee iso halaus teil kaikil uppeil lukijoil, ja kiitoksii kommenteist ja käynnist ja tervetulloo siul Papu Kaija mukkaa porukkaa.