torstai 25. helmikuuta 2016

Jälkiä lumessa


Ko mie aamusel heräsin ni hetke aattelin jotta nyt on tät-rukka varsi halvaantunt ko mikkää paikka ei liikkunt, mut sit alko tajuntaa vyörymää iha älytön kipu ja eiliin päivä.
Tää juttu on sarjaa...Eiks aikuin ihmiin ikänä opi.

Nuit tuon kuvan jälkii ei oo tehny sit mikkää elukka  vaa mie isse.


Huomasin jotta pähkinäpensaan oksat ol taipuneet lumest, alppiruusun päälle, tuon haaskan joka näkkyy taustal. (kannattaa nyt klikata kuvvii suuremmaks) Mie lähin sitä sit avittamaa ja varistammaa pähkinäpensaast lumet,  mut voi halvattu lunta ol valehtelematta minnuu haarusii ast.
Siel mie möyrin hanges ko mäyrä, mut pääsin pelastammaa sen mitä pelastaa pysty. Kevvääl nähhää mitä jäi alpparist jälel.
Takaspäin olkii jo helpomp möyrii, ko ol valmiit jälet.


Nää jälet tul taas siitä , ko huomasin pupujussein käyneen napsimas mustikkapensait, yhe olvat jo kalunneet  matalaks. Tuost mäyrään olost opin jotta ennää en möyri ,vaa loisto ajatuksen saaneena kömmin navetan vinnil essimää suksii. Ko talvelhaa hiihetää eikä möyritä.


Tuumast toimee ja sukset jalkaa, nuo ikämiehe retkisukset osottautu miul liian pitkiks ja rankoiks ni pakko ol essii viel monotkii jotta sain omat iänikuset sivakat jalkaa.
Hiihtohaa suju entisee muistii, ja sain viritettyy navetas löytämäin kanaverkon mustikkapensaije päälle.


Koittakaas nyt ristihuulet syyvä miun pesait.
Sit tulloo se tyhmyys, mie sain jostain päähäin jotta ko nyt on jalas sukset ni lähenkii hiihtää.
Sellasen 400 metrii ko tarvoin umpihanges ni muistu mielee jotta enhää mie oo ikänä hiihtämisest tykänt, jotta miks ihmnees mie täs rämmin.  Ei ko takas pihhaa.

Ja nyt tuo tyhmyys tuntuu lonkis, seläs, pohkeis ja iha ouvois lihaksis. Tekis miel itkiä niiko lapseen ko pakotettii hiihtämää.

tosin itken siks ko veljel ol monot ja miu huopatossut ja mäystimet


Nyt joku teist kyssyy jotta miks ei ikämies tehny nuit hommii, no mitä tää tekkee muuta ko istuu pilkil, niiko tännääkii ja kahe ahvenen takkii.
Isse se on vaa möyrittävä .

Mukavaa hiihtoloman loppuu niille joil se on ja mukavaa alkuu niille joille se on tulos. Mut älkää mänkö hiihtämää siint tulloo kipu ja itku.

29 kommenttia:

Johanna Marjukka kirjoitti...

Voi siun kanssas. :D Kyllä tuli taas hyvä mieli täst jutust, vaik kurjaahan se on ku pakottaa paikkoi! Koita saaha kroppa pelittää. Mie oon kyl siun kans ihan samaa mieltä, et suksii ei kannata jalkaansa laittaa. Ikänä en oo hiihtämisest tykänny, kun se ol sellast pakkopullaa koulus ja niit suksii piti ite raijata aina kävellen sit joka paikkaa.

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Olet kyllä mainio sanaseppo ja kirvoitat hymyn huulille. Toivottavasti toivut pian rämpimisen ja hiihdon aiheuttamista vaivoista. IHANA tuo kuva sisaruksista. ♥

Apris kirjoitti...

Voi siun kanssais. Koitahan nyt toipua.

Helkky kirjoitti...

Niinhän se on, että jos haluaa saada jotain tehdyksi, se on tehtävä itse. Ja kärsiä seuraukset, valitettavasti. Eiköhän huomenna kuitenkin jo helpota. :-)

ma-te kirjoitti...

No minä elin Sun kivasti kertomas tarinas niin vahavasti, ku olsin itte ollut joukos ☺☺
Minoon kyllä tykänny hiihtämisestä, mutta nyt`toon tullu pelekooseksi, jotta jos kaarun, niin en millää pääse pystyhyn enkä saa suksiakaa jaloosta pois. Niin mulle toissa talavena käyy ☺☺
Son hyvä jotta tiät mitä varte on ruppi kipiä, jottei tuu paniikkia ☺☺
Toipumista ja mukavaa viikol`loppua ♥

mummeli kirjoitti...

Voi sinua, millaisenmseikkailun itsellesi järjestit ja nyt kivut kiitoksena.

Mikäpä tuolla ihanassa auringon paisteessa olisi hiihdellä, mutta olen sen jättänyt nuoremmille. En uskalla lähteä yksin hiihtämään, pelottaa. ,mitä nuo tekonivelet tykkäisi jos pahasti kaatuisin.

intsu kirjoitti...

Voi sentäs sinua. Nyt sitten vaan lepäilet ja koetat saada itses parantumaan. Tiedätkös minä rakastin lapsena ja nuorena hiihtämistä. Olin sellainen murkkuikäinen,niin minua 6v vanhempi veljeni sanoi,että kannataako mun niin hiihtää,että katsopas vaan,niin hän on pannut merkille,että sitten naisille tulee tosi paksut reidet:)Niin minä hiihtämiset lopetin. Voi veli hyvä,nythän ne reidet vasta paksuksi tulikin:D

Sussi kirjoitti...

mainiosti kerrottu:) Lohduksi voin kertoa, että täysmaratonin jälkeen minulla on yleensä reisilihakset niin kipeät, että tuolista nouseminenkin on tuskan takana.

Toipumisia!

maatuska kirjoitti...

Voi sinnuu! Mutta huomaatkos, aika tekee tehtävänsä, kun unohtu ettet tykkää hiihtämisestä ;)
Mullapa onkin ens viikolla talavi/hiihtoloma, mutta en meinaa suksille astuakaan ;)

enkulin käsityöt kirjoitti...

Hyvänen aika sinun kanssasi. Kerrot niin hyvin, että näin sinut jo siellä lumipenkassa möyrimässä - silmieni edessä kuvana.
En ole tosin mikään sinua neuvomaan. Itseltä leikattiin maha ja kolmen viikon päästä leikkauksesta ryvin takapihalla tuijien ympärille verkkoja virittelemässä, ettei aurinko niitä polta. Olinkin petipotilas seuraavana päivänä. Pää ei vain muista millään, että on jo ikää ja terveys on mitä on.

AnniK kirjoitti...

No voin kuvitella tuon kivun! Itse en pidä hiihtämisestä ollenkaan. Aikoinaan oli aina voitelut pielessa ja hiihtoinnostus loppui sitten siihen. Leppoisaa loppuviikkoa!

Vanha rouva kirjoitti...

Mää meikkaan vaan sillon, ku joudun ihmisten ilmoille työkeikalle. Tänään oli semmonen päivä - ja nyt mun likinäkösillä silmilläni ähräämät maskarat on pitkin poskia ja mää muistutan pesukarhua. Tää on kuule sun vikas, jos Vanha herra saa sydärin, kun meen olohuoneeseen täältä koneeltani. Voi että ku sattuu vattaan sun juttus :))

Tarina kirjoitti...

On se hyvä, ettei kovin kauas ole ennättänyt hiihtää, kun muistaa, jottei pidä hiihtämisestä.
Emäntä hoitelee pihapiirin, kun isäntä hakkee särvintä. Täytyyhän ne ahvenkukkotarpeet jonkun narrata.
Toivottavasti kolotukset ovat jo haihtuneet.
Kauniita päiviä ja pirteää mieltä!

Sude kirjoitti...

Minäpä olin viisaampi ja kannoin kaikki sukset jo syksyllä roskakatokseen.=D Hyvin ne sieltä hävisi halukkaille. Jotain hyvää siinäkin, kun ei ole omaa pihaa niin ei joudu rämpimään kinoksissa =D Täällä sataa lunta tänäänkin, mutta näin aamulla varman kevään merkin; harakka kantoi risua nokassaan. Kummallinen talvi tänä vuonna.

Kivipellon Saila kirjoitti...

Jopa teille on lunta siunaantunut, ihan mahdottomasti ja tarvitaanhan siihen supernaista kasveja pelastamaan! Sait kuitenkin pelastettua, hyötyliikuntaa ja raitista ilmaa, vaikka tiedän kanssa kokemuksesta että maitohapot iskevät heti selän takaa kun huilaamaan viimein pääsee! Toivottavasti toivut talvisista pihahommista!

Meillä paistaa nyt aurinko ja tuuli puhaltelee mukavasti! Muvakaa viikonloppua ja isännälle kireitä siimoja :D

Heleena kirjoitti...

Otin jutustasi opiksi, enkä sitten menekkään etsimään suksiani, kun en ole reiluun 10 vuoteen suksien päällä ollut.
Jänikset ovat kyllä tosi hyviä muistamaan vai haistamaan ne paikat mistä voisi jotain syötäväää löytää.
Aamulla oli valtavasti lunta ja lisää tulee koko ajan...

Pelaguu kirjoitti...

Olipahan kertomus! Tätä oli mukava lukea vaikka on ollukki sattumusta ja tapahtumaa sinulla. Yhdyn edellisiin! :)

Sesse kirjoitti...

No voi sentään, toivottavasti olet jo toipunut. Ei ole tullut aikoihin hiihdettyä, ollaan tässä paikassa asuttu 5 ja puol vuotta, enkä muista olenko täällä kertaakaan hiihtänyt. Sitä ennen tuli mökillä joskus vähän hiihdettyä...

Johanna N kirjoitti...

Voi sun kanssas ♥ Koitahan nyt toipua ♥ Me ollaan parina talvena ruokittu kauralla rusakoita takapihalla ja ne on antaneet meidän puskien olla rauhassa. En sit tiedä, et onko syy kaurassa vai onko naapureilla paremmat pensaat =) Mukavaa viikonloppua ♥

Sinikka kirjoitti...

Ei sais nauraa toisen kivuille - no enhän mie sille - vaan kun kirjoitat niin hauskasti ettei voi nauramatta lukea.
Tuli tuota lukiessa äitini sanonta mieleen: " Tyhmäst päästä kärsii koko ruppi." (meinas jotta viisas pääsee vähemmällä)
Meillä on puput useana vuonna kalvanut mustikkapensaat tyngiksi vaikka olen muka verkot laittanut. Nyt onkin niin korkeet etteivät hangen päältä ylety ristisuut.
Lepäilepäs kroppa kuntoon.

Rantapuikko kirjoitti...

Otappa nyt ihan rauhassa.

Jaana Kristiina kirjoitti...

No enhän minä sinun kivuille naura,vaan sinun temmellyksille ja loistavalle kerronnalle:):)
Ja kaiken tuon jälkeen ei voi kuin toivoa,jotta pähkinäpensas ja mustikat on upeassa loistossa talven jälkeen.
Toivotaan parempaa onnea kalamiehellekkin:)
Mukavaa sunnuntaita!

Beate56 kirjoitti...

No voe voe sinun kanssa mutta olihan ne oksat yritettävä pelastoo. Hiihtäminen ei ou minun juttu ennee tässä ijässä. Lumitöetä minä oun tehny ihan iloisella mielellä. Keppeellä lumentyöntimellä viskelen pakkaslumet penkoille ja joku päevä jopa ollut kaks tuntia yhtäsoittoo ulokona. Aamulla sitten käsvarsija pakottaa ja yläselän puolta mutta siitä vertyyvät päevän mittaan.

Liisan kotona kirjoitti...

Tulipa taas mukavaa juttua. Pupujussit kyllä meilläkin on vierailleet. Piti hiljattain käydä hedelmäpuuni laittamaan myös suojaan, kun en syksyllä viitsinyt. Toivottavasti ei ole tehnyt kaikista loppua.
Mukavia helmikuun loppupäiviä tv Liisa

Tuula Haapala kirjoitti...

Tätä ei kyllä saanu nauramatta luettua...hauska hiihtohetkesi =) toivottavasti olet jo toipunut hiihdon aihettamista kivuista ja säryistä.

Irma kirjoitti...

Oi että olet sinä mainio kaveri pelastit tämän päivän kyllä niin hauskasti kerroit ettei voinut nauramatta tätä lukea Parantele nyt kivut pois ja otahan
rauhallisesti Hyvää helmikuun viimeistä päivää sinulle!

Maija Eskurista kirjoitti...

Tuo tekemisestä tullut kipu on kipua, joka kertoo heikkouden poistumisesta kehosta :D Suhteellisen hyvää hyötyliikuntaa tuo möyriminen...

Väkertäjä kirjoitti...

No tulipa hiihdeltyä tällekin vuodelle - ei vissiin kuitenkaan ollut saatujen vaivojen väärtiä... :)
Mun sukset eivät ole nähneet auringonvaloa pariin vuoteen! Mä taidan uskoa sua ja annan niiden hiihtimien levätä tämänkin talven yli... :)

Marle kirjoitti...

No sinä olet nyt talviurheillut oman osasi, ei tarvi enempää. Kaikenlaista lisähommaa tuo lumi tuo tullessaan. Minä hiihtelen mielelläni ja tein sitä lapsenakin. Vauhtia olla pitää! Onneksi sentää ikämies sai kaksi ahventa, molemmille omat, niin ei tule riitaa.