Koti kylä

Viel mie yhen itkuvierren täs itken ja surujain ja kaipuutain pagisen.
Käytii viime pyhän miun vanhempiin havual ja samal reissul ajettii kassomaa miun vanhaa kot kyllää, tuol Haminan kuppees

Niiko näättä mie oon lähtösin makkeest kyläst, ikämies ain vitsailee jottahaa hänel on Suomen makkein muija, Hillost kotosin.

Jo alkumetreil tul nii ankee olo, kylän raitti on vuosiin saatos muuttunt, ne isot mäetkii jois lapsen mäkkee laskettii olkii vaa pienii nyppylöit.
Kaik paikat ol umpee kasvaneet ja pusikoituneet.

Jossai tuost kopin kohalt käännyttii enne mei pihhaa, mut en vaa löytänt sitä kohtaa tuolt pusikon keskelt.
Monet talot ol tyystin kavonneet, monet ol autioin. Täskii kohtaa ol enne miun tätiin koti. Ihana talo ja miulle sellain toinen kot. Siel sai ain turvaa ja kaikkee sitä mist kotoon jäi paitsi.

Tuoho ast mie selvisin kuivin silmin, mut sit repes, mie itkee tyrskin iha ko toiset siel karjalas kivijalkoi kassoessaa. Hyväst mie heit ymmärrän, mut miulle ei olt ees kivijalkaa jätetty jossa itkee, vaa tuollain tasain läntti pusikos.
Ja nuit länttilöit olkii kylä täynnä.
Tuollain härvel ja hakattu messä näky likkeel peräkylä rantaa.

Kylähää perustettii het sovan jälkee ja sinne asutettii karjalaist siirtoväkkee, melkee kaik ol Säkkijärvelt.
Poitsilan kartanon maist lohkottii jokkaiselle se oma tila tai tontti.
Jotta sillo lapsuuvessain tuo kylä ol täynnä nauruu ja illoo, kakarat juoksiit pitki raittii ja tuntu ko kaikil ois olt valosa tulevaisuus. Pellot anto satovaa, merest sai kallaa ja työpaikkoi ol Summan tehtaal ja satamas.
Miun pappain ja issäinkii raivas messäst pellot ja kaik pit olla hyväst,
täl hetkel issäin pellot kasvaa koivikkoo

Mitä oikee tapahtu. No ihmiset vanhen, pieniin tilloin pito ei kannattant, Summa lopetti ja lapset muuttiit muuvalle työn peräs. Haminal ol tarkotus laajentaa satamaa just sinne peräkylän puolee.
Talloi ei saant korjata ja ko kaupunki sit osti talot ja maat ni nuit surullisii länttilöit alko ilmaantuu.
Yhtää ihmist ja autoo ei nähty koko matkal.
Miun lapsuuven kot on viel pystys ja kuulemma hyväskii kunnos, mut sinne miul ei oo ennää mittää asiaa, siel määräät nyt muut. Enkä mie tiiä oisinks mie kyvent sinne mänemääkää.

Hyväst sie ilonen kylä, hyväst. Sie elät miun muistois.

Seuraaval kerral sit ilosempii juttuloit.
Oikeii mukavaa tätä päivää kaikil.