perjantai 15. heinäkuuta 2016

Pakkopullaa

Kiirettä on pitänt ja muutakii harmii on olt. Siin välis oon koittant saaha tehtyy nuit rästis olevii kästöit, käyvä mustikas ja kaikkee sellast.
Mite sitä voikii joku mieluin homma muuttuu äkistee iha pakkopullaks niiko nyt tääkii peiton tekele.


Talvel virkkasin peiton viikos ja oikee innost täriste, mut tätä mokomaa oon tehny jo kolme kuukaut.
Ko se ei vaan vientkää mukanaa niiko ne muut.
Oisko olt sit siin , ko tälle ei olt mittää selvää kohetta jotta kuka tän saa.
Mut siin se nyt on.


Kokkoo sil on sellaset 165x165 senttii.Nyt aamusel virkkasin loppuu ja saisin kuvattuu enne satteit.
Langat on etupääs 7-veljest mut joukos on muitakii saman vahvusii.


Vähää aikaa en peittoloit tee, nyt saap riittää.

Niist harmiloist sen verran jotta miul on uus nikama rappeutumas ja se vaikuttaa istumissee sen verran kipiäst jotta en voi täs konneel kauvaa aikaa ain viettää. Jotta ei piä pahastuu ko en ain käy tei muije juttuloit kassomas.

Mut kaikest huolimatta oikee mukavaa viikonloppuu, mänkää messää kerräämää mustikoit, nyt niit sit on iha mahottomast.
Miekii hupakko siel kepin ja poimurin kans touhotin ja muutaman litran sainkii. Ikämies uhkas sittoo miut omenapuuhu kii ja piilottaa kepit ,etten toist kertaa messää mee. No en mee , ol se sen verra rankkaa.

Tavataa taas

35 kommenttia:

Tuula Haapala kirjoitti...

Tosi,tosi kaunis pakkopulla =) mie oon henk.koht.huomannu että kesällä ei nuo villalanka työt innostakkaan silläviisii ,kun talvella.Mustikoita on paljon metsissä ,että ihan livettää .Eilen tein jo ekan mustikkapiirakan kahvin kanssa,kun vieraita tulossa Hämeenlinnasta.Mukavaa viikonloppua sinne teille.

intsu kirjoitti...

Komea peitosta tulikin. Joskus joku työ vaan tahtoo tökkiä,eikä millään meinaa valmistua. Voi,voi kuinka tekee mustikkaan mieli,vaan meikäläinen ei taida enää metsään kyetä. Joskus olen marjastanut todella paljon.

*VEKKI* kirjoitti...

Tosi nätti peitto, vaikka teko tökki. Niinhän se on usein, että kun alkaa tökkiä niin sittenhän se tökkii niin, ettei ole muu kuin pakkopulla. Hieno on kuitenkinb lopputulos!

Amalia kirjoitti...

Komee peitto! Kyl kannattaa pysyä sielt mettäst pois. Ois kurjaa joutua liekaan :)

AnneliPunneli kirjoitti...

Moro, hyvät värit taas "pakkopullassa" ja upeat kesäpilvet taustakuvassasi. Jos se Ikämies joutuu toteuttamaan aikeensa sitoa Sinut pylvääseen, pyydä ainakin silkkinauhat!

Saila kirjoitti...

No voi sinua, toivottavasti joku lääke kipuun on olemassa. Mustikoiden keruu ei kuulosta kovin helpolta eikä mukavalta kepeillä ja huonoilla nikamilla!
Ihana peitto, onpa jännää, että se ei koukuttanut. Ehkä töissä sitten pitää olla se kimmoke, että tietää sen tulevan käytön tai jotakin sinne päin.

Paula Kristiina kirjoitti...

Kiitos enkeleistä ja rukouksista♥ Toivon myös että joku lääke auttaisi kipuihisi. Nämä sinun peittosi ovat niin ihania. Olen niitä käynyt täällä kyllä ihailemassa ja muitakin töitäsi.
Rutistukset ja halaukset lähtee täältäkin♥

Niina kirjoitti...

Ihana peitto ❤
Ihanaa, että sain taas lukea kirjoituksiasi. Vaikkei aihe aina olisikaan positiivinen, niin tykkään niistä ja innolla odotan uusia juttuja.

Sude kirjoitti...

Kaunis peitto, mutta käsityöt kannattaa jättää muhimaan silloin kun se alkaa tuntumaan pakkopullalta. Kyllä se aika sitten taas tulee kun mielellään jatkaa samaa työtä. Minulla ainakin on läjäpäin keskeneräisiä odottamassa innostavampia päiviä ;) Mustikanpoiminta on minulle pakkopullaa. Lapsena mentiin isän kanssa metsään monen sankon kanssa ja kotiin ei päässyt ennenkuin ne kaikki olivat täynnä. Kyllä siinä into rapisi ja vieläkin tuntuu pakolta.

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Kaunis peitto. Välillä on varmaan hyvä pitää käsitöistä hieman taukoa ja odottaa rauhassa uutta innostusta ja ispiraatiota.
Mustikoita näyttää tulevan melko runsaasti. Eilen illalla lähdimme mieheni kanssa lähimetsään, josta saaliina hieman vajaa kaksi ämpärillistä marjoja.

Sussi kirjoitti...

vai jo omenapuuhun kiinni:)

ArmiL kirjoitti...

Ihanan iso mummonruutu. Onko miehes parempijalkanen,
jos lupaat tehä mustikkapiirakan palkkioksi. :)

Leena kirjoitti...

Ihana iso ruutu! Minäkin noita olen muutamia virkkaillut! Siitä mukavaa, että tuohon saa kaikki langanloput kätevästi ♥ Mukavaa viikonloppua.

AnniK kirjoitti...

Kaunis peitto! Minulta on käsitöiden teko jäänyt todella vähiin nyt lomalla, mustikassa olen sen sijaan käynyt ahkerasti. Mukavaa viikonloppua!

Anonyymi kirjoitti...

Kaunis peitto on tullut,hienot värit.
Täällä mustikat vasta käsin kerättävissä on niin paljon raakoja vielä.
T:Tytti

Vanha rouva kirjoitti...

Kun sää siihen puuhun oot köytettynä, niin kailota täysin palkein tahallas nuotinvierestä. Kyllä Ikämies sut irti päästää ;) Pakkopullaa tälläkin virkkaillaan eikä valmista tuu niin millään. En oo vielä ees päättänyt, mikä siitä virkkuusta pitäis tulla. HUOKAUS tätä naisen elämää.

anja kirjoitti...

Kaunis peitto ja varmasti raskas virkata kun on yhtä ja samaa palaa.
Mustikoita on metsät pullollaan, meillä asuva mies poimii ja osin siivoaakin saaliinsa ja minä pussitan ne pakkaseen. Talven mustikat on jo tallessa, mutta miehen into ei näy laantuvan, haki kaupasta lisäpakastimen vielä. Mulle olis nää jo olleet kylliksi.

Maatuska kirjoitti...

Kannattaa jättää käsityöt nyt syksymmälle tai jopa talvelle. Löytyy muutakin hommaa. Voi miten harmi, voimia ja jaksamista kipuja vastaan.

ma-te kirjoitti...

Voi maharotoonta, ku on taas komia peitto ☺
Joo mettäs oon ollu ja puolitoista sankoja mustikkaa on noukittuna ☺
Nuo kivut ei oo yhtää mukavia, äläkä ny enää mee sinne mettähän
Kivutoonta viikonloppua Sinulle Kosotäti ♥

Kivipellon Saila kirjoitti...

Peitto on jälleen niin upea, kerrassaan ihana! Jaa että mustikassa kepin kanssa, sitkeä ihminen olet ja nauratti tuo teidän isännän kommentti, että puuhun Kosotäti kiinni, olisinpa näkemässä!

Voimia ja enkeleitä Sinulle ihana Kosotäti, tiedän tunteen kun sattuu, voisinpa ottaa edes osan kivustasi!

Irma kirjoitti...

Kaunis peitto ihanat värit.on se hyvää välillä levätä neulomiselta eikä sinne metsään kannata mennä kun liekaan joutuu Harmillista ne kivut jospa pian rauhoittuisivat mokomat säryt :)

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Mukava kuulla sinusta, vaikka elämäsi ei mene nyt niin kuin toivoisin. Peitto on kaunis eikä näytä yhtään väkisin tehdyltä. Voi harmi noita kipujasi. Parempia päiviä odotellaan.

elina kirjoitti...

Ihana peitto. Mullakin tökkii kaikki villaiset näin kesällä, vaikka täällä on taas viileää ja sateista. Tein puuvillasta Adalle ja nyt merkkaan pöytäliinaa. Mustikat jää kyllä multa etsään, onneksi on ystävä, joka poimii minulle.

mustakissa kirjoitti...

Joskus ei vaan nappaa, mutta valmistuhan sekin:) Ja hieno tuli.

Noi nikama jutut on aika kenkkuja. Mulla on kulumaa rintarangassa ja sekin teettää sekä niska että muita ongelmia istuessa. Teen istumatyötä ja sitähän ne käsityöt ja koneella olokin on, joten pakko aina rajottaa:(

Mustikoita olen noukkinut meidän pihanreunamilta iltasella ja niitä riittää aina vaan. Piirakoita on syntynyt ja pakkaseenkin on riittänyt. Jos tänään ei sada, ilta kuluu taas puskaassa. Metsän kultaa<3

Mukavaa viikonloppua ja otahan iisisti!

Emilie kirjoitti...

Hieno on peitto, onneksi ei näy pakkopulla lopputuloksessa. On se ihan sellasta ettei aina luista hommat, vaikka pakottaski.
Toivottavasti saat jonkun keräämään mustikoita, jottei mee kaikki hupsmukkelis. Saattaa sauvat upota.

Pellavasydämen Mervi kirjoitti...

Näyttää kovasti isotöiseltä. Ja kauniilta.

Hermokipu on raastavaa. Itselläni todettiin jossain nikamavälissä hermovaurio ja kyllä se sitten tekee istumisesta tuskaa. Ei aina, mutta sitten kun ottaa niin ottaa tosissaan. Jotta ymmärrän tuskasi. Pitää vain tauottaa työntekoaan.

Väkertäjä kirjoitti...

Mä niin ymmärrän - ei valmistu, ellei ole täsmäkohdetta :)
Mulla on täsmäkohde peiton kutomiselle, mutta kun tarve on vasta syksyllä, niin enpä ole hätäillyt.
Ei tämä elämä tuu valmiiksi vaikka kuinka huhtoo - voi siis tehdä vähemmälläkin kiiruulla :)

Rantapuikko kirjoitti...

Kaunis on peitto. Välillä tulee sellaisia hetkiä kun ei oikein huvita ja kuitenkin on mieles joku tekele..ihmeellistä =))

Liisan kotona kirjoitti...

Olet sinä kyllä aikaansaapa rouva! Upea peitto tuli jälleen! Koitakkin pysyä siellä rauhassa, ettei ukkosi tarvi sinua siihen omenapuuhun köyttää. Mustikat annan kyllä muiden poimia, mutta sienessä kävin jo kerran ja muutaman herkkutatin löysin. Pitää taas ensi viikolla mennä katsomaan, olisiko niitä herkkuja tullut lisää. Mukavaa heinäkuuta tv Liisa

Tarina kirjoitti...

Komia peitto, vaikka sen virkkaaminen hitusen takkusikin.
Juu, viisasta on antaa ikämiehen mennä pitkin mettiä poimimassa marjoja. Pitäydy sinä herkkujen leipomisessa.
Toivottavasti nikama ei kauheasti kiusaa.
Aurinkoisia päiviä!

suoorvokki kirjoitti...

Ole onnellinen että pystyt vielä virkkaamaan ja neulomaan ym. tekemään käsilläsi.Nivelrikot ovat muutaman vuoden estäneet nämä mukavat harrastukset, mutta täytyy olla kiitollinen että on saanut aikanaan tehdä niitä, vaikka silloin olikin elämän ruuhkavuodet. Lapseni olivat kuitenkin ylpeitä äidin tekeleistä. Nyt kun olisi aikaa. . .
Aika aikaansa kutakin.
Selkäkivutkin ovat tuttuja, mutta onneksi toistaiseksi pää pelaa, ainakin OMASTA mielestäni.
Kaikesta huolimatta mukavaa viikon ja kesän jatkoa!

Riitta

Villa Tuta kirjoitti...

Huikean upea peitto, ahkera olet ollut. Ihanaa heinäkuuta♥

Virpi kirjoitti...

Kyllä nuo käsityöt on nyt kesällä jäänyt vähemmälle, kun pihalla on paljon muuta tekemistä. Ja minä onneton olen tekemässä villapuseroa Nallesta, mutta kun päätin tehdä lahjaksi, niin sitäpä on pitänyt sitten väkertää. Elokuun lopulla pitäisi olla valmis ja voiton puolella ollaan :)

pappilanmummo kirjoitti...

Kaunis tuo on!
Ja mustikoita joka paikka pullollaan, mutta jos joku toinen siulle niitä kerräis, nii saisit levätä sen ajan. Johan olet sentäöän metsään päässyt itse!
Miulle tuo metsä on ylen tärkiä. Sinne usiasti pitäis päästä - nii kai siullekin.

Anne-Mari kirjoitti...

kauniin peiton olet virkannut ja se totta tosiaan joskus voi olla aikamoista pakkopullaa , vaikka miten tykkäisi käsitöitä tehdä, niin saada joku ei niin mieluista työ valmiiksi.