Tein sen jo aikoi sitte, mutta ko tää män lahjaks ni en voint enne esitellä.
Huivi on iso ,siipiin väl on sellaset 270 ja korkeutta jottai 170 paikkeil. Lanka sitä Novitalaist veljest ja värit saajan mieliväreist napatut.
Ennen nauratust kuva puutarhan ainovast auringonhatust, kaik muut viime talvi tuhos.
No sitte, onks hyvä asento, vessas käyty (vanha rouva) .
Mie oon ain vähä niiko ihmetelt ja pikkasen pilkantkii niit naisii jotka huutaat ko hirviöt ko näkkeet pienen hiire.
Mitä tuot huutamaa, ko napauttaa vaik kengäl ni henki lähtöö mokomalt rääpäleelt.
No pilkka käikii sit ommaa nilkkaa.
Meil on pyykkikone kellaris ja siin konneen vieres sellain sininen maitolaatikko joho voip ain korin laskee käsistää. Mie mänin viikol pyykille ja voi halvattu kellarin oven eest juoks hiiri.
Mie hyppäsin siihe maitolaatikolle ja helmat korvis huusin ko syötävä jotta, IIKIIII !!!!!!
Ikämies rynni kellarii huutaen jotta mikä siul tul, kaatusitko.
No mie mittää kaatunt mut tääl on HIIIRIII!!!!
Jotta tuo ukko taas pääs kuittaillee, hirviö hiirest ja mammast.
Empä taija ennää ilkkuu hiirille huutajii.
Oikei mukavaa syyskuuta ja kiitoksii kommenteist.
Siint kävelykepin kasvatuksest viel sen verran jotta poika isse tilas sellasen haltian sauvan, ko hänelkii on tää sama vika seläs ko miulkii , hää voip sit vanhan siihe nojata kulkiessaa.
37 kommenttia:
Upea huivi ja todella hauskasti kerrottu kohtaaminen hiiren kanssa :)
Vessassa on käyty, kiitosta vaan ;)). Arvaa vaan, miltä siitä hiirulaisesta tuntui, kun menit sille huutamaan? Se vaan yritti olla söpö apulainen siellä sun pyykkivuoressas. Ja sää meet huutamaan toiselle... Aikusten oikeesti, mää olisin kopauttan sen alta aikayksikön hengiltä ja kiikuttanut kompostiin. Tietyissä asioissa mää oon rouvaa ja hidalgoa - kuten esim. siinä, ettei hiiret ja miehet (onks niillä jotain eroo?) hypi nenille...
Kaumis huivi.
Paneehan se aina huutamaan, kun hiiren näkee.
Norsutkin pelkää hiiriä, joten mikseipä pienet naisihmisetkin =) Siihenkin saa kyllä siedätyshoitoa. Meillä kissat tuo joka yö hiiriä ja myyriä näytille ja minä vaan varmistan että ovat kuolleita eivätkä kidu. Tytöllä oli yhteen aikaa hiiri lemmikkinä ja se oli tosi suloinen. Rotan kohdalla kulkee raja minulla, niistä minäkään en tykkää. Hiiri on kyllä aika söpö suurine korvineen ja pitkine häntineen ja se varmasti pelkäsi enemmän kuin sinä =)
Huivi on todella kaunis. Kyllä sinä osaat hauskoittaa meitä mukavilla jutui lla Kyllä minäkin hihkuisin jos pikku hiirulainen äkisti ilmestyisi näkyviin on se sellainen hirviö että säikähtäisi:)
Hauskoja tappauksia on niin mukavaa lukea, vaikka ei se sillä hetkellä kivalle tunnukkaan.
Komia huivi tai melekeen peitto, kun niin suuri.
Kaunis huivi. (: Hiiret ne osaa yllättää. Miun mummol ku oli aikoinaa hirveesti kissoi, kymmenkunta, ja bongasin keittiöstä hiiren ni hää tokas siihen että jaaha, kannapas joku kissa tänne... :D Ja minä kannoin. Hiiri kyllä taisi karata.
Upea huivi ja iso, miten ollenkaan jaksat pidellä kun sitä teet. Hih hiiri, minä en kyllä hiirelle huuda, jähmetyn paikalleni hiiren hiljaa ja katson minne se menee. Voi että, ne ei kyllä ole ystäviä. Muistui siinä sinun kerronnastasi kun kerran sai nauraa ihan sydämen pohjasta kun sellainen 120 kiloinen nainen nousi ketterästi tuolille kiljumaan kun hiiri meni lattialla ja se hiiri oli todella pieni.
Ihanaa syyskuuta sinulle.
Onpa komea huivi! En kyllä välitä kohdata hiirtä minäkään, kyllä kiljumiseksi menisi.
On niin upea huivi ja ISO!Saaja on varmasti ikionnellinen:)
Voi noita hiiriä.Samoin kävisi minullekkin,vaikken niitä muutoin inhoakkaan.
Tuossa huivissa on tainnut olla virkkaamista.. todella upea on. Saaja on kyllä ollut iloissaan♥
Taisi se hiirikin säikähtää, pahemman kerran :)
Miten kaunista olet tehnyt. Kaikki tosi kauniita ja nuo edellisessä postauksessa on väriltään oikein kivat.
On niin komea huivi. Sillä on näköä ja kokoa. En yhtään naura sun hiirelle huutamisesta! Minä kiljun ja huudan kuin ulkomaan susi,jos hiiri tulee vastaan!! Ja on tullutkin joskus ja kiljunut olen:D
Ihana huivi, varmaan saaja tykkää :) Vai tuli sultakin iik kun hiiren näin,
en tiijä mitä mie sanosin :) Mutta jos rotan näen niin sitten saatan karjasta :) Mutta ihanaa syksyn jatkoa siullekin, mie naatin tästä syksystä niin paljon, tää on sitä parasta aikaa :) kova hinku mehtään kun pääsee kuntoutuksesta pois... :) jo puhelin ukolle että sieneen pitää päästä ku kotiuvun ja toivottavasti ois näin lämpimät kelit niin sienet kasvaa mellastaa :)
Onpa taas upea huivi! Hiiritarina oli kyllä hauska. :D
Kaunis huivi ja onpa sillä kokoa. Mukava kääriytyä sen sisään. Kyllähän sitä säikähtää, kun näkee jotakin ei toivottua ja odottamatonta.
Jo on komian kokoinen ja näköinen huivi, siinä on ollut jo sylissäpidettävääkin tuota virkatessa. Itse kudoin yhden vauvapeittoa hieman isomman ja sitäkin sai käännellä.
Täällä olisi hiiri pyörtynyt vastaavassa tilanteessa - sellaisenkin huudon päästän, että naapuritkin kuulee, jos hiiri eksyy näköpiiriini. Hui. Mitään ne ei kuitenkaan tee, ja pelkäävät itse yhtä lailla... Mutta ei, siimahännät ei vaan viehätä.
Aivan ymmärrettävä reaktio! Noin minäkin tekisin. Kauniin huivin olet virkannut ja kokoa sillä on ainakin tarpeeksi.
Kaunis huivi! Minäkin kiljun yllättävissä hiirikohtaamisissa, mutta en jos näen hiiren "hallitusti". Söpöjähän nekin on.
Kaunis huivi! Minäkin kiljun yllättävissä hiirikohtaamisissa, mutta en jos näen hiiren "hallitusti". Söpöjähän nekin on.
Voi hiiriparkaa... on mahtanu säikähtää :)
Onneksi mies pelasti täpärältä tilanteelta. Mutta täytyy myöntää, että mulla käy tuollain hämähäkin kanssa :)
Ihanasti kerrottu:)
Oletpa jälleen tehnyt upean jättihuivin. Kelpaa tuon sisällä lahjan saajan lämmitellä :) Hauskaa luettavaa jälleen, sillä sinulla on kirjoittamisen taito. Liisa
Hiirille en ole (vielä) huutanut, mutta kännykkä lensi kädestä huudon saattelemana, kun selailin Instagram-kuvia ja siellä oli valtaisan hämähäkin lähikuva! :D Kaunis huivi!
Ihanan iso upea huivi.
Kiitos taas mukavasta jutusta =))))))
Onpa upea iso huivi.Saajalleen varmasti mieluinen.Voi,kuka nyt niin söpöjä,pieniä hiirulaisa pelkää...mie aina pelastan usein hiirulaiset mei kissoilta ,kun ulkona niitä jahtaavat ;)
Kyllä huivin saaja on ollut haltioissaan saadessaan tuollaisen huivi ihanuuden.
Juu'u saattaa se pikkuinen nappisilmä säikäyttää ihan todenteolla vastaan tullessaan.
Aurinkoisia päiviä!
Voi hyvät hyssykät siu kans, hiirtä tuol viisii pelkäsit sit. Teil ei taija kissaa olla ollekaa, nehä kantaat hiirii sissää ja mihi vaa pihal ko ovat nii ylpeit saaliistaa. Ei sitä pelätä tartte, pient hiirtä. Rotta on sit jo toine juttu, siin voip kiljuukii jo aika koval äänel jos sellasen näkkee. Siu pittää varmast ottaa vaik hamster lemmikiks kottii, sitä piät sylis ja silittelet. On se tosissaa nii nätti elukka, et sej jälkee et voi hiirii noi vaa tappaakkaa.
tappoks se siu ukkois sen pienen otuksen nyt sit?
Ai tei kans, eläin iha hätäpäissää siel kattoo ko yks kiljuu - ja sit tullee kuolema.
Huivi siul on kyl hieno, kyl kelpas pois antaa! Kui paljo siihe menkää lankaa. tuliks hänest painava?
Onpas huivilla kokoa ja näköä..kaunishan se on! Meillä vipeltää pihalla pieniä päästäisiä, hyvä niin kun syövät etanat..mutta minä pentele se saan huutaa kun viimestä päivää sellasen osuessa kohdille..Ja huudan meidän Sulo-kissallekin, miksei töitänsä tee..
No, ei ne poloiset pahaa, mutta kyllä sitä säikkyy ja onhan ne aika inhottavia otuksia..
Löysin blogisi Tutan blogin kautta. Sinulla on mahtavia käsitöitä sekä aivan ihania nuo värjätyt langat.
Liityn lukijaksi sekä laitan lukulistalleni sinun blogisi.
Ole hyvä ja käy myös minun blogissani, liity sekä laita lukulistalle.
Näin saamme uusia blogituttuja ja kiva lueskella myös uusia blogeja.
Kiitos etukäteen.
Olet varmaan saanut tämän seuraavan ns. haasteen... mutta blogissani se löytyy sinullekin.
No tässä yksi, joka ei vielä huuda eikä pöydälle nouse hiiren vuoksi. Hassu naiseksi kyllä. Mutta kun ne ovat niin suloisia. En kyllä tykänny, kun kerran sellainen juoksi omassa sängyssäni, siinä seinän viertä. Silloin hain kissan siihen. Tyynyni alta löytyi pieni auringonkukkavarasto.
Upea huivi ♥ Onnekas on se joka tuon omakseen saa ♥
Hih! Pian pien hiirulainen saa hyppäämään hammeet korvis kun pääsee yllättämään, vaikkei mokomaa pelkäisikään.
Nuoruudessani olin vuokralla sellases vanhas omakotitalos, vuokraisäntä asui samassa pihapiirissä. Siinä oli vaatekomero eteisessä. Töistä tullessani liippasin takin pois avaten komeron oven. Voi sitä mekkalaa ja kantapäiden kapinaa ku juoksin samantien pihalle kurkku suorana huutaen. Siin tuli vuokraisäntäkin vieraineen kattomaan mikä himskatin hätä tuol likalla on. Pikkasen nolotti selittää että pientä hiirtä sillä lailla säikyin.
Huivi on jälleen kaunis ja koria!! Hiiriä pelkään minäkin ja ainakun satun sellaisen näkemään huutohan siitä tulee :)
Kaunis huivi. Meillä oli Sipoossa maalla asuessa hiiri talossa. Kolusi tiskipöydän alla roskaämpäreitä. Laitettiin tyhjä ämpäri, siihen suuaukolla sillaksi laudanpätkä ja ämpärin pohjalle juustopala. Kappas vaan. Hiiri hyppäsikin ämpärin pohjalle juuston perään ja ei päässyt liukkaasta ämpäristä pois. Mies kantoi hiiren ämpärissä kauas pois syviin metsiin. Ei tarvinnut tappaa. Hiiri vaihtoi maisemia.
Yes, I am totally agree with you, I am a great fan of your website, you write very informative articles.
Keep writing such amazing post,
Thanks for sharing.
Massage in jaipur
Regards
Sameer
Lähetä kommentti