Kivat kintaat

Mie oon niin mahottoman ilonen, ko sain perjantakina, paketin jossa ol nää ihanuuvet

Kinnasneulalla tehyt kintaat, kiitos siulle Huopatossunen, mie oottelen pakkasii jotta pääsisin näije kans hienostelemaa, nää on niiiii ihanat.
Tälläsii kintait mie lapsen pein alvariisa, mummoin niit puisel neulal tek. Hää aina minnuu kehotti jotta maltahaa paikoilles ni mie opetan sinnuukii, mut mie mittää malttant, ko ei nuo kästyöt sillo kiinnostanneet, ja sit mummo olkii poissa ja taijot jäi oppimatta. Ihanaa et nyt näit kintait taas tehhää.
Viikonloppu män mukavast, käin kirkos, ja markkinoil ostamas uuven halkokorin ja syömäs voissa paistettui muikkui. Sukkiikii neuloin muutamat.

Nääkii lähteet pojan soittokavereille. Lanka on sitä tuttuu jukolanpoikaa ja raitaa, jonka jämät käytin ruskeitten koristamissee, molempiin koko on siin 40-41,ja kerälliset män kokonaa.

Askartelupuoltakii sain aikaseks,

tein yhen kranssipohjan sammaleest ja liekokasvist, koristukset tulloo sit likeenpään jouluu.

Näil alotellaa tätä uutta viikkoo, koitetaa jaksaa vaik nuo kelit vettääkii mielen maaha. Miulkii ko on taipumusta siihe kaamosmasennuksee, välist tekis miel vettää täkki vaa korville ja nukkuu kevvääsee ast, ko karhu pesässää.
Mut tei ihaniin blogiystäviin kans ja avul rämmitää tääkii kuukaus ohi, kiitoksii teil niist ihanist kommenteist ja täst yhes olost.

Marraskuu

Oikein mukavaa Marraskuun alkuu jokkaiselle, tääl ainaskii alotettii se ves sattees.

Mie oon lujast päättänt jotta meil ei sitä Amerikkalaisten halloveenii juhlita, mutta ihan pikkusen liennytyksen annoin, koristelin ovikranssin uuvestaa, pienil koristekurpitsoil

Sukkapuikol tein kurpitsoihi läp reijät ja niist työnsin rautalangat joilla sit sijoin kurpitsat tuoho valmiisee sammalkranssii kii. Helppoo ko mikä. Juhlan jälkee on sit helppo vaihtaa koristukset toisenlaisii, ellei tintit sit hoija sitä nokkimal kurpitsat kokonaa loppuu, aika tiuhaa noit näkkyy oven luon vierailevan.

Muutaman tulilatvan kukkasenkii laitoin värrii antamaan ja tuo yllääl oleva pikkunen rinkula on tehty kuivatuista mongolian vaahteran lehist.
Tän verran saap meilläkkii olla sitä halloveenii, mut ei yhtää enenpää, toki vaik isse en juhlikkaa ni  suon toisten juhlivan, lapsille varsinkii on mukavaa ko saavat pukkeutuu hauskoihi pukuloihi.
Mie tyyvyn tähä mei kekrii ja pyhäinpäivää, käyn hauvoil ja kirkos.Laitan pihamaalle kyntteli lyhtyi.

Mie yritän olla nakkelematta kivilöit mihinkää suuntaa näije uusiin juhliin myötä. eihää se oo miult mittää pois jos toiset juhliit halloveenii ja mie kekrii, jote vietetää myö jokkainen omanlaisemme viikonloppu, vietetää niit ilosena ja toisii kunnioittaen.

Sukkasillaa sipsutellaa

Otsikkokii jo viittaa jottahaa mie sukkia esittelen. On olt ihana neuloo ko sormi pellaa, muutamat sukat on valmiina ja jokunen par pittää vielä tehä, aikamiespojan muusikko kaveritkii tarviit sukkii ja pittäähää pojil olla varpaat lämpimäs.
Tuol Sohvaneulomon blogis ol sitten komiat sukat, neulottu sil jättösilmukka menetelmäl ja mie tietyst het samaa kokkeilemmaa.

Siin jätetää ain joka neljäs sillmukka neulomatta, kahel kierroksel ja sit seuraava neulota taas ihan niiko pittääkii, ja tälviisii tulloo sukkii mukavat pysty raijat.
Nää molemmat on neulottu Novitan raitalangast, koko kummaskii paris 40 punaset naiselle  ja siniset miehelle.Taitaat jo lämmittää saajasa jalkoi.

Lankaa näihi män melko tarkkaa 150 rammaa kumpaakii parri.
Mie sit tykästyin tähä mallii, jotenkii sukat joutuutkii noppeemmin valmiiks, nii ja tää on helppoo tehä ja lopputuloskii on komiaa.

Nyt tuol ulkoon paistaa aurinko, ja mie lähen täst lenkille, mänkää työkii.
Nii ja tervetulloo Tanni mukkaa lukijoihi.
Nähhää taas toisel kerral.

Päin synkkyyttä

Alotellaa uutta viikkoo synkkyyven poistamisel, ko taas sattaa, on harmaata ja joku myrskykii on tulollaa.
Sillo pittää istuu tuvas ja polttaa kynttelii vaik vanhas kaakkuvormus.

Mut ei tuo pelkkä vormu ja kyntteli kauvaa miellyttänt minnuu,se alko näytää  aika ankialt, niipä mie hain autotallist vanhan vasaran ja vähä naputtelin,

vormun torvee alemmaks. Tuollanen alumiininen mänkii helpost kassaa, seuraavaks laitoin vormuu kerroksen
talouspaperii, ja niije päälle sammalta,

jonka koristelin lakastuvan tulilatvan kukkasil. Kostees sammalees ne pyssyyt tuorein jonkun aikaa, sit ne voip vaihtaa vaik ruusuihi. Nii laitoinhaa mie siihe tietyst sen kynttelinkii.

Nyt saap myrskyt ja myräkät tulla, miul on niitä vastaa kauneutta ja lämpöö.

Sammalt pittää muistaa suihkutella ajoittai jotta ei kuivais, sillä kuiva sammal on ko ruutii ja syttyy helpost palamaa ja muistetaa myöskii varovaisuus kyntteliin kanssa, tuli on eelleenkii se hyvä renki mut huono isäntä.

Tervetulloo Apris ja MiEiVi mukkaa lukijoihin ja kiitokset taas kaikist ihanist kommenteist.
Lämpöö ja valloo tei jokkaisen elämää.

Kalaverkkoko se siinä...

Viikonlopun alkuu vaa kaikille, tää päivä ko jaksetaa pakertaa ni sit saahaa par päivää levätä ja tehä mukavii juttui.
Tää höperrys on sielt sormen potemis ajalt ko pit saaha jottai tehä. Nyt kykenen jo neulomaakii ja sukkii tulloo urakal, nii mut nyt siihe höperryksee.

KodinPellervos ol kuva uppeest huivist joka ol tehty hahtuvalangast, just tälviisii vaa lankoi ristii rastii lakanan päälle vejettynä, mut ko miul ei olt hahtuvaa ni käytin kaik jämät jotka niije huiviin teost ol kevvääl jääny, etupääs, puroo ja huopast.

Tuon jälkee kieputin lakanan tiukaks pötköks ja solmin sen monest kohtaa oikein napakast, nakkasin pesukonneesee, muutamiin vanhoin farrkuloijen kans, pyöräytin heijät 40 asteen hienopesus , ohjees sanottii jot linkous pit olla 700 kierrost, ja sit ko tuon paketin purkas ni sielt tul tälläin verkko

joka on hyvin kaukaan siint Pellervon ohjeest, mut aika metka kuitenkii. Hyväst ol nuo langatkii huopuneet kiinni toisiisa. Mittaa täl verkol on sellaset 70x140 senttii.
Mitä sit tuol tekkee on toine juttu, täl hetkel se on vaa koristeena noije tikkaijen pääl, voishaa tuon heitää kenties harteillekkii, mut tuskin sil yhtää kallaa saap, vaik verkolt näyttääkii.

Oikei  levollist viikonloppuu , tavataa taas maanantain.

SUO

Ankia harmaa satteinen lokakuun päivä, pakkaset, lumet ja aikamiespoika poissa,nyyh.
Hää läks aamusel aikasee kohti pääkaupuntii ja niit muusikon kiireit, mut vot siltää ko meil olkii lustii.

Tehtii kuvausretki tuos parin kilometrin pääs olevaa Valkmusan kansallispuistoo, varmast siit löytyy tietoi jos halluutte netist essii.(linkin teko jäi taaskii opettelematta)

Valkmusa on mahtava suo, siel on sellain muutaman kilomerin pitkospuu lenkki, lintutorneineen. Se myökii nyt käveltii.
Aikonaa sillo nuoreen ja terveen, mie oon harrastant suolla kävelemist, oon rämpint rahkasammalees, kaukoputki olal ja nauttint suon tuoksuist ja äänist.
Siit on muute kaheksan vuotta ko viimeeks oon suolla käynt, ja ette uso mite miun sieluin läihkätel ko noit pitkoksii kulettii.

Kevvääl suo on täynnä lintuin äänii, kuret huuteloot ja tanssiit, teerit kujertelloo, kuovit, kapustarinnat ja kalasääsket ilmottellee myöskii olostaa.
Syksysin suo on hiljaa mut täynnä uppeit värilöit, sammaleet hohtaa niin monen värisiin, niiko jalokivet.

.Myö nautittii olostamme, kuvattii sammalii, käkkyräisii mäntyi ja haasteltii tään elämän mielekkyyvest.
Nii ja meitkii kuvattii, ko sinne tornii tulkii paikallislehen toimittaja ja hää het meitä haastattelemaa ja kuvvaamaa. Mie kieltäyvyin kunniast olla kuvas,(ko ol tuollaset ryntteet päällä),  mut aikamiespoika hää kyl sit näkkyy hyväst.
Mie tälle toimittajalle kerroin jotta ei suota tarvii pelätä, ei se kettää nappaa ja vetäse silmäkkeesee niiko elokuvis, koha ossaa kulkia ja lukia suota ni ei oo mittää häättää.

Kottii myö lähettii onnellisiin, sielu ja roppa ravittuna, askelkii ol nii mahottoman keviä.

Sillo nuoreen mie läksin kevväisin suolle ain aamuyöst, ussein siin kolmen mais, ol ihana kuunnella herräävää luontoo ja kassella auringon nousuu, joskus mie nukuinkii siel kansallispuiston lntutornis.Mite hyväst siel nukuttikkii.
Kerra sit yks miun kaupuntis asuva ystäväin kysy jotta enks mie pelkää siel suolla? Hö, mitä mie siel ossaisin pelätä omal tutul suol no hää vähä vaikiana sit sano jotta jos sinne tulloo vaik joku mies ja raiskaa miut.
Miult pääs nauru ja tuumasin, jotta jos joku mies lähtöö vasiten aamuyöst rämpimää suota tarkotuksenaa raiskata ni se on sellain urotyö silt miehelt jotta mie heittäyvyn sammalikkoo ihan vappaaehtoset.
Kaupuntis mie pelkää, mut en suolla enkä messäs.

Harmaast säästä huolimatta, oikein mukavaa torstaita teil jokkaiselle ja tervetuloo Riikuska mukkaa lukijoihin

Puuhastelua

Eiline päivä vaa huraht, ko aikamiespoika tul kottii lomalle.
Hethää myö lähettii kirpparille humputtelemaa ja tään mie sieltä kottii hällä kannatin,

metallisen pullotelineen, nuo pullot ol miul kaapis jemmas. Aattelin kyl jotta laitan tuohon jouluks kukkasii.
Nii ja tää maksokii vaa neljä euroo.
Sit iltapäiväst meil ol molemmil omat puuhastelut, kuvat kertokoot tarkemmin.

                                                Aikamiespojan materiaalit

                                                ja täs miun

                                                        poika saap valmista

                                                     ja niin miekii

                                        taulu omalle äiteelle

                                                     pullaa omalle pojalle.

Tännää lähetää retkelle koko pere, ko ikämieskii on vappaalla.

Oikein mukavaa päivää ihan jokkaiselle, olkaa rakkaittenne kanssa jos vaa mahollista.
Kiitoksii taas kaikist ihanist kommenteist, sormein pellaa jo hyväst, tikit on poissa ja puikot pyssyy kouras, Kaapo ootteloo armastaa, kyl se koht sillää tänne lentelöö.