tiistai 16. huhtikuuta 2013

Perinteet ja muistot


Eile käin sovittamas tätä uutta sarafaniani, ja siit tulloo sit komia, pikkuse vaa pittää helmaa kääntää, ommella muutama nappi ja henkselit kii. Kelpaa miun sit toukokuus täs ottaa vierahii vastaa.


                                                               edestä


                                                            takaa.

Tää sarafaanihan on perinteellinen karjalaisen naisen mekko, joit esiäitit käyttiit nii juhlis ko arkenakkii.
Halusin nyt tälläsen toisenlaisen, ko fereesihän miul on, se näkkyy tuos pikkuses esittely kuvas.

Perinettä ja muistoi täynnä on seuraava työkii, joho sain idean kirjast Luonto sisustaa, siin mallis ol sellasii kirjaimii mut mie ko en tykkää jot jokapaikas lukkoo, home tai love, ni teinkii omanlaisein.


Lauta on tään talon ulkorakennuksen seinäst, haarukat löyty aikoinaa tuolt tiskipöyvän kaapist, lusikan ikämies löys roskakuopast saunan takkaa, piparmuotit on miun äitin, avain jostain kulkeutunu ja pitsit siint kirppariliinast jost ne syvämet tein.
Kaarnat  noihi syvämii otettii mei pihan vanhoist männyist. Mie isse ne keittiöveissel vuolin, ko ikämies ei antant miulle puukkoo, kuulemma telon sil issein, mut kyl myö naiset keinot keksitää jos jottai halutaa tehä.


Kaks ylinpää kelloo on miun äit-vainaan ja alinmaisen otin ranteestain sillo 9 vuotta sitte ko jäin sairauven takia töist, sillo  miult loppu kiireet siihe.


Tään punasen korun mie oon saant viisvuotiaana kummiltain Kanadasta, muistan kuinka olin siint ylpiä, haastoin kaikil jot miul on punanen timantti. Sit se hävis vuosiks ja  murrosikäsen löysin sen heinäpellon reunast, siint asti se on olt yks miun aarteist.


Pupujussi korun sain vanhemmiltain ko alotin kansakoulun.
Liimasin nää kaik kii kuumaliimal ja se kyl näkkyy näis kuvis, harmittaa ,mut ko olin nii intoo täyn ko ilmapallo ni en malttanat muije liimoin kans tuhrata.

Jatketaa tätä viikkoo ja tavataa seuraavan kerran arvonnan merkeis, viel on muutama päivä aikaa osallistuu.
Oikein iloist kevvään odotust ihan jokkaisel.

30 kommenttia:

katjainkeri kirjoitti...

Ihanan aarteen olet rakennellut!

Fereesi löytyy meiltäkin, (tyttären kansantanssiasu) vaan tämä sarafaani oli mulle uusi tuttavuus - varsin monikäyttöiseltä näyttää ja väri on kaunis.

Kruunuvuokko kirjoitti...

Kaunis asu ja väri. Tuo, voisiko sanoa muistojesi taulu, on jo ajatuksenakin upea ja kiva toteutus.

elina kirjoitti...

Kaunis asu. Mnullekin outo, vaikka sanana tuo on tuttu.
Ja taulu on kiva. En minäkään tykkää kun joka paikassa lukee home. Pitääkö niitä nykyajan hometaloja mainostaa jo kirjahyllyn päällä. Ja sitä minä en myöskään ymmärrä, kun tuolissa lukee tuoli ja matossa matto ja pöydässä pöytä jne. Luulevatko sen olevan hienoa kun se on kirjoitettu ranskan kielellä. Makuuhuoneessa lukee dream, olisi varmaan typerä jos siellä lukisi sana ihan suomenkielellä. Olen joskus miettinyt miltä esim ranskalaisesta tuntuisi tulla tuollaiseen huusholliin. Varmaa yhtä typerältä kuin jos me mentäis taloon jossa lukisi matto, pöytä, tuoli ja vessanpytty. Ihan kuin apusanoja kehitysvammaiselle tai autistille tai lukihäiriöiselle.
No, jokainen saa kirjoittaa huonekaluihinsa mitä haluaa, ja minä saan pitää sitä typeränä ja rumana.

ArmiL kirjoitti...

Mun sisko on tehnyt tuon tapaisia liivimekkoja, itsekin olen ihannoinut tuollaisesta, sais noi kurvit piiloon...

Stiina kirjoitti...

Kaunis kolttu! Ja koko elämäntarinan pituinen taulu ; )

Emilie kirjoitti...

Onpa oikein muistojen taulu. Ei meilläkään lue missään, että love tai home, (paitsi valokuvassa kun sydämet kuvasin) ;) Ei lue seinillä kirjotuksia.
Tuleekos tuohon sarafaaniin vielä vyö? Kivan värinen on.

Maija kirjoitti...

Hiano sarafaani! Mahtaisko meillä olla jottain perinnekolttua, olis hauska tehrä semmonen. Sen Munsalan puvun löysin kirppikseltä, mut Munsala on kaukana Loimaasta.

Aika uskomatonta, että löysit viälä vuasia myähemmin rakkaan "timanttis". Komia taulu, kertakaikkiaan.

Unknown kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Sude kirjoitti...

Voi minä tykkään tuosta muistojentaulusta. Siinä ne on aarteet tallessa ja ihailtavissa. Kaunis on juhlamekko emännällä, kelpaa siinä vieraita vastaan ottaa ♥

anne kirjoitti...

Muistojen taulu on ihana ja hyvä idea. Sievän mekonkin olet hommannut! Mukavaa viikon jatkoa! :)

Helkky kirjoitti...

Voi, miten ihana muistojen taulu! Jokaisella esineellä on oma tarina!
Ja sarafaanisi on todella kaunis! Oikea ylvään emännän asu! :-)

Helkky kirjoitti...

Voi, miten ihana muistojen taulu! Jokaisella esineellä on oma tarina!
Ja sarafaanisi on todella kaunis! Oikea ylvään emännän asu! :-)

Lisbet kirjoitti...

Hammees tuloo ihka nätti.Ja tuo muistoloijen teos on vast hieno.

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥ hieno asu mannekiinilla! Mukavaa keskiviikkoa!

mummeli kirjoitti...

IOhana väri tuossa mekossasi. Se on upea muutenkin.
Tuop muistojen taulu, oh, siinä on ideaa.

Kukkaiselämää kirjoitti...

Onpa kaunis mekko!

Anonyymi kirjoitti...

Ai kun on nätti tuo siun sarafani kyllä noin kauniissa sarafanissa kelpaa vieraita vastaan ottaa =)

Kyllä on kiva keksintö tuo muistojentaulu,tuollanen patinoitunut lauta on ihana.

Elä nyt koko ulkorakennusta pura jos vaikka keksit lissää jotain kivaa tehdä laudasta ;))


Oot kivasti laittanut kaikkea Sinulle tärkeitä muistoesineitä esille.

Ja muistat kaikkien esineiden tarinan mistä olet minkäkin saanut ei ainakaan dementiaa oo siulla ;)

Tuohan pitää laitta ihan kunniapaikalle noin UPEA taulu.

Oikein mukavaa päivän jatkoa Sinulle!!!

-Tuula Iiris-

Tuta kirjoitti...

Todella kaunis sarafaani.. ja tyylikäs:)
Ihana taulu johon olet koonnut kauniita muistoja.
Alemman postauksen pussukka on oikein suloinen. Mukavaa keskiviikkopäivää sinulle:)

intsu kirjoitti...

Kohta sinulla on komea mekko.Voi mikä idea taas tuo sinun taideteos!

PurppuraPerhonen kirjoitti...

Ihana lautataulu!!! Omaperäinen, ja ei taatusti tuu toista samanlaista vastaan!! Niinku niitä home ja love-tauluja taitaa ollakki melkeen jokatoisessa talossa!

Hilkka kirjoitti...

Wauu, miten mahtava tapa vaalia vanhoja muistoja tauluksi! Yleensähän nuo tavarat pyörii laatikkojen pohjilla vuosikymmenistä toiseen eikä niitä kukaan sieltä voi ihailla.
Sarafaanista ei mulla ollu aavistustakaan, mikä se vois olla. Mutta nyt olen taas viisastunut, kiitos Sinun KOso-täti!

Kirsikka kirjoitti...

Komia on sarafani kyllä sillä kelpaa ottaa vieraita vastaan. Mistä päin on juuresi karjalasta. Hieno muistotaulu
ja timantin seikkailut kun kauan oli kadoksissa . Hyvää keskiviikkoa.

kosotäti kirjoitti...

Kirsikka:

Miulla on kahet juuret,äitin puolelta pohjoiskarjalasta, ihan rajan tuntumasta ja isän puolelta kannakselta Säkkijärveltä, suku on asunut siellä jo 1500 luvulta.
Koen olevani enemmän kannakselainen kuin taas veljeni kokee olevansa pohjoiskarjalainen.

annikki kirjoitti...

todellakin kaunis tuo siun sarafaani on.muistojen taulu on upea ja muistoja eri asioista.laita taulu arvoiseensa paikkaan näkyville.

Anonyymi kirjoitti...

No jo vai on siul sinisii ajatuksii, sit toukokuul, mut kuule, muista sit varata laktoosittomii tarjottavii, kasoha, ku ei miun maha kestä sitä maitosokerii, se nii pierettää ja eihä juhlis passaa semmone, eihä? ;DD
Meil päi kutsutaa rompepäiväsiks tuommosii, kuka vanhoi keräilöö! ;)
Kyl sie minnuu ellennnät!
mirjuska

liinu kirjoitti...

Hieno on taulu, kiva idea saada kaikki muistot esille!

Lea P kirjoitti...

Ihana kiilasarafaani (onko?), itsekin haluaisin, olis varmaan helpompi ommella kuin perinteinen feresi.
Tuo koti-aarre-taulu on ihana ja miten mukavia tarinoita siihen liittyy.

Sussi kirjoitti...

Ihana taulu! Sarafani on minulle ihan uusi tuttavuus, kaunis!

Tarina kirjoitti...

Ihastuttava sarafaani.
Voi tavaton XD tuo muistot taulu on veikeä.
Haarukoineen ja kelloineen paljon viehkeämpi kuin love ja home.
Pirteää päivää!

Ritva kirjoitti...

Vieras nimi tuo sarafaani, vaikka anoppi on Karjalan tyttöi, eipä ole tällaisesta haastellut....
kaunis on teoksesi ja kaikkea kivaa muutakin!

Iloa päivääsi!