perjantai 23. elokuuta 2013

Pörriäisiä

Voi hirvitys, ko eile koettiikii aikamoine järkytys.
Ikämies ol jo muutamaan iltan valittant jotta häne huoneesee kuuluu vintist kummaa pörinää, joho mie että päässäs pörisee.
Eile hää sit män pihamaalle ja kohta huutaa jotta tuuhaa mamma kassoo, meil on vuokralaisii, ja kauhistus ko  räystäslautoin alle män ampiaisii, siis niit män kuhisemal,
Seuraavaks myö kipastii vinttii sinne veskaton alle ja siel olkii sit tää


kauhian iso ampiaispesä, se on suuremp ko ihmisen pää, ja koko katon reuna ol täynnä pienii pesän alkui.
Ei muuta ko vintin luukku tiukast kii ja teipattii kaik maholliset raot, sinne sai pesä jäähä oottamaa pakkasii jotta voijaa se hävittää.
Mie mieluummin kasselisin näit pienii pörriäisii ruusus ko noit hirvityksii,


mei aikamiespoikahaa meinas lapsen kuolla ampiaisen pistoo, se olkii nii outo tapaus jottahaa mie sen teil haastaan.
Hää ol sellain kakstoist vuotinen ja oltii mökil, ol tälläst syksyy ja sillohaa ampiaiset on vähä pökkeröisii, ja poika astu yhen ampiisen päälle jolla hää sai piston varpaasee, mie sitä sit hauvoin kylmäl ja kaik ol ihan hyväst.
Ikämies pyytel jotta lähetääkö lähheiselle järvelle melomaa, mut miul ol jo siin vaihees outo olo ja tuumasin jotta männää vaa kävelee, kesen lenkin miul tul nii kauhian paha olo,kylmäs oikee tuolt sisuksit nii kummast, ja  tuntu vaa jotta nyt ei oo pojal kaik hyvin, sanoinkii ikämiehel jotta nyt pittää juosta mökille ko poika on vaaras, hää mittää juost, nauro vaa jotta ain sie vaa huolehit ja hössötät, sil pojal mittää hättää oo.
Mie ihan suutuin jotta jää sie sit siihe, mut mie juoksen ja juoksinkii lujjaa, ja kauhia ko vielkii tuntuu pahalt ko tätä muistelen, siel mökin kuistin lattial makas miun pien poikain ja koris hengen hääs, ja hää ol nii turvoksis jotta silmii ei pääst nähny, siin paikas mie alan huutamaa jotta tuu ukko joutui nyt on piru merras,poika kuoloo kässii,  no sai mieskii liikettä jalkoihisa, ja hää alkokii heti avittaa poikaa hengittämää, ja mie hyppäsin autoo ja ajoin  kaks km. niin lujjaa ko uskalsin puhelinkioskille, ko eihää sillo ollu mittää kännyköit, ja soitin sairaalaa ja kerroin tilanteen, siel hyö käskiit ajjaa noppeest taks ja antaa pojalle koko kyypakkaus ja sit hänet piti kietoo alasti märkää kylmää lakanaa laittaa puolistuvaa asentoo eikä saant antaa männä tajuttomaks. Jos puoles tunnis ei hengitys ala kulkee ni sit noppeest sairaalaa ja soitto ni hyö laittaat ambulanssin vastaa. Sinne sairaalaa on yl 30km.
Kyl se ol elämäin pisin puoltuntinen,ain ko pojal alko silmät muljahtaa, myö ravisteltii jotta herrää herrää, hengitä rakas laps hengitä.Kyl myö rukkoiltiikii jotta auta sie hyvä Jumala, ja hyvästhää tää tarina loppu ja aikamiespoika on tääl mei kans, puolen tunnin pääst hää alko hengittämmää sit oksens ja ripuloi, seuraavan aamun ol hänel viel jalkapohjat turvokkees niiko pullot.
Mut ain hänel pittää olla lääkket mukan näi kesäsin, sillä yksii ampiisen pisto ni....

Miul on olt ennenkii näit outoi etiäisii, ne on nii voimakkait jotta sillo on pakko toimii ja tiiän ihan varmast jotta en kuvittele.
Mummoiltain oon tään perint, hääkii ain sai etiäisii.

Mut huomen haastellaa sit hauskempii nyt myö lähetää messää essimää sienii.

19 kommenttia:

Sussi kirjoitti...

Huh, olipa järkyttävä tapaus.

Ennakkoaavistukset ovat todella mielenkiintoisia, juuri eilen ilalla pohdimme niitä miehen kanssa.

elina kirjoitti...

Noita pörriäisiä on meilläkin ja vintillä on varmaan pesä, mutta kun sinne vintille ei pääse mistään. Viime vuonna sumutettiin vaan myrkkyä lautojen väliin, mutta taas ne on täällä.
Kyllä ampparin pistojen kanssa pitää olla varovainen , varsinkaan jos ei tiedä allergioista. Meillä oli kerran partioleirillä tapaus, jossa pikkupoikaa piti lähteä viemään ambulanssilla sairaalaan. Onneksi leirillä oli lääkäri, joka osasi antaa ensiavun, mutta vieläkin tuntuu kurjalta kun sitä muistelen. Minun piti sitten soittaa pojan äidille ja se oli kamalaa. Kyllä me säikähdettiin koko sakki. Onneksi siinäkin selvittiin säikähdyksellä.
Etiäisiä meidän suvussa näki sekä mummi että pappa.Sanotaan, että karjalaiset ovat herkempiä noille asioille ja mummi oli Uusikirkkosia ja pappa oli Kuolemanjärveltä. Sinäkinhän olet karjalaista sukua, jos se herkkyys on sieltä peritty. Armolahjahan se sekin on, eikö vaan.

Unknown kirjoitti...

Pystyn samaistumaan tuohon kertomukseen. Minunkin nuorimmainen sai pienenä allergisen reaktion (syy ei selvillä). Hänkin oli lähellä tukehtumista ja lisäksi häneltä kuoriutui iho päästä varpaisiin. Monta itkua itkin sairaalan vuoteen äärellä kun lääkärit vain levittelivät käsiään etteivät tiedä syytä eivätkä seurausta.
Mutta siitä selvittiin niinkuin teilläkin.
Onneksi lapsilla on ne omat suojelusenkelit : )

Sirpa kirjoitti...

Olipahan jännittävä tositarina,onneksi päättyi hyvin! Etiäiset voivat olla hyvinkin hyödylisiä,ne pitää ottaa lahjana,kenellä niitä on... Ihanaa viikonloppua Sinulle!

Lisbet kirjoitti...

Onha sitä aikamieskii kuot ampiaisen pistoo,on niin myrkyllissii ötököitä.Onneks poika selvis.Uskon kyllä siun etiäisii.

Daisy kirjoitti...

Voi kauhistus. Onneksi selvisitte.

annikki kirjoitti...

voi jestas kun oli surkea juttu mutta onneksi kaikki meni hyvin ja nyt on poika auttamassa vanhempiaan.

Emilie kirjoitti...

Huh mikä pesä. Eipä noita oikein haluais kotiinsa, varsinkin kun perheenjäsen on noin allerginen noiden pistoille.

Sude kirjoitti...

Hui kamalaa, hirviä pesä.
Olipa se kokemus pojan kanssa, onneksi päättyi hyvin kuitenkin. Minullakin on ollut noita etiäisiä jo lapsesta asti, vaikka toiset ei niihin uskokkaan. Tiesin tasan tarkkaan isäni tapaturmaisen kuolemankin, vaikka välimatkaa oli satoja kilometrejä ja toiset sai tiedon vasta päivien päästä. On se vaan kummallinen juttu, nuo etiäiset .

Tilkku & Tilkku kirjoitti...

Onneksi poika selvisi pahasta tilanteesta. Vaan kylläpä se teidän ampiaispesä onkin iso, siellä on varmaan tuhansia pörriäisiä
Edellisessä postauksessa oli niin kauniin punaisia lankoja.

Arkimamma kirjoitti...

Olipa onni, että uskoit omia tuntemuksia. Oon aatellut, että pitäis vaan ottaa aina huomioon ne intuitiiviset tuntemukset ja mennä niiden mukaan. Nykyään ihmiset vaan on niin kiireisiä ja pinnallisia? ettei ehdi kuuntelemaan, mitä sieltä sisältä kuuluu.

Hieno tarina <3

Mukavaa viikonloppua teille !

Anonyymi kirjoitti...

Voi hitsi,karmee tarina mutta ONNEKSI loppu hyvin kaikki hyvin.

Saa olla varuillan kun ne on näin syksyllä kamalan äkäsiä.

Meil on omenapuun alla maassa ampiaisten pesä .Myrkytetty on jo kerran,mut tekivät uuen reitin viereen kun kivi laitettiin entisen reitin tukoks.

Kohtahan ne jähmettyy kun kylmää yöllä saa paremmin hävitettyyn sit.

Löytykö sienii??

*TUULA IIRIS*

Tarina kirjoitti...

Herrajestas sentään mikä pesä. HuH!
Toiset ovat intuitiivisia ja tuntevat nahoissaan mitä tuleman pitää. Kun tällainen saa etiäisen niin on viisaampi toimia.
Pulskia sienivasuja!

möhönasu kirjoitti...

Ompas tuossa pesä! Noin isoa en ole koskaan nähnyt...ainoastaan niitä pieniä, onneksi.

Onneksi tuolla tarinalla oli onnellinen loppu.

Kirsikka kirjoitti...

Olipa iso ampiaspesä. Kannattaa kiertää kaukaa . Monet on allerkisia pistoille.

Kiki kirjoitti...

Etiäinen on kyllä ollut niin tärkeässä roolissa, ettei sitä osaa edes ajatella :)

Kaisa kirjoitti...

Kyllä ittiänsä pitää kuunnella. Mull'ei oo aivan nua voimakkahia etiääsiä, mutta sellaasia tuntemuksia, joita oon opetellu kyllä kunnioottamahan, kun n'on yleensä oikias.

Lea P kirjoitti...

Onneksi kaikki meni hyvin poikasi kohdalla. On noi ampparit aika kamalia, toivottavasti pesän hävitys onnistuu sitten talvella.

Ritva kirjoitti...

Itkemään pisti minut tämä tarinasi -vaikka onneksi oli onnellinen loppu - mutta hirveä oli varmasti se puolituntinen - ja onneksi sinulla enkelit/etiäiset ilmoitti, että nyt ei ole kaikki kohdallaan pojallasi!!!

Huh huh, vieläkin pyyhin kyyneleitä täällä, kyllä ne lapset ovat kaikki kaikessa - olkoon sitten pieniä tai isoja....