tiistai 3. joulukuuta 2013

Pienen tytön unelma

Olipa kerran kauvan sitte pikkunen tyttö, joka unelmoi uppeist luistimist.


Just sellasit kaupast ostetuist jotka tuoksuukii viel uuvelle nahalle, mut ei tyttö niit saant, serkkusa vanhoil ja liian isoil luistimil hää sit yritti nilkat kippeenä opetella luistelemmaa ja kasso katteellisena mite toiset tytöt tek vaakoi ja sirklas etu ja takaperin, uusis valkosi kaunokeissaa.
Kateus ol nii kamalaa jotta tyttö alko koulus kertomaa saavasa nyt tänä jouluun ihan varmast ne luistimet ja äiti ol luvant viel sellasen komian luistelupuvunkii, hälle naurettii , mut tyttö usko jotta nyt se totteutuu,olhaa hää kirjuttant joulupukille asiast ja pukki ol kirjeen ottant mukkaasa rappusilt.
Äitikii ol näyttänt kauniit kuvvii luistelupuvuist ja haastant sinisest sametist.  Voi mite tyttö oottikaa jouluu.
Tul joulu ja tyttö sai ison paketin, jost tul ihan selväst uusiin luistimiin tuoksu, käjet vapisten hää aukas paketin ja... olhaa siel luistimet mut ei sellaset kauniit valkiat ku muilla tytöil vaa poikain hokkarit.
Itkuu nieleskien tyttö kiittii vanhempiaa luistimist, niist poikain hokkareist. Joulu ol mänt pilalle.
Ko koulu tammikuus taas alko ja ensmäisel liikuntatunnil ol luisteluu, tyttö joutu laittamaa ne poikain luistimet jalkaasa, ja voi ko hänt kiusattii, pilkattii ja kuinka toiset tytö kuoros oikein ilkkuit jotta mis se on se siun luistelupuku ja uuvet kaunokit, tuollasil poikain luistimil ei voi opetella kaunoluisteluu ja siulhaa on viel siun veljeis vanhat housutkii, taijatta olla köyhii.
Tyttö itki, eikä hänen itkustaa kukkaa piitant, opettaja ei ees huomant kyyneleit yksinää luistelevan tytön silmis, kotonaa hää ei saant sannoo mittää ko toisist kanteleminen ol rummaa ja siint viel lyötiikii.
Tuon piene tytön maailma särky, hää ei ennää uskont joulupukkii eikä luottant vanhempiisa, kiusaaminen koski ja koskoo vielkii.
Mut nyt vanhan mummon tyttö sai ne luistimet, ei ne vielkää oo uuvet, mut hää tek niist mieleisesä.


                                                          helmii


                                            Pitsii ja kukkasii


                                          Rusettiloit ja nappei.

Nyt hänest tuntuu jot ne vanhat kiusamiset alkaat kaikkonemmaa ja onnelliseen hä kasselee ihanii lasten kaunoluistimiisa.

Unelmoijaa ja haaveillaa, ja opetettaa lapsii ettei kettää saa kiusata.
Oikei mukavaa tiistai ehtoota ja tervetulloo Ronjatar mukkaa lukijoihi.


41 kommenttia:

ArmiL kirjoitti...

Tuossa tarinassa on hyvä opetus, jonka jokainen voisi pitää mielessään varsinkin tänä päivänä, sitä hyvin herkästi kiusataan niin monenlaisista asioista koulussa... kuten itse sain siitä kuulla melkein yläasteelle mennessä, kun ensimmäisenä kouluvuotena piimää vahingossa kaatui housuille.... niin siitä yx poika jaksoi vaan ilkkua joka vieläkin tänä päivänä muistuu mieleen.
Mutta oikein kauniit luistimet.

Lea P kirjoitti...

Niisk... niisk.
Näinhän se on vielä tänä päivänäkin.
Hyvä että olet pääsemässä asian yli vaikka siihen on tainnut paljon aikaa kuluakin.
Luistimesi ovat nyt kuin unelmat.

Vanha rouva kirjoitti...

Voi pientä. Mutta nyt on niin kauniit luistimet, ettei kellään!

Minun Vanha herrani kaivoi minulle just esiin vanhat hokkarinsa. Ne on kokoa 42 ja tulipunaiset. Voi että minä oon niistä onnellinen. Tuupa kattomaan!

Koivurinteen Akka kirjoitti...

Onpa ihanat luistimet! Noita katselemalla varmasti kaikkoaa vanhat ikävät muistot. Mä sain vasta lukiossa kaunoluistimet, kun itse sain säästöillä ostettua. Kyllä olen niitä hyvänä pitänytkin. =)

annikki kirjoitti...

tippa silmässä luvin siun tarinan,niin mie ja olen ollut koulukiusattu ja se oli kurjaa,viel kansalaiskoulussakin yks poika pilkkas ja haukku vaik miten.
mutta kauniisti sie olet koristellut kaunokit.

enkulin käsityöt kirjoitti...

Ihana tarina

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Vääryyttä maailmassa on niin paljon ja monenlaista. Kiusaaminen on yhä vieläkin tätä päivää ja valitettavasti usein juuri ne kilteimmät ja arimmat lapset saavat tuntea sen nahoissaan. Tosi koskettava juttu ja se on varmasti jättänyt syvän haavan sydämeesi. Nyt sinulla kuitenkin on ihanat luistimet ja vielä ne kaunot.

Amalia kirjoitti...

Kauniit luistimet se tyttö on saanutkin.

Tanni kirjoitti...

Voi mikä tarina..Ihastuttava kaikessa koskettavuudessansa.. nyt on kyllä niiin kauniit luistimet tyttösel, et ei voi muuta kuin kehasta!!!!

maatuska kirjoitti...

Noita kannatti odottaa, kellään ei oo tuommosia.
Mutta surullinen oli tarinasi.

Emilie kirjoitti...

Koskettava tarina ja niin monelle totta. Mie sain kuitenkin käytetyt, mutta kaunoluistimet. Ja oli niillä mukava luistella kirkaalla jäällä omassa rannassa. Joskus silloin tuli pakkaset, ilman lumituiskuja. Eipä ole sen jälkeen luisteltukaan.

Elvenpath kirjoitti...

Koskettava tarina. Pienenä ne aikuisen silmiin oikeastaan melko pienet asiat kaataa maailman ja niitä miettii pitkään, vuosiakin.

Ps. Blogissani on jouluinen arvonta luukussa 2, käykäähän osallistumassa. ;)

Arkimamma kirjoitti...

Surullista miten lapset voi olla niin ajattelemattomia ja julmia toisia kohtaan :´(

Tästä aiheesta meillä kotona on puhuttu paljon...

Helmis kirjoitti...

Hassuinta on se, että nykyään taas voi tulla kiusatuksi, jos on kaunot. Kun niin monilla tytöillä on hokkarit. *Huokaus* - aina siis löytyy syitä kiusaamiseen... ja vaikka asiasta kuinka puhuttaisiin, niin uusia kiusaajia kasvaa. Mutta joskus kovat kokemuksetkin voi onneksi kääntää vahvuudeksi ja empatiaksi.

Maija kirjoitti...

Voi Kosotäti-kulta, mikä tarina! Mulle tuli tippa linssiin ja silmät punaseks. Iso hali. Mut nyt on kauniit luistimet. Ko oot niin hyvä ompelemmaan, ni teet ittelles viälä sen luistelupuvunki.

Stiina kirjoitti...

Olipa hieno kertomus. Ja hyvä sentään, että luistimet lopulta tuli. ; ) Yhdyn tuohon ehdotukseen sen luistelupuvun tekemisestä!

TelluT kirjoitti...

Koulukiusatun elämä on kauheaa. Nyt on hienot luistimet :)

Tuija kirjoitti...

Mutta tytöstä tuli varmasti parempi luistelija hokkareillaan, kun niistä kiusaajista kaunokeillaan ikinä! Ihanat luistimet :)

MummonPajukori kirjoitti...

Nyt on tyttösellä suloistakin suloisimmat luistimet<3 <3 <3

mummeli kirjoitti...

Surullinen tarina pienestä tytöstä, elämän särkymisestä vuosiksi. Mutta nyt on sitten mitä kauneimmat luistimet. ja vieö se puku, niin kaikki on ok.
Oikein hyvää jaoulukuuta!

Anonyymi kirjoitti...

Kylläpä olikin tosi surullinen tarina pienen tytön luistinhaaveesta...
mutta nyt on sit mitä kauneimmat luistimet aivan tosi ihanat =))
Luistelupuku vielä ni a vot "paketti" on kasassa.

Mukavaa keskiviikko päivää sinulle!

*Tuula Iiris*

Anniina kirjoitti...

Liikuttava tarina, ja niin realistinen. Tällaista tapahtuu maailmassa aivan liian paljon.

Nuo sinun uudet luistimesi näyttävät aivan mahtavilta! Vaan mahtuvatko jalkaan ;-)

Milli* kirjoitti...

Kiitos koskettavan tarinan jakamisesta. Lähetän sinulle lämpimän halauksen.

Tilkku ja Tilkku kirjoitti...

Surullinen tarina ja niin tuttu monelle. Sinun positiivinen ja optimistinen asenne elämään on onnistunut kääntämään tämänkin kokemuksen onnelliseen loppuun. Mutta voi sitä pientä tyttöä suurine suruineen silloin, kun keneltäkään ei saanut lohtua ja ymmärrystä. Valitettavasti tuota koulukiusaamista ei ole saatu loppumaan ja työpaikoilla myös ilkeily on yleistä. Pahinta on, kun kukaan ei välitä toisen pelosta ja tuskasta.
Tuon hienompia luistimia en ole koskaan nähnyt, hyvä Sinä!

Maahiska kirjoitti...

Voi ITKU! ;((( Mutta kyllä nyt on maailna ihanimmat!! Tulipa kyynel silmään. Olen muuten ihan itkupilli nykyään. Minun oma tarinani on sellainen, että oli kyllä kaunot, monetkin, se olikin ainoa laji jossa pärjäsin mutta vain yksinäni, koulun tunneilla kärsin (eestaas viivaa pitkin luistelu ei ollut oikein mun lajini) mutta pukua en ikinä saanut - mielikuvitusta onneksi oli tarpeeksi joten ympärilläni helmat vaan liehui kun luistelin silmät kiinni pimeällä kentällä (mitenkähän äiti minut laskikin yksi pimeään?). Tiedätkö nuo sinun luistimet - ne pitäisi laittaa kristallikupuun ja näytille keskelle kiireistä pääkupunkia.

Lisbet kirjoitti...

Ihan tuli kyyneleet silmiin.

elina kirjoitti...

Äidilläni oli myös unelma kaunojuistimista ja siksi kai minä sain luistimet jo ennen kolmatta ikävuottani ja sain vähän myöhemmin myös äidin tekemän luistelupuvun, Puku oli valkoista neulosta ja siinä oli pompulanauhaa helmassa ja kauluksessa. Se oli hieno. Taisi äiti toteuttaa omia haaveitansa. Äiti sai luistimensa kun täytti neljäkymmentä.Toinen haave oli neljäntuulen lakki, mutta sellaista hän ei ole vieläkään saanut. Isä kävi joka syksy Rovajärvellä työssä ja kerran toi äidille paketin. Äiti luuli saavansa sen lakin, mutta saikin pannumyssyn. Minusta se oli hieno, kun siinä roikkui kaksi lapinpukuista nukkeakin, mutta äiti oli pettynyt.
Minä haaveilin aina, että olisi iso suku ja serkkuja, mutta niitäkään ei koskaan tullut, ei yhtään serkkua:(

Kirsikka kirjoitti...

Kyllä se oli ennen köyhää ei niitä luistimia minäkään saanut koskaan. Vanhana sitten ostin kirpparilla 2e.
Enää en viitsi opetella luistelemaan.
Hyvää keskiviikkoa.

Sussi kirjoitti...

Koskettava tarina.

Minä toivoin lapsena hokkareita ja sain kaunoluistimet. Voi sitä pettymystä. Sitten vanhempana hankin itse hokkarit ja osallistuin niillä Kuopion jäämaratonille.

Anneli kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anneli kirjoitti...

Tuo tarina muistuttaa minun vaunujen odotustani.
Mutta koskaan ei kannata antaa periksi.
Mutta nyt sinulla on maailman kauneimmat luistimet ♥

Ritva kirjoitti...

Kyynel silmissä.....Minullakin aikoinaan oli poikain hokkarit, isot sellaiset, 9 lapsen maalaisperheessä ei ollut rahaa ........enkä ikinä oppinut luistelemaan......ja sitä kiusaamistakin oli - tosin kun maalla oltiin ja maalaiskoulussa, ei niillä muillakaan mitään hienoja vermeitä ollut, mutta muuten sitä kiusaamista.......
Arvaa vaan, kuinka sielua riipi poikani koulukiusaamisjutuissa....

Upeat tuunatut luistimet, toivotaan, että ne ja muu elämä antaa iloa, valoa ja aurinkoa elämääsi - ja ne ikävät muistot haihtuvat-------
Halituksin!

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥♥♥

Anni kirjoitti...

Terveisii siulle, oikein hyvä ku sait sentään luistimet tulevaan jouluun, vaikkei se ennää lapsen sielua voitele, se miel paha ain vaa siel kaihertaa. Voi sentään kuinka paljon lapsella onkaan toivomuksia ja niin vähän niistä toteutuu.
Aikuisena ei myöskään kaikki toiveet toteudu, mut ehkä tänään niistä selviää pienemmällä murheella, kun ymmärtää ettei kaikki toiveet toteudu.
Hyvvää keskellä viikkoa:)

Virpi kirjoitti...

No nyt on jokaisen pikku tytön unelmat, oikein prinsessaluistimet :)

Kiki kirjoitti...

Sydämeni pohjasta toivon, että luistimet haalisti huonot muistot olemattomiin <3 On ne kyllä todella kauniit :)

intsu kirjoitti...

Tuo tarina on sitä meidän ikäisten lapsuutta. Ei saanut kaikkee sitä mitä toisilla oli. Mulla oli kyllä jonkunlaiset kaunoluistimet,mutta monta muuta asiaa puuttui. Nykyään lapset ei edes osaa arvostaa mitä kaikkea saavat,kun saavat melkein kuunkin taivaalta.

Inkeri kirjoitti...

Liikuttava tarina, niin todentuntuinen, ennen vanhaan näin vaan tapahtui.

möhönasu kirjoitti...

Ihana ja koskettava tarina. Todella söpöt luistimet!

Diina kirjoitti...

Voi, kuinka koskettava kertomus. Ja ihanat luistinet!

riikuska kirjoitti...

Miten ihanasti koristellut luistimet! Omani ovat jo 20 vuotta vanhat. Ehkä nekin pääsevät joskus koristeeksi, kunhan ovat tarpeeksi palvelleet. :)