Koivu

Koivu tuo mei suomalaisten oma puu, jonka valkiast runkosest  mummomme ottiit ainekset tuokkosiin, ja taatot puno jalkineita ja konttei.Sen oksit tehyl vastal ,saunan lempiäs löylys kippeit jäsenii hauvottii ja kylvetettii. Sen runkoo vaste neitoset kesä illoin nojasiit haaveillen sulhasist.

Miult jääp virsut ja kontit tekemättä, sulhanenkii on jo kymmenii vuosii olt olemas, tuokkonen ja vasta saattaa just syntyy, mut jottai miekii sain koivust issellein. Nimittäin ihanaa värrii lankoihi.
Ikämies ko justiisa tekkee talven puit ja rojautti yhen koivun nur ni mie sit het riipiää lehtii.
Kolme ämpärillist niit tul riivittyykii. Niit sit keittelin ja täs tulokset

ja niiko ain ennekii ni kuviin pienenys tuol paint ohjelml muuttaa värilöit.
Oikiast tuos vasemmal on syvän keltaist keskel vihriää, sellast just kuivahtanneen ruohon vihriää ja oikial  sit vaaliampaa keltast. Kokonaismäärä on 900 rammaa lankaa.
Nuist sit syksyl ja talvel tehhää peittoloit.

Sit se pakolline puutarhakuva,

Viimiset narsissit kukkiit saskatonin juures. Tuo paikka männoo kesäl remonttii, het ko narsissit on kukkineet ni ikämies saap alkaa kaivamaa. Tuos on niin kauhiast kieloi, joita mei mäel on ihan riesaks ast, ja muutakii rikkaruohoo.

Oikei mukavaa toukokuun viimist lauvantait ja kiitos kaikist kommenteist.
Nyt ko alotettaa kessää, ni mie päivitän bloggii vaa kerran viikos, ain torstain tai perjantain.
Sit syksyt palataa taas kahtee kertaa viikos.