Sillä sipuli

Koko talven oon aina kauppareissul keränt sipulinkuorii, ihan kauppiaan luval. Onhaa tää hilpeyttä herättänt ko muut ostaat sipulii ja mie kerrään pelkkii kuorii. Ikämies ei enää kehant tullakkaa miun kanssain kauppaa ko ain vaa keräsin kuorii ja kuorii.
Kassakii kysy jot mihi ihmeesee naiset näit kuorii kerää, ko  hää on huomant jotta  monel naisel on matkassaa pussilline kuorii. No mie hänel sit kerroin, jotta myö värjätää niil lankoi.

Sit vaa  kaks paperkassillist kuorii pattaa ja pata porisemmaa , ja mahoton ko tulikii taas kommeit värilöit.

Tul  punaruskeeta, keltast eri sävylöis, oranssii taittavaa, tulloo vihriää ko käyttää harmaata lankaa.

Niist kahest kassist tulkii värrii yl kolmee killoo lankaa.

No työ varmaa mietitte jotta mitä mie noist teen, no viimekesän keitoksist tein tään jakun

Täl kertaa en viel tiiä mitä tulloo tehtyy, se selvii ko päästää talvee.

Oike hyvvää juhannukse jatkoi kaikil, kiitoksii kommenteist ja tarinoijaa taas toiste.

Kuulumissii

Tervehys teil kaikil, täs onkii mänt jokunen aika ko on tult kirjuteltuu, mut nyt alko tuntuu silt jotta voisin jottai teil haastella.

Meil kuuluu noi niiko ylleesä ihan hyvvää, mie teen kästöit ja hoijan puutarhaa sen mitä kivuilt kerkiin ja kykenen. Kunto on mänt huonommaks, nyt on sit käsiskii nivelrikkoo, mut silti mie yritän jottain puuhastella,  äskettäin  keppi sai uuvet koristukset

ja pithää siihe tehä sopiva kolttukii, vanhaa hautajais mekkoo vähä tuunailin iloisemmaks.  On noit hautajaisii täs oltkii ihan liian kans, enkää ennää jaksant kassella ja pittää täys mustaa.

Ikämies on jo eläkeel ja näyttää hyväst viihtyvän, mootorsaha on vielkii käytös, mut ennää ei katkota kirsikkapuit.

Aikamiespoika  on elleenkii akaton ja soitteloo  ja lauleloo toine levykii on jo tekkeil. Hänel ol vähä harmii ko yhest luomest löytykii syöpä, mut onneks kaik saatii kahel leikkauksel poistettuu. 

Täs leppäilee mei vanha Lilli, hänel tul lähtö satteenkarsillal, ol nii mahottomana kippee ettei mittää muut konstii ennää olt ko laskee toine pois kärsimäst. Uutta koiraa meil ei ennää koskaa tuu. 

 

Kiitos teil kaikil jotka ootta uskollisest tääl käyneet kurkkimas, ja laitelleet miul viestilöit, ja pitäneet muutenkii yhteyttä.   Jatketaa tarinointii toisel kerral ja varmaa täs tän kesän aikaan.

Kesäsii hommii muistelen

Nyt ko tää vuos on taas vierähtänt käyntii ni aatokset siirtyyt kessää, ja sihe jotta vielköhää jaksais värjätä lankoi.
Viime kesä tek sil saral tiukkaa. Sairautein on edent jo kässii ja niije kans on välit aika vaikiaa.

Mut sain mie muutaman kilon värjättyy ja jottain niist langoist tehtyykii

Ikämies makkoilee nytkii päivänokosii tälläse peiton al ja miul taas on tälläin

kaikkii töit ei tult kuvattuu, mut kummitytön huivist muistin napata kuvan

Oon mie alkant jo sipulinkuorii hamstraamaa, niist ko saap tuota komiaa keltast ja punaruskiaa.

Oikee lepposaa alanutta vuotta teil kaikil.
Mie tuun taas joskus jottai kirjuttelemaa.

Jouluiset terveiset

Oikein rauhallista ja siunattua joulun aikaa teil jokkaiselle jotka ootta tääl käyneet kurkkaamas. Oon iha hämmästynt jotta päivittäi käyp vielkii yl 100 .

Elämä soljuvaa samal viisii ko ennenkii, mitä näist vaivoist haastamaa.
Tulevast en sano mittää kassotaa mite täs männää etteepäi.

Mut iloitaa elämäst ol se sit millast tahaa.
rakkauvel teijän Kosotäti

Rakkaat ystävät

Nyt sit ollaakii täs viimoses jutustelus. Oon jahkailt ja jahkailt, mut kaikel on aikasa ja nyt jahkailu loppu. 

Oon jakant tei kans nii ilot ko surut, ja oon kokent monta ihanaa hetkee tääl tei kans,ja oon niist hetkist nii lopen kiitollinen ko olla vaa voi.

Monist teist on tult miulle ystävii,ja siintkii mie kiitän.

En sule tätä lopullisest , onhaa tääl paljo sellast juttu joit halluun issekkii käyvä kassomas ja varmast monet halluu myös.

Täs on takaan nii monta asiaa, viimene vuos on olt äärimäisen rankka nii fyysiset ko henkisestkii, on olt läheste kuolemii ja sairauksii ja muutakii harmii, ja välist tuntu ettei oo mittää ilost kerrottavaa, ja ei niit iänikusii villasukkikaa kukkaa jaksa ain kassella.

Nyt alan olla kunnos ,mut en vielkää jaksa ja halluu jakkaa elämmäni enää tääl..

Miut löytää elleenkii päin tuolt namakirjast se soppii miul nyt kaikist parraite.

Niimpä oikee mukavaa kevättä ja pääsiäisen odotus teil kaikil, siunatkoo teit Ikiaikainen Suur Jumalamme.

Rakkaudella tei Koso-täti eli Kososen Liisa

Adventti

Oikein hyvvää adventin aikaa ja joulun odotusta teil kaikil. Hiljalleen tuo kipu alkaa kaikkoammaa ja suru muuttuu helmiks elämän helminauhaa.

En oo vielkää tehny päätöstä tään blogin suhteen, välist meinaan jatkaa ja välist laitan pillit pussii ja lapun luukul.
Mut ei pohita sitä nyt vaa keskityttää joulun odotuksee.

Rakkaat lukijat

Tääl mie oon eelleenkii vaik oonkii olt hissuksee, kassokaas ko miust on nyt puhti poissa.
Ja nuo elämän pitkospuut on vähä niiko korjuuta vaille.

Herkkään ihmiseen otan kaik nii kovast isseeni, ja nyt tuo toiste kuormiin kantamine katkaskii tään kamelin selän.
Säkki on ihan tyhjä eikä oo mittää annettavaa eikä kerrottavaa.
Niimpä otan nyt pitemmän aikalisän ja mietin tarkkaa mitä teen tään blogin kans.
Tiiän että täst tykätää kovastkii ja uusii lukijoitakii on tult,,mut ko mie en vaa nyt kykene.
Työ kaikki ootta nii mahottoman ihanii ja kannustavii, mutta...

Tuol fasebookin puolel mie oon ja sielt voip seurata kuulumissii, ja jos joku halluu liittyy kaveriks ni se oiskii mukavaa, mutta laittakaa vähä viestii kuka oot ja mist yhteyksist tunnetaa. Oon muutaman kaveripyynnön hyläntkii ko en millää osant yhistää kissan kuvvaa ja nimmee :)

Oikein mukavaa syyskuun loppuu ja illoo koko syksyy.
Toivottelloo tei Koso-täti joka löytyy fb.stä  nimellä Liisa Kosonen

Lauantai illan ratoksi

Lauantai iltaa teille rakkaat lukijat, tääl yks höpsö täti-ihminen taas teit naurattaa, mut sitä enne näytän yhen huivin.
Tein sen jo aikoi sitte, mutta ko tää män lahjaks ni en voint enne esitellä.

Huivi on iso ,siipiin väl on sellaset 270 ja korkeutta jottai 170 paikkeil. Lanka sitä Novitalaist veljest ja värit saajan mieliväreist napatut.

Ennen nauratust kuva puutarhan ainovast auringonhatust, kaik muut viime talvi tuhos.

No sitte, onks hyvä asento, vessas käyty (vanha rouva) .

Mie oon ain vähä niiko ihmetelt ja pikkasen pilkantkii niit naisii jotka huutaat ko hirviöt ko näkkeet pienen hiire.
Mitä tuot huutamaa, ko napauttaa vaik kengäl ni henki lähtöö mokomalt rääpäleelt.
No pilkka käikii sit  ommaa nilkkaa.
Meil on pyykkikone kellaris ja siin konneen vieres sellain sininen maitolaatikko joho voip ain korin laskee käsistää. Mie mänin viikol pyykille ja voi halvattu kellarin oven eest juoks hiiri.
Mie hyppäsin siihe maitolaatikolle ja helmat korvis huusin ko syötävä jotta, IIKIIII !!!!!!
Ikämies rynni kellarii huutaen jotta mikä siul tul, kaatusitko.
No mie mittää kaatunt mut tääl on HIIIRIII!!!!
Jotta tuo ukko taas pääs kuittaillee, hirviö hiirest ja mammast.

Empä taija ennää ilkkuu hiirille huutajii.

Oikei mukavaa syyskuuta ja kiitoksii kommenteist.
Siint kävelykepin kasvatuksest viel sen verran jotta poika isse tilas sellasen haltian sauvan, ko hänelkii on tää sama vika seläs ko miulkii , hää voip sit vanhan siihe nojata kulkiessaa.

Hame ja keppi

Mie oon monta vuotta jo haaveilt sellasest lämpimäst villasest hammeest jota voip talvel pittää paksuin sukkahousuin kans. Mummo aikoinaan sellasii miulle tek, mutta ko ennää ei oo mummoo ni pit sitte taas yrittää isse.
Niiih , taas ,viime talveenhaan siint yrityksest tul se pontso joka pääs nytkii kuvvaa

Harmi ko nuo isse värjätyt värit ain haalistuut valokuvis,ko niit pienetää. Ainovastaa tuo kirkas keltain on just oika, mut kuvitelkaa kaik värit kirkkaiks.
Alotin hammeen teon vyötärölt ja sit yrityksen ja erehyksen kautta pääsin loppuu.
Mont kertaa pit purkaa ja miettii jotta mite se nyt olkaa ja mite se nyt menkää.

Ko helmast pit saaha leviä ja vyötäröst kapia, ja nuo lisäykset ja kavennukset pit saaha pysymää koko ajan samal kohal. No melkee onnistuin.

Lankaa tähä män sellaset 600rammaa ja rapiat.

Seuraavas kuvas on sit toine yritys, kasvatan tuost aikamiespojalle kävelykeppii..

Luitta iha oikee , kasvatan kävelykeppii. Oon kietont nuorii pähkinäpensaan alkui yhtee ja ajan kans ne kasvaat kii toisiisa ja paksuneet. Sit vaa käännetää latvus kippuraa ja keppi on valmis, nii mie ainakii luulen. Poika sit joskus vanhaan saap köpötellä äiteen tekemän kepin kans.

Elokuu on lopullaa ja sen huomaa, ulkoon sataa ja tulee, mut niihä se kuuluukii tehä.
Nähhää taas syyskuus.
Nii ja tervetulloo Hannele mukkaa lukijoihi

Syksy tulee

Kiitos teille taas tuest ja rohkasust. Viel ois viis päivää kuurii, läntti on melkee poissa. Vassa viel kunnos, mitä nyt vessas juoksuttaa tihiää, mut eipä ainakaa oo koval.
Eile ol ensmäinen päivä ko oikeest tuntu, jotta täst selvitää ja siint ilost tein kranssin.

Käytin siihe kultapiiskuu, nukkajäkkärää, kärhön siemenhapsui, unikon siemenkottii, punasen heisiangervon siemenii ,maksaruohoo ja angervon punasii kukkii.

Hyväst passaa mei ulko-ovvee.  Tervetulloo toivottaa nii vieraille ko syksyllekkii.

Oikein mukavaa alkavaa syksyy teillekkii.                                                                                             

Leila kysel ,jotta mist tuo Koso tullee, no se on lyhennys miun sukunimest Kosonen. Entisen assuinpaikan naapurin tyttö tupes minnuu kutsumaa Koso-tätiks, siint mie sen sit nappasin. 

Hevoskuuri

Tänä kesän ei mikkää tunnu sujuvan, just ko luulee jotta helpotti ni eikös vaa tuukkii uutta lunta tuppaa, niiko nyt tääkii, läikkä tuos käes.

Minnuu on purast punkki tai borrelioosii kantava paarma, ja nyt sit ollaa hevoskuuril. 3000mg antipiottii vuorokauves. Saatta uskoo jotta olo on ko sil entisel likal jota juna tönäs.
Ko en tiiä oonko mänös tulosuuntaa vai tulos menosuuntaa, pääs humisoo ja väsyttää. Ajatukset ei kestä kasas jotta silviisii nyt männää.
Mut mieluust mie tän kolme viikkoo nuit pillerlöit popsin jotta säästyn pahemmilt vaivoilt.

Ei täl kertaa muuta tavattaa ko tää kuuri on kärsitty, nii ja piristykses kuva kommeist langoist joit neulekahvilan naisten kans värjättii.

kaks paperkassillist ol sipulinkuorii ja näit ihanuuksii sit paast nous

Oikee mukavaa elokuuta kaikil, kiitoksii kommenteist .

Värjärin poika

Hei kaik rakkaat lukijat, myö kiitetää teit syvämmen pohjast  kaikist ossaanotoist ja lohutuksen sanoist. Kipu alkaa helpottammaa, mut viel mie aamusin ootan Lillii hakemaa juustoo ja joka päivä käyn hauval. Mut eiköhää tää täst lähe rullaamaa.

siel on kolme mei koiraa kaks hoffii, Pippuri ja Vimpula ja sit Lilli

Mut sit tuoho otsikkoo.

Aikamiespoikakii tul viikoks kottii meit piristämmää ja olkii  mukavaa olla kolmestaa. Leivottii ja laitettii ruokaa ja kaikkee sellast.
Yhten päivän poika sit kysy, jotta miten sie äit saat värjättyy niit lankoi niin korreiks.
No, aikaa ko ol ni lupasin opettaa hälle.

Alotettii siit mite tehhää vyyhti ja mite se sijotaa. Poika  ehotti jos vaikka nakattas koko kerä sinne pattaa. Silviisii ko pääsis helpommal.

Mie jo siin kohtaa mietin jotta mitähää täst tulloo.

Sit mäntii tuonne pihatielle kaivelemmaa mataranjuurii, ko poika iha vasiten halus auttaa just tuos rankas hommas, mutta, mutta... Muutaman juuren nostettuaa, hää tuumas jotta, eiks nää riitä, ko tulloo hik, ja kaik kärpäset männöö korvaa ja selkääkii kolottaa.
Neljännen juurakon kohal, miult palo pinna ja ajoin marisevan pojan kottii, ilmotin jotta miul ei oo hik, selkää kyl koskoo, ja korvii männöö kärpäsii, mut tää on vaa tehtävä.

Ja juuret ol pestävä. No ves loisku ja lotis ko aikamiespoika pes juuret, mutta sit häne pit männäkkii vaihtamaa kuivat pöksyt ja kaivaa kärpäsii korvist.

Juuriin keittämine suju iha hyväst, ko mie sen tein, poika huutel vinttikammarisa ikkunast jotta savvuu tulloo sissää.

Paa hyvä mies se akkuna kii.

Seuraavan päivän olkii sit isse värjyyn vuoro.

Poika vahti silmä tarkkaan lämpölöit, poltti muutan kerran sormesa, nokes housusa siis ne edelliseen päivän vaihetut, maris savust ja siint mite hankalaa onkaa huuhtoo lankoi,ko saavit on matalii ja selkää koskoo, kärpäset mennee korviin ja housut kastuu.

Mut oisittepa nähneet pojan ilmee ko saatii nuo koriat langat kuivumaa,. Äet myö osattii

                                          Olen värjärin poika, lähes värjäri siis itsekkin

Kuule poika , soita sie vaa kitaraa ja anna mamman hoitaa nää värjyykset.

Hiljaisuus

Siellä siun on hyvä olla, nurmen alla uinahella, juosta taivaan tantereella.

Ei oo kipu kiusanasi, eikä tauti tuttunasi.
Meillä suru syvämmissä, murhe mieltä kalvamassa.
Kiitos siulle koira kulta, yhteisistä vuosistamme.

Rakas Lillimme jouduttiin täännää lopettammaa, hänel ko ol aika äkänen syöpä,

joka levis nopeasti koko roppaan.

On nii hiljast ja tyhjää, tuossa vielä kuppi, tuossa pallo, tuolla tukko karvoja.
Veet silmissä kuletaa , ei maistu ruoka ei saiju, eikä herkut.

On alkanu aika ilman Lilliä.

Pakkopullaa

Kiirettä on pitänt ja muutakii harmii on olt. Siin välis oon koittant saaha tehtyy nuit rästis olevii kästöit, käyvä mustikas ja kaikkee sellast.
Mite sitä voikii joku mieluin homma muuttuu äkistee iha pakkopullaks niiko nyt tääkii peiton tekele.

Talvel virkkasin peiton viikos ja oikee innost täriste, mut tätä mokomaa oon tehny jo kolme kuukaut.
Ko se ei vaan vientkää mukanaa niiko ne muut.
Oisko olt sit siin , ko tälle ei olt mittää selvää kohetta jotta kuka tän saa.
Mut siin se nyt on.

Kokkoo sil on sellaset 165x165 senttii.Nyt aamusel virkkasin loppuu ja saisin kuvattuu enne satteit.
Langat on etupääs 7-veljest mut joukos on muitakii saman vahvusii.

Vähää aikaa en peittoloit tee, nyt saap riittää.

Niist harmiloist sen verran jotta miul on uus nikama rappeutumas ja se vaikuttaa istumissee sen verran kipiäst jotta en voi täs konneel kauvaa aikaa ain viettää. Jotta ei piä pahastuu ko en ain käy tei muije juttuloit kassomas.

Mut kaikest huolimatta oikee mukavaa viikonloppuu, mänkää messää kerräämää mustikoit, nyt niit sit on iha mahottomast.
Miekii hupakko siel kepin ja poimurin kans touhotin ja muutaman litran sainkii. Ikämies uhkas sittoo miut omenapuuhu kii ja piilottaa kepit ,etten toist kertaa messää mee. No en mee , ol se sen verra rankkaa.

Tavataa taas

Kaikenlaist asiaa ja asian vierest

Toissapäivään tuoho pellol ol ilmestynyt sitte outoi munnii, liekö isse dinosaurus ne käynt siihe vääntämäs.

Mei Lillin mielest nuo ol hirviöit, niille pit haukkuu ja murist. Varovast hää kassel kasvihuoneen takkaa mokomii hirvityksii, häntä roikku koipiin välis ja pikkuin koira ol nii peloissaa jotta iha täris. Pakko ol viiä toine tuppaa herkkuloijen luokse toipumaa. Nyt sit taas uskaltaa olla pihal ko paalit on korjattu pois.
Hassu koira.

Vanha rouva kysel miult kuvvii mongolian vaahterast, ota sit istuttaes huomioo jotta siint kasvaa iso

Siis oikeest iso ja joka suuntaa.
Syksysin siihe tullee komia ruska.

ja tämmöin on sit se pikkuruine alku

Huomen ikämies ja mie juhlitaa mei hääpäivää, 36 vuotta tullee täytee tätä tyyntä ja myrskyy.
Sain tälläsen komian hortensian

"ko siul ol sillo sininen mekko ja sinisii orvokkei ja miul ja pojal ol siniset paijat"
Jotta tuo mies muisti viel väritkii, vai kävikö hää valokuvist kurkkaamas.

Oikein mukavaa viikonloppuu teille

Lapset kasvaa

Oikee mukavaa juhannuksen jälkeist elämää. Juhannus män kokkoo kasselles ja mansikka kaakkuu syyves,
myö ollaa seurailtu innol nuije linnupoikii kasvuu, nyt ovat jo tälläsii. Kannattaa napsauttaa kuvaa isommaks ni näkkyyt paremmin.

Pojat alkaat olla jo nii issoi että huonost mahtuut pessää. Viis niit siel on.
Saisivat koht lähtee lentoo, alkaa nimittäin  olemaa siivoo ja kärpäsii.
Jokapäivä noit pittää käyvä tervehtimäs.

Kästöit oon tehny kolme myssyn verran.

Lanka näis on Novitan niitty, mukavan pehmiää keinokuituu. Värit on iha ko kessäiselt niitylt.

Puutarhas jatketaa kitkemist ja kassokaas mitä löyty.

Nui monta pient alppikärhön taimee. Mie surin kevvääl ko talven aikaan ol hiiret järsineet emokasvin iha hengilt, mut näist mie saan monta uutta kärhöö tilalle.
Muitakii löytöi ollaa tehty, niiko mongolian vaahteran taimii, ja pähkinäpensaijen alkui.
Mukavaa ko kasvit lissääntyy ominee.

Oikei mukavaa kesäkuun loppuu ja lepposaa heinäkuun alkuu.

Ai nii kiitos Vekille vinkist, mut jätin täl kertaa vällii, oon nii vähä jaksant ennää värjäillä.