Sukupolviin ketjuva

Nuo velimiehen juhlat sai miut muistelemmaa ommii juurii, ja just sielt äiti vainaan puolelt.

Täs viereises kuvas on miun mummoin ja hänen sylis miun äitein. Vuos on 1928  ja kesäkuu. Mummoin on jottain alle kahenkymmenen. Hää on jo kerint synnyttää kaks lasta, joist toine synty kuolleena. Kaiken kaikkiaa hää synnytti 12 lasta, on siin olt mummol hoitamist ja huoltamist. Mut ain hää ol ilonen ja jakso meit lapsenlapsiikii opastaa ja neuvoo. Myö tytöt saatii kaik sama ohje elämän varrel käytettäväks. " muistakkee jot pyörivvää  puuhu ei naulaa lyyvä"  miul män kyl jonkun aikaa enne ko tajusin mitä hää sil oikee meinas.

Täs kuvas oon sit mie miun äitiin sylis ja velimies seisoo vieres, vuos on 1953 ja kesäkuus ollaa tässäkii.Velimies ol kuulemma kovinkii mustankippee ,ol miun itkies käynt sanomas äitill jotta" pentus huutaa"  kyl hää sit minnuu tottuu ja hyvinhää ollaa yhes pärjätty. Äit on iältää 24 vuotinen.

Täs viimoses on sit miun poikain miun sylis, vuos on 1977  ja kesäkuuhunhaa tääkii suurinpiirtein ajottuu.  Voi ko mie oon viel nuor ja nätti niiko vaan 23 vuotinen voi olla.

Mie oon ussein miettint,kui mius on osa mummoo ja osa äitii ja osa kaikkii niit entisii äitei joist  ei oo mittää kuvvii säilynt ja joitte tiiotkii on vähäsii, mut kaik ne Martat, Elinat, Sylvit ja Annit ovat osa minnuu.Yhes myö mudostettaa sellanen vahva ketju, mei äitien ketju.

Hauskaa ol

Velimiehen juhlat on juhlittu ja kyl meil ol sit lustii. Naurettii nii mahottomast, haastettii mukavii kaskuloit ja syötii hyvvii kaakkuloit.Serkkuin ja tätin kans muisteltii kaikkii suvun vaiheit ja saatii tätil sellasii tietoi ko mikä ol mei ukin isän nimi, no häähää ol Tahvo ja hänen vaimonsa ol tumma Anni

vennään maa rommaaneja, mius on siis pisara rommaani verta. Ilmankos mie tykkään heiluvist helmoist.

Kukkiikii velimies sai monta puskaa,vaik hää ei kuulemma rehuloist perustakkaa, mut miust ko näytti jot mieleisii olliit kuitenkii.

Niiko juhlis ain käy, niin käi nytkii jot mie väsyin, selkää särki ihan kiusaks asti ja jalat turpos jotta en saant kenkii kii, muta mitä tuost, tännää on aikaa hoitaa nii jalkoi ko selkääkii ja muistella kui meil ol lustii.


Täs viimose kuvas myö sisarukset ollaa yhes ja miul on hartehil se Annelin ohjeen mukkaan tehty huivi, kaik sitä muuten kehu ja oon miekii siihen tyytyväinen nyt ko se on valmis.

Pipo päähän pakkasel

Voi yhen kerran näit pakkasii nytkii -23. Jottain hyvvää näistkii pittää essii, vaik sen jotta nyt on aikaa tehä kästöitä. Miul ol urakkana tehä monosukat ja samal kuviol pipo. Valmiit on, tosin pipost puuttuu viel tupsu. Ikänä en enää tuollast pippoo ala väkertämmää, siin ol hommaa, sain purkaa tuota yläossaa vaik kuinka monta kertaa, ko ain jossain ol virhe., No tehty on, ja komiat tul.
Lankana ol taas sitä tuttuu Jukolan poikain lankaa.

Tännää tulloo aikamiespoika kottii, ko velipoika täyttää lauavantakina kuuskymmentä.  On hää jo vanha. Huomenis männää häntä avittammaa siivoukses ja kaikes muuskii, ko velipoika on ykskätinen.
Hää ko sai laakin (halvaantu) kaheksan vuotta sitte, kesäl tulloo yheksän vuotta tuost tapahtumast.
Juhlist mie haastelen sit pyhän.

Kevättä kellaris

Kellarin portaan hyllyllä, talvehtinut runkoverenpisara, alkokii jo herräilemmää, muutaman hyvin hentosen lehen ol lykänt vaaleanpunaisten nuppuloiden seuraks. Toin sen kuistille valloon, leikkasin lyhyeks ja kastelin. Nyt sit vaa vartutaa miten se alkaa kasvamaa ja kukkimaa. Pittää taas vaihtaa sille uus multa ja liruttaa supstraalia sillo tällö. Oon kasvattant tään ihan isse pienest pistokkaast. Nyt sil alkaa neljäs kesä, tuol varjosas penkis kärhöjen seurana.

Viimekesänä se kukki jo näin komiast, kova tuul paino sen vaan vinnoon ko en olt tukent vartta tarpeeeks tukevast. Vars on nyt sellasen kolmesentin paksunen ja jottain 60senttii korkia.

Tää toinen kuva on kasvin toiselt kesält, siin kukkaa ei oo viel kovinkaa paljo. Pittää vissii kesäl laittaa uusii kasvamaa,ko tuo talvettaminen onnistuu näinkii hyväst.

Toinen kertaa toden sannoo

Täs ne sitten on, onnistuneet töppöset. Ja nii mahottoman lämpimät ja pehmiät. Lankanahaa ol sitä Novitan puro ja sävynä juolukka.
Nyt virkkasin niist aihioist tarpeeks isot, pittuutta ol 40 senttii ja leveyttä 18.
Mut kyl mie sen päätin etten ennää tälviisii töppösii tee, jotta ensin kokkeilen ,onnistuuko ja ko ei, ni sit teen uuvet,mut ei antant sisu antaa periks, ni pakkohaa ol kokkeilla ossaanko mie huovuttaa pyykkikonnees..

Meil on sit uus peristenttikii, ja toivotaa jott hää hoitaa työsä hyvin ja kunniaks issellee ja koko maallemme. Monia armorikkaita vuosii vaan Niinistöl.

Mie oon nyt aika kipiä, muut ko saavat yskänrokko viruksen huulee ni miulpa se on suun sisäl.
Reppii kasvohermoloit, koskoo korvaa, kaulan rauhaset turvoksis, ja suu täynnä kipiöit rakkauloit.
Zoviraksin, nestemäisel lääkkeel kurlaan viis kertaa päiväs, viijen päivän ajan. Hauvon lämpimäl ja otan kipulääkettäkkii. Niiko ois jyrä mänt miun pään ylitse. Ei oikei maistu ruoka eikä mikkää muukaa.
Petis on hyvä maata.

Huomenta

Tää on taas näit juttui ko piti tulla huivi,mut tulkii kori. Mie ostin sellast röyhelöhuivii  varten  tuota Novitan frilla  lankaa, mut miust siit ei tult mittää komiaa vaa niiko ois kalaverkkoo kasattu päällekkäin. Aikani ko sitä lankaa tuol kopas säilytin ni eilenä kekkasin siit uuvest kirjast metkan tuntusen ohjeen. Siin kerrottii ku ol virkattu matonkutteest kori, mie ko en tykkää niist matonkutteist ni aattelin kokkeilla tuost  frillast, ja siitää tul sit soma ko karamelli. Oishaa niist kutteist tult paljokii halvemp kori, mut ei taatust näi komiaa ja kiiltävä pintast.

Ulkon pakkanen senkun kovenoo. Nyt aamusel on jo -30 alkaa olla jo niil lukemil jotta täs vois käyvä nukkumaa talviunta, tuntuu et muuval ei tarkene ko petis, lammaspeiton alla. Vaik mie tykkään viiliäst ni nyt alkaa olla miullekkii jo liian viiliää.

Ikämiehelle neuloin paksumman pipon, sil tunturineule pipon ohjeel, lankana ol uus tuttavuus  Novitan kelo. Aika mukavan tuntust, hieman ehkä sellast säikeist,mut helppoo neuloo. Puikot ois pitänt olla kokkoo kaheksan, mie käytin kutosii. Ol kuulemma olt lämmin ja mukavan tuntunen pääs.

Kurgi

Jottahaa on taas kylmä, ain vaa pahenoo, nyt melkei -23 astetta. Kaikis uunilois on valkia ja pari sähköpatteriikii on pääl. Eile hoitelin neulomisest hermostunutta kättäin ja kuvasin näit miun vanhoi huovutus töit. Joskus on tult huovutustakii tehtyy. Hattuloit ja kaikenlaisii seinäl piettävvii taululoit, vai miks noit sit kussuis. Tää kurki on sellanen terapia työ. Sen nimi on YKSINÄINEN. Siin syksyn viimonen kurki huutaa toiste perrää ko muut on jo männeet etelän maill.Miekii olin sillo tosi yksinäinen, olin just joutunt  sairauven takia pois töist ja tipuin sellasee sosiaalisee tyhjiöö. Kukkaa ei soittant, tai käynt. Mut siit on jo aikaa vuosii, nyt on kaik hyväst.

Kannon piäs sie kurgi istui

Suoloin keskes mättähäzel

Lugi omii sormiluuloi

Jalgoi nosteli lugijes.

Pöllästyi se ylen äijäl

Lemminkäizen sidä pajuo.

Pahah luaduh kirgai kurgi

Piästi pöllästyhyy iänen

Kiirehel se lendoh lähti

Lendi kohti Pohjolah.

Sit ku sinne kurgi piäzi

Heityi lindu Pohjan suole

Viegi kirgai pahal iänel

Ylen suuren iänen nosti

Nostatti häi kaiken Pohjan

Piästi unes pahan väin sen

(Kalevala:42 runo,293-309)