Askartelua

Ko toi niska ei vielkää tykkää neulomisesta, ni pitihää miun eile jottai keksii aikain kuluks.

Tarvittii vanhaa harjanvartta, maalii, narruu, nauhoi, piparmuottei ja kaikenlaist jouluist tavaraa

ko näpsäytät kuvvaa ni sen pitäs muuttuu isommaks.

Sit ripustin nuo kaik siihen harjanvartee ja koko komeus pääty leivinuunin muurin etteen roikkumaa.
Niskoillehaa tek nii mahottoman hyvvää seisoo liitan(puuhelan) pääl ja kurkotella pää kenos kohti kattoo jos ol koukku valmiin täll härpäkkeelle.
Nuo kaks muottii jois on punain rusetti on miun lapsuuven koist, ovat jo reilust yl 60 vuotiaat.

No eihää tää viel jäänt tähän, sit tuol MummonPajukorin blogis ol linkki puolalaiselle sivulle jos ol ohje virkattuihi joulukelloihi, ja pakkohaa ol het käyvä niit tekemää, lankaakaa ei oikiastaa olt, ni otin sit lampukan syvänlankaa ja virkkasin siint.

                                                  Nää koristaat vanha kransii

                                                       Tää essii viel paikkaasa.

Jos mie tännää sit malttasin huilouttaa tuota niskaa. Pakko laittaa se kauhia tukikaulur, joka näyttää ihan nuoruuven aikaselt terveyssitteelt, Helmilt.

Tervetulloo Emilie lukijoitten joukkoo ja kiitoksii kaikil mukavist kommenteist.
Tännää on joulu taas yhtä päivää likenpään, nautitaa ja ollaa onnellisii.

Ulla ja lulla

Tännää pit esitellä teille körttisukat, mut niska mokoma alkokii vihottelemaa ja toine sukka on viel tekemättä. Siks muistelenkii menneit.

Jouluaikaa nostattaa muisteloita mielee, omist lapsuuven jouluist, tuonilmasii siirtyneist vanhemmist ja suvust. Meil ol sillo ko synnyin ,aika köyhä koti, maa ol viel toipumas sovasta ja uutta elämää rakennettii rajan tälle puolelle,

   
mut kuitenkii vanhemmat ol laittant meil jouluu, vaik olinkii vaijaan vuuven ni sain ensmäisen nukkein Ullan,.Isä ol tehny viel heijankii, jos sit isonpaan nukkeloita nukutin.  
Ulla on sellain kuttaperkka nukke, käjet ja jalat kiinnittyyt kuminauhoil, vähä on vuosiin saatos tuo lapsuutein ystävä kärsint. Nenäänkii oo pienen purassu reijän. Enää kukkaa ei saa hänen kans leikkii vaa Ulla on uusis vaatteis, kunniapaikal vitriinikaapis, kaverinaan toinen lapsuutein nukke Helli-Helena

Sen joulun mie muistan ko Hellin sain, oon olt jottain viijen vanha. Hellille ol äit ommelt sinisest sametis makkuupussin ja mekon,(siint samast ko miun mekkoin) ja Hellil ol ihan oikia ruskia tukka jos ol sininen rusetti ja silmätkii men kii ko nuken laitto nukkumaa ja silmäripsetkii Hellil ol.
Mut ei mänt kauaakaa ko olin leikant tukan ja ripset pois. Ko äit ol minnuu torunt ni olin kuulemma sanont jot kasvaahaa ne takas:) Eipä oo vielkää kasvaneet.

 

Onks teil muil talles lapsuutenne joululahjoi, ois kiva nähä niist blogeissanne.

Se on sit 60 lukijaa täynnä, tervetulloo Virpi ja MissMarple. Koha tää joulu on mänt ohi ni pijän tään kunniaks arpajaiset, mut niist sit tarkemmin ens vuuven alus.

Kiitos teil taas ihanist kommenteist.
Jatketaa joulun valmistelui ja mite se ohje olkaa:" Jätä kaapit siivoomatta ja puunaamatta ethää sie jouluu siel kaapis vietä"

 

                                                

Adventti

Joulukuista iltapäivää rakkaat ystävät, vihdoinkii sitä lunta tul. Lumitöitäkii tul tehtyy, peräti kolme kolallista työnsin ja totesin jot olkoo, ikämies saap hoitaa sen homman.
Huomen on sit ensmäinen adventti, sytytettää kynttillä ja kuunnellaa Hoosiannaa.

Vaik orttodoksi oonkii ni ensmäiseen adventtin pittää saaha kuunnella ja laulaa syvämmen kyllyyvest, Hoosianna Daavidin  poika, kiitetty olkoon Hän, kiitetty Daavidin poika, kun tulee Herran nimeen....

Miult on ussein kysytty jot kui myö pärjätää näije kirkollisten juhliin kans ko osa perheest on luterilaisii ja mie orttodoksi. Hyvinhää myö pärjätää, mitä sitä nyt kättä vääntämää näist tärkeist asioist, meil vietetää täysin perinteellinen luterilainen joulu, mut pääsiäinen on sit orttodoksinen.
Mie ko tykkään jot jokkainen saap uskoo tavallaa tai olla uskomatta, pääassii on jot sopu ja toisen kunnioitus säilyy ja välitettää toisistamme.

Kauppareissul ol ihan pakko ostaa tää,

ensmäinen hyasintti. Siin se jo toivottelloo jouluisii tunnelmii, kynttilää en uskalla tuos talos polttaa vaik siin onkii tuikulle paikka, ilmatillaa tuntuu olevan liian vähäsen ja tuollain ohut pelti kuumenoo tuikun lämmöst liikaa. Mut kommee se on ilman tultakii ,kuistin kaapin pääl sen laitoin, ko oon allerginen kaikil voimakkail tuoksuil ,siks tuvas pittää olla tuoksuttommii kukkasii, sikspä ostinkii viel

kaks valkiaa tulilatvaa tuvan puolelle juhlistammaa adventtii. Kynttelikötkii on ikkunoil, koti siivottu , uunit lämmitetty.
Alan viettämää hämärän hyssyy, nautin saijuu ja ensmäiset joulutortut.

Oikein iloist adventii tei jokkaiselle , lauletaa Hoosiannat, avataa kalenterin luukku ja ollaa onnellisii.

Sukkasillaan

Voi kauhia ko on kehno keli, tuulee ja tuiskuttaa, sähkötkii ol tunnin poissa ja muutaman kerran hetkellisestikii on pirtti pimentyny.
Tuvas on hyvä olla ko jaksaa lämmittää, nää rintamamiestalot ko on hyvin ilmastoitui tälläsel tuulel.
Villasukat jalas tarkenee.

Nää päättelin just aamusel kynttilän valos. Vaalianpunaset on ihka ensimmäiset palmikkosukat.
Yllätyin ko palmikko olkii helppoo neuloo. Yksväriset on miesten kokoo 45, ol niis neulomist siniharmaat kokoo 40, kaik on neulottu Jukolanpoikain langast.

Sukkii on tult neulottuu , sielt elokuust, koht kaks tusinaa, täs sen toisen tusinan sukat, yhtä vaille, ne ko on viel puikoil.

Kerkesin ennen sähkökatkost ommellakkii vähäsen

joulusukka jäi ripustuslenkkii vaille ko pimeni, no lenkin kerkii ommella käsinkii, syvän kuvio on vanhast pöytäliinast joho aikamiespoika opiskelu aikaan kaas punaviinii ja keskel jäi iso tahra.

Ja jos on sukkii ni pittäähä olla kukkiikii

alkukuust nostin jouluruusun ruukus kuistille ja ihan koht on ensimmäinen kukka auki.

Myrskyst huolimatta viettäkää mukava päivä, huomen vaihtuu kuukaus ja viikonloppukii on taas käsil.
Kiitos teil taas komenteist ja tervetulloo Maiju lukijoihin.

Liikettä nurkissa

Tänä aamun mei kuistilt kuulu kumma supinaa ja sipinää, ko kurkkasin ovest ni kommuutin päälle ol kiivent kaks tontuu

Aikases ovatkii tänä vuonna liikkeel. Ko heijän kans siin haastelin ja kuulumissii vaihoin, ni selviskii jot Timo ,hää on tuo myssytön, tul esittelemmää tyttökaverinsa Tiinan.
Timo on asunt meil jo kakskymmentä vuotta, hattukii on jonnekkii hävint ja olemus jo nuhraantunt, monien lasten leikeis.

Ohje on olt joskus kauvan sitte jossain kästyölehes ja sillo mie neuloin näit tonttusii monta, mut Timo vaa jäi meille, nyt aattelin sit tehä hälle kaverin ko hää on sitä jo kauan kaivant.

Täst kuvasarjast käyp selville kui näit tonttui tehhää, ohjeet on muutois ja matkanvarrel hävinneet , Timoo kassomalla sit Tiinan tein.

Tännää on juhlapäivä, aikamiespoika täyttää 36 vuotta, monia armorikkaita vuosia siulle lapsein.
Mite ihmees miul voip olla noi vanha laps, ko isse oon ain vaa kakskyment kolme:)

Laitoi vanhaa laspurkkii hoppeisii joulupalloi ja valosarjan, sen myötä toivottelen valoa ja lämpöä teil jokkaiselle, ja tervetulloo lukijoihin Anu, Beate, ja Huopatossunen.

Kaiki uusil ja entisil kommenttein jättäjille sylin täyvelt kiitoksii.

Tunnustusta ja kranssi

Voi mahoton sentään, mie sain tälläsen tunnustuksen sinipellavaiselt.

                                                          Kiitos.

Tää libster on saksaa ja tarkottaa suosikkia, lemmikkiä, tai rakasta.Tään tunnustuksen myötä on tarkotus saaha huomiota blogeille jois on alle 200 lukijaa.
Sääntöihin kuuluu viel kiittää antajaa KIITOS, ja linkittää hänen blogii, mut mie pyyvän het anteeks sinipellavaiselt, et mie en oikein ossaa sitä linkitystä.
Sit pittää valita viis blogia jois on alle 200 lukijaa ja kertoa se heille jättämällä kommentti hei blogii.
Ois myös mukavaa jos hyökii sit laittasivat tunnustusta etteenpäin.

Mie annan tään seuraaville:
                                             PurppuraPerhosen Unelmia
                                             Neula ja puikko
                                             Lahnakuttava
                                             Vaakun kotoisia käsitöitä
                                             Tarjan taide
                                                 
                                                         Aamusella tein uuven kranssin

 

Käytin siihe käpyi, pähkinöit, kanelitankoi, ja kaikenlaist joulust pikkutavaraa.

 

 

Ol mukava huomata jottahaa on muitakii mummopuhelimen ystävii, kiitos teil kaikil mukavist kommenteist.
Oikei mukavaa marraskuun viimist viikkoo.

Kännykkä puodis

Käin ostamas uuven kännykän sen hajonneen tilalle.
Kaupas ol sellain nuor poika myymäs, liekö tuol viel korvantakusetkaa kuivanneet.
Hyvin auliist hää tul kyselemmää jot mitähää mie halluun.
Ko kerroin jot uus kännykkähää miun pitäs saaha, ni jo vot sentää ko tul nuorukaisee liikettä.
Hää toi ensimmäiseks näytille sellasen hienon, jota vaa hipastaa , mikä lie älypuhelin olt ja viel tarjouskii ol voimas,siin varttii yl viis sattaa ol hintaa. Kauhia,yl puolet miun eläkkeest.
Mie kyselemmää halvempii, ni sit alkokii myyjän into laimenemmaa, mut viel vaa hää kanto niit hienouksii yheskii ol kuulemma nii mahottoman hyvä kamera, jottahaa. Mie kerroin jot en mie oo kameraa ostamas ko miul on koton sellain järjestelmä kamera..
Ko poika ol esitelt hyllyst kaik maholliset kalliit ja hienot, ni mie rohkenin kysymää jot olisko heil ihan sellast tavallist kännykkää.
Olhaa heil , kaapis, alahyllyl ,perinmäises nurkas, myyjä otti sen sielt ko jonkii likasen esinee ja sano, onhaa meil tälläin kolmenkympin mummopuhelin, mut täl ei voi ko soittaa.....Mie kasssoin hänt ja sanoin ihan nätist, jot soittamist vartehaa mie sitä tarviinkii.

Mie oon nii tyyytyväinen miun kolmen kympin puhelimmee, mut myyjä tais vähä pettyy.

 

 

Koton sit virkkasin uuvelle puhelimelleni suojuksen, jottei het mää rikki taskus ja kassis.

Nyt taas pääsee soittelemmaa aikamiepojalle, ja ystävil, kauhia ko sit olkii orpo olo ilman puhelint.

Oikei rattosaa pyhän jatkoo kaikil teil tääl piipahtavill. Soitelkaa rakkaillenne ja ystävillenne.