Koiruus

Nyt pittää sannoo niiko siin TeemAhmassa, jotta "nythän mä vasta hokasin",jotta miult
on jäänt kokonaa esittelemättä tää mei perhee karvanen jäsen, kohta seissämän vuotias

Novascotian noutaja Red Lilian, eli Lili (Lilli, Lillan,Limperin Hilma, Hilmuska, Hurtta, ja halvatun rakki). Lili tul meille just ko jäin sairauuen takia pois työst, vähä niiko terapiakoiraks. Hyvin on hommasa hoitant ja ulkoiluttant minnuu par kertaa päiväs.

Muutamia kuvia matkan varrelt.

Ihan pienen Lili tykkäs nukkuu pää ikämiehen Reino-tossuis,eikä se koskaa oo nukkunt siin pehmiäs petis, muuteko jot pää petis ja roppa lattial.

Vauhtii on riittänt ihan näihi päivii ast, nuorenpana harrastettii akilityäkin, naapurin tyttö ol ohjaajana.

Kaikist rakkain harrastus on keppien haku ja kanto, mut oiskohaa tuo koira hieman suuruuven hullu, ko tuokii kepakko ol yli kaks metrinen. Mut hyvin se hampais siirty pihamaalle.
Lili on mahottoman kiltti koira, rakastaa lapsii ja tykkää leikkii laste kans pallol, mut toisi koirii kohtaa pittää olla hiukan kärttynen, naapurin lapinkoira onkii ainova joka neitille kelpaa seuraks.
Muutenkii Lili on helppo hoitoin, kynnenleikuukii sujuu

ilman minkäälaisii ongelmii.
Yks erityispiirre täs mei noutajas on, se ei ossaa uija, vaik onkii noutaja. Nuoren kerran hyppäs laiturilt ikämiehen perrää jokkee ja painu pohjaa ko kivi, mies sen sukels pintaa ja mie kiskoin laiturille. Sen peräst ei oon mei neiti vetteen mänt. Aluks pelkäs jopa puutarha allastakkii.
Mukavii vuosii olla yhes vietetty ja toivotaa jot niit ois viel monta jälel.

Kiitoksii teil eilisit lohduttavist kommenteist, nyt kykenen jo köpöttelemää, mut rappui on vielkii vaikia nousta.
Teuvon mie toivottelen tervetulleeks mukkaa lukijoitten porukkaa.