Eile huhkittii oikee urakal, mie opetin aikamiespoikaa tapiseeraamaa niiko enne isä opetti miut. Perinteet on tärkeit ja ne pittää siirtää etteenpäin. Ikämies puolestaa neuvo kui laitetaa laminaatit lattiaa, nyt aikamiespoika sit ossaa nääkii työt. Illal kaheksan ajois ol sit kaik valmiin.
Äit vainaan aikoinaa virkkaama verhoki pääs vihdoin ikkunaa. On tuo vuosii laatikos oottantkii.
Äit oli kova virkkaamaa, kaikenlaisii verholoit ja sängyn peittoi.
Sänkyin on omal paikallaa ja harmaa yöpöytä maalattii valkiaks, koreihi mie viel ompelen toisen
väriset sisukset. Tapetti on sellast vaalian persikan värist. Lattii on sävyltää pyökkii.
Taivasikkunan mie vaihoin siihe vinnilt löyvettyy hyllyy.
Antiikki tuolikii soppii nyt väreiltää paremmin ko entisee sinisee kammarii.
Ei ikinä ennää remonttii.... ei ainakaa tapiseerausta.
3 kommenttia:
Minä sitten ihailen näitä vanhoja pitsiverhoja,on ne vaan niin taidolla tehtyjä! Komia kammari on,ikkunasta pilkistää ihanan vihreä maisema,minä kun niin kovasti tahtoisin asua maalla en viihdy täällä kaupungin hälinässä ollenkaan!
Ihanat pitsiverhot..Hyvä, että ne pääsivät vihdoin esille! Tunnelmalliset kuvat. Ja onnittelut remontin valmistumisesta :)
Kovin on kaunis tuo pitsiverho! Kyllähän tuollaisessa huoneessa nyt passaa nukkua.
Lähetä kommentti