maanantai 25. marraskuuta 2013

Terveisii messäst...


Nuilla sanoilla ikämies täs taannoin huutel pihamaal, jottai outoo kainalossaa, hää ko ol käynt koiran kans lenkil, tuol takamessäs.
No mie het kassomaa jotta mitä tää kanteloo, ja ikänä ette uso, hää ol löytänt hirven sarve, ja onnelliseen ko pikku poika jouluaatton, hää uhos laittavansa sen etteisen seinälle naulakoks.
Joho mie karjumaa jotta vain miun kuolleen ruumiin yli sie tuollasii kammotuksii tuot kottii, vie aittaa mokoma  likain sarvi, ällöttää kassellakkii. Naama nurpas ikämies vei aarteesa aittaa, ja jottai ikäväst eukost tää mutis menneessää.
Mut niiko ylleesä nää mei kahinat, nii tääkii päätty ihan toisel viisii, ei tok tult naulakkoo etteisee, mut kuistil asti sarvi pääs


Siin se nyt  nököttää kuistin kaapin pääl kivviin ja närreen taimiin kaveriin.

(Käi nimittäi nii jota ensmäist kertaa miekii mään näije sisustus juttuin mukkaa. Nythää on jokapaikas, niit peuran päit, ja sarvii, niit on tyynylöis, peitois, ja vaik miss ja noit närreen alkuikii on purkkilois ja pullois.)

Aikain ko niit kuvvii kasselin ni keksinkii jotta siel aitashaa on tää ikämiehen suur aarre, mie sen sit pesin ja puunasin, karhunkielel ja ajaksil, jottei vaa yhtää pöpöö tuu miun hushollii.


Närreen taimiikii löyty ihan pihan laitamilt, nyt sit myökii ollaa muodis mukaan.
Jotta mitä sano ikämies, tuttuu tappaasa ei mittää, mut naama ol taas nii marrillaa ja jotenkii omituisest hää tutkailoo etteisen seinii.

Alotellaa uutta viikkoo, tää onkii marraskuun viimein ja tulevan sunnuntain on sit ensmäinen adventti.
Kiitoksii kaikist kommenteist ja mukavaa ko ol monta ihan uuttakii kommentoijaa.
Tervetulloo Eija ja Santiago mukkaa porukkaa.


25 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

No jo mie luin ,että eikö hiä anna sitä kommeeta komistusta tuua sisälle asti.
Noitahan toiset ihan "mehästää"et mistä sais sarvet seinäle tai muute koristukseks.

Ja oikkein kivan asetelmanhan sie niist saitkii väsättyyn.
Tosi nätti kera kivien ym.

Mukavaa alkanutta viikkoa!!!

*Tuula Iiris*

Stiina kirjoitti...

Mukavaa sarvien kalistelua siellä teilläpäin. ; )

Kankuritar kirjoitti...

Miten se tuo tuntui niin kotoisalta!

Tarina kirjoitti...

On se komia sarvi ja sopii vallan mainiosti noiden närreitten kanssa dekoreeraamaan porstuaa.
Aurinkoista viikkoa teille!

Kruunu Vuokko kirjoitti...

Ihana postaus ja hienoa, että sarvet pääsivät jo eteiseen saakka. Eihän sitä koskaan tiedä vaikka joskus pääsevät vielä pidemmällekin sisätiloihin?.... Kivalta näyttävät tuossa paikassaan. Minunkin pitäisi alkaa tekemään pikkuhiljaa havukoristeita. Onneksi suurin osa materiaalista on jo valmiina. Hyvää alkanutta viikkoa sinulle.

Huopatossunen kirjoitti...

Hienon paikan löysitte sarville.

Meidän koiramme löysi kerran peuran kallon puolikkaan, mutta sen aarteen sisälle tuonnista ei edes keskusteltu :D

Lisbet kirjoitti...

Oisha se olt häpiä jos tuo sarvi ois jäät aitan nurkkaa lojumaa.Nyt on hyväs talles ja mukavan on näköne.

ArmiL kirjoitti...

Hauska asetelma, hyvä paikka hirven sarvelle ja komia on:) Kiitoksii kommentoinnistasi myös:)

Maija kirjoitti...

Varmasti sää saisit siittä sarvesta hianon naulakonki tehtyä. Käytät vaan sitä kuuluisaa luavuuttas, maalaat sen tai jottain muuta jännää. :-)

mummeli kirjoitti...

Mukavasti tuo sarvi sopiikin sinun asetelmasi joukkoon. Hyvä kun aarre pääsi sisälle pois aitasta.

Riitta Sinikka kirjoitti...

♥Hieno asetelma!

Lea P kirjoitti...

Tuo onkin sarvelle ihan sopiva paikka ja kivasti somistettu lisukkeilla. Ihana lukea näitä sun murteella kertomia juttuja.

MummonPajukori kirjoitti...

Onpa kaunis kokonaisuus♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Kuules, miu ei auttant kiukutella, ko ukkoin toi kerran metsält kottii samanmoisen.
Siit hää tek komian naulakon pikkukammarin seinäl. Mie lakkasin sen. Siin roikkuu hänen huosujaan, kenkälusikkaa, vöitä, henkselei, kipukoukkuu, sähkölamppuu ym ns kässaatavil olevaa.
Kyl varmaa ikämieskii sil käyttöö löytää, jote anna vaa seinäl kiinittää. Komia se on, luonnonluoma.

intsu kirjoitti...

Hieno hirvensarvi sinulla nyt on ja sopii tuohon hyvin muun rekvisiitan kanssa.
Vauvan nimeksi tuli Elias Kalevi. En vittiny sitä tuohon omaan blogiini laittaa. Toisessa perheessä meillä on Julius. Monta muutakin nimeä löytyy:)

annikki kirjoitti...

komean asetelman olet tehnyt.kyl mie ja olen sitä mieltä että hyvä kun hajit sen sarven aitasta sisälle.

Sari Räsänen kirjoitti...

Ihan oikeeseen paikasta on sarvet kotonsa löytäneet. Kaunis asetelma!!

Maarit kirjoitti...

Mie taas tämänkin keskustelun näen ihan elävänä mielessäni :D Onneksi sarvet kuitenkin paikkansa löysivät.

eila kirjoitti...

Hyvinhän tuo soppii sisälle, kaunis sarvi. :) Mie se kuiten olen vähän samaa mieltä sarvista sisällä.. Ulos joutasivat meinki pirtistä, mutta ovat tärkiät hellulle, niin siinä ne seinällä röhönöttää.

Tilkku ja Tilkku kirjoitti...

Voi, miten mukava tarina ja miten kaunis asetelma ihan luonnon tarpeista.

Tanni kirjoitti...

No, voi sinua kun et antanut miehen toteuttaa sisustus-intoansa.. meillä on takkahuoneessa pojan löytämät sarvet naulakkona - hyvin toimii!! Mutta kiva on asetelma!!

Sussi kirjoitti...

Komea asetelma!

margsan kirjoitti...

No tuohan hieno kokonaisuus juuri tuossa paikassa!!!
Itselläni on simukankuoria tuliaisina reissulta- mitäköhän niistä keksisi????

Kirsikka kirjoitti...

Ihan hieno yhdistelmä niin luonnollinen . Hyvää tiistaita.

Vanha rouva kirjoitti...

Minä oon monta kesää konkoillut pitkin Tenon varsia poronsarvien toivossa. siellähän noita luupäitä ravaa pitkin tunturia ja pelästyttelee minua. Mutta niin ilkeitä ovat etteivät oo antaneet mulle yhtään sarvenpätkää. Olisin niin mielelläni minäkin mukana sarvisusustusmuodissa, mutta ei niin ei! joten mää oon aika kateellinen nyt sun komiasta sarvestasi!